Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kissa ja kissanpentu eivät tule toimeen keskenään. Ideoita?
16.02.2017 |
Muutettiin noin 9 kuukautta sitten miesystävän kanssa uuteen asuntoon. Mukana tuli totta kai myös hänen kissansa Lissu. Lissu on villin kulkukissan pentu Väli-Amerikasta missä mies oli töissä muinoin. Vaikka Lissu ja muut pennut otettiin asumaan ihmisten luokse jo reilun viikon ikäisinä, on Lissu silti aika epäileväinen ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan. Lissu kuitenkin tykästyi minuun aika nopeasti ja sain silittää ja nostaa syliin. Muutaman kerran Lissu on jopa tullut viereeni nukkumaan tai puskenut. Melkein kenelle tahansa muulle Lissu sähisee ja saattaa jopa purra jos edes yrittää koskea. Lissu ei esimerkiksi anna hyvien ystäviemme koskea itseensä vaikka ystävät käyvät meillä usein. Tämä on kaikki ihan ok. Kukaan ei ikinä väkipakolla mene silittelemään Lissua.
Itse olen halunnut pitkään ottaa oman kissan. Viimeisin kissa kuoli kun olin teini eivätkä vanhemmat halunneet ottaa toista ja sitten aikuisiällä ei ollut aiemmin mahdollisuutta. Keskustelimme tästä usein ja mieskin oli sitä mieltä, että olisi kiva ottaa toinen kissa. Ajattelimme, että se voisi tehdä hyvää Lissullekin, koska Lissun aiemmat kokemukset muista kissoista ovat huonoja. Tulimme sitten siihen tulokseen, että otetaan pentu, niin Lissun ei tarvitse tuntea itseään uhatuksi.
Pentu tuli marraskuussa ja esittelimme kissat toisilleen hyvin varovasti. Peetu, uusi pentu, vietti ensimmäiset kaksi viikkoa suljetun oven takana olkkarissa. Ideana siis ensinnäkin, että pentuun tarttuu kodin tuoksu. Ensimmäisen viikon jälkeen syötimme molempia samaan aikaan oven molemmin puolin ja raotimme ovea pikkuhiljaa enemmän auki kerta kerrasta. Tässä sideana se, että toisen kissan tuoksu yhdistyy johonkin positiiviseen eli ruokailuun. Lissu tuntui aluksi olevan melkein peloissaan, mutta Peetu oli nopeasti vain tosi kiinnostunut Lissusta. Annoimme myös loppua kohden Peetun tutkia muuta taloa sillä aikaa kun Lissu oli toisessa huoneessa.
Varsinainen ensimmäinen kontakti sujui ihan hyvin. Molemmat nuuhkivat hieman toistensa naamaa, mutta Lissu ärähti nopeasti ja käveli pois. Emme odottaneetkaan mitään nopeaa ystävystymistä, joten edistys oli jo hyvä. Mutta siihenpä tuo tuntui tyssäävän. Peetu haluaisi ihan hirveästi leikkiä Lissun kanssa, mutta Lissu sähisee ja murisee joka kerta kun Peetu tulee tervehtimään. Puhumattakaan siitä jos Peetu yrittää leikkiä. Tervehtimään tullessaan Peetu on aina ystävällinen. Häntä pystyssä ja osoittaa vähän eteenpäin silleen ku kissoilla on ku lähestyvät ystävällisesti.
Reviirikiistasta ei ole kyse. Lissu ei ole kertaakaan yrittänyt ajaa Peetua pois tai käynyt tämän kimppuun, mutta murisee aina kun Peetu tulee liian lähelle. Peetu taas ei millään ymmärrä, ettei Lissu halua leikkiä ja että Lissun hätyyttely-yritykset eivät ole leikkiä. Lissu siis saattaa huitaista Peetua tassullaan jos Peetu on liian päällekäyvä. Kynsiä Lissu ei kuitenkaan koskaan käytä. Joskus Lissu saattaa kumminkin raapaista ihmistä joka yrittää koskea. Lissu myös sähisee Peetulle, jolloin Peetu yleensä kellahtaa kyljelleen massu paljaana eli Peetu kumminkin tuntuu ainakin jonkin verran kunnioittavan Lissun asemaa.
Yleensä Lissu haluaa vain poistua tilanteesta. Valitettavasti jos Lissu juoksee toiseen huoneeseen, niin Peetu juokee perässä.
Emme halua jättää kissoja keskenään kun emme ole kotona jotta Lissu saa olla rauhassa, joten yleensä suljemme Lissun keittiöön, koska se tuntuu olevan Lissun suosikkipaikka. Lissu tuntuu myös viihtyvän keittiössä öisin.
JATKUU seuraavassa viestissä
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kattokaa et tällä vanhemmalla kissalla on pakopaikka ylös(ylhäällä)missä se saa tarkkailla tilannetta. Sellanen mukava paikka mis pystyy myös nukkumaan.
Se on sille tosi stressaavaa kans kun ei tiedä koska pentu tulee taas nurkan takaa liian lähelle.
Feliwaytä moni suosittelee. Aika saattaa myös auttaa, mun 10-vuotias vanharouva hyväksyi pennun heti pennun täytettyä 5 :D Kun kisut ei varsinaisesti tappele tai käy toistensa kimppuun niin aivan hyvin voitte odotella. Sekin varmaan helpottaa kun pentu kasvaa eikä ole enää niin innokas.
Minä antaisin niiden vaan itse selvittää välinsä, kun mitään selkeää toisen rökittämistä ei kuitenkaan ole. Itse asiassa se nuorempi voisi kerran tarvita pienen pöllytyksen, niin oppisi sen että toista EI häiritä kun se eleillään ja äänillään ilmoittaa että se haluaa olla rauhassa. Niin se pentueessa / isommassa porukassakin menee, että aikuiset kyllä ilmoittavat pennuille tarvittavin voimakeinoin että nyt jumalauta riittää se riekkuminen. Joillekin pennuille riittää vähempi, jotkut täytyy väkivallalla säikyttää lopettamaan häirintä.
Tiedän että joidenkin mielestä tämä on julmaa, mutta itse olen huomannut että se on lopulta tuskattomin tapa siksi, että ei jää päälle pitkiksi ajoiksi ratkaisemattomien välien jännitystä, sitä sähköistä tilannetta jossa kissat kyörää toisiaan epäluuloisina mutta asiat ei koskaan ratkea koska ihminen estää niiden selkeän ratkaisemisen luonnollisella tavalla.
En jaksanut lukea noin pitkää tekstiä ja ei näköjään moni muukaan, koska niin vähän kommentteja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä toi kuulostaa täysin normaalilta, ainakin noin oma kissani käyttäytyi kun pentu tuli taloon, vaikka ei villikissa olekaan. Jos tappelut eivät ole pahoja (eivätkä ne kuulosta olevan) anna kissojen selvitellä välinsä itse, kyllä ne oppivat "omat paikkansa".
Jos kissoilla ei ole stressistä johtuvia fyysisiä oireita (pissavaivoja) tai kakkailua ja pissamista nurkkiin, eivätkä ne tappele toisiaan vastaan, anna niiden selvittää välinsä keskenään.
Itse olette tilanteen järjestäneet, joten ei se ole kissojen vika, että ne eivät ole parhaita ystävyyksiä. Kissat järjestävät keskinäiset suhteensa itsekin, jos niillä on vain riittävästi tilaa ja paikkoja, joihin ne pääsevät rauhaan.
Muutama kiipeilypuu ja pesä siellä ylhäällä ovat hyviä siihen tarkoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista ottaa toinen pentu? Sitten pennulla olisi leikkikaveri ja vanhempi kissa saisi enemmän omaa rauhaa.
Minä jaksoin kyllä lukea, ihana syväanalyysi kissojen psykologiasta :)
Ihan on eläinrääkkäystä tämä useamman kissan tunkeminen pieniin asuntoihin. Sitte ihmetellään kun eivät "tykkää" olla. Ihmisen tulee kunnioittaa eläinten lajiominaisuuksia eikä pitää eläintä pehmoleluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavallani on kaksiossa viisi kissaa. Kaikki eri ikäisiä , kolme kollia ja kaksi narttua. Hän hoitaa kissojaan tavattoman hyvin, mutta kissojen käytöksestä näkee , etteivät ne voi hyvin. Juostaan eläinlääkärissä jatkuvasti ihmettelemässä ja mitään fyysistä vikaa ei löydy. Ahdasta on...
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista ottaa toinen pentu? Sitten pennulla olisi leikkikaveri ja vanhempi kissa saisi enemmän omaa rauhaa.
Minä jaksoin kyllä lukea, ihana syväanalyysi kissojen psykologiasta :)
Todellinen kissahullun vastaus edellä, eikä ymmärrä hän mitään "kissojen psykologiasta"!
- Siis kun kissat eivät tule toimeen keskenään, hän tarjoaa ratkaisuksi, että hankkikaa lisää kissoja! :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä4313 kirjoitti:
Kattokaa et tällä vanhemmalla kissalla on pakopaikka ylös(ylhäällä)missä se saa tarkkailla tilannetta. Sellanen mukava paikka mis pystyy myös nukkumaan.
Se on sille tosi stressaavaa kans kun ei tiedä koska pentu tulee taas nurkan takaa liian lähelle.
Joo, Lissusta olemme vähän huolissamme kun sitä tuntuu tosiaan stressaavan tämä tilanne. Se on nyt onneksi viime aikoina keksinyt kiivetä jääkaapin ja keittiö kaappien päälle ja tuntuu olevan tyytyväinen siellä. :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Feliwaytä moni suosittelee. Aika saattaa myös auttaa, mun 10-vuotias vanharouva hyväksyi pennun heti pennun täytettyä 5 :D Kun kisut ei varsinaisesti tappele tai käy toistensa kimppuun niin aivan hyvin voitte odotella. Sekin varmaan helpottaa kun pentu kasvaa eikä ole enää niin innokas.
Kiitos ideasta, tota voisi kokeilla! Aika toivottavasti myös auttaa, mutta kivempi olis molemmille mitä nopeammin tulisivat toimeen. Toivottavasti meilläkin sitten viimestään kun Peetu täyttää viis ovat kavereita. :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin niiden vaan itse selvittää välinsä, kun mitään selkeää toisen rökittämistä ei kuitenkaan ole. Itse asiassa se nuorempi voisi kerran tarvita pienen pöllytyksen, niin oppisi sen että toista EI häiritä kun se eleillään ja äänillään ilmoittaa että se haluaa olla rauhassa. Niin se pentueessa / isommassa porukassakin menee, että aikuiset kyllä ilmoittavat pennuille tarvittavin voimakeinoin että nyt jumalauta riittää se riekkuminen. Joillekin pennuille riittää vähempi, jotkut täytyy väkivallalla säikyttää lopettamaan häirintä.
Tiedän että joidenkin mielestä tämä on julmaa, mutta itse olen huomannut että se on lopulta tuskattomin tapa siksi, että ei jää päälle pitkiksi ajoiksi ratkaisemattomien välien jännitystä, sitä sähköistä tilannetta jossa kissat kyörää toisiaan epäluuloisina mutta asiat ei koskaan ratkea koska ihminen estää niiden selkeän ratkaisemisen luonnollisella tavalla.
No jos totta puhutaan niin vähän toivoisin, että tuo Lissu oikein kunnolla pölläyttäis tota Peetua, mutta kun ei. Lissu ärähtää ja jos ei ärähtely riitä niin poistuu paikalta. Peetulle nää ärhentelyt tuntuu olevan leikkiä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea noin pitkää tekstiä ja ei näköjään moni muukaan, koska niin vähän kommentteja!
Ei oo mikään pakko lukea jos ei kiinnosta. :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan on eläinrääkkäystä tämä useamman kissan tunkeminen pieniin asuntoihin. Sitte ihmetellään kun eivät "tykkää" olla. Ihmisen tulee kunnioittaa eläinten lajiominaisuuksia eikä pitää eläintä pehmoleluna.
Aika nopeita johtopäätöksiä teet meidän asumisoloista. Emme asu esim. pienessä kerrostalokaksiossa, tosin kissa tai kissat voivat elää hyvää elämää myös sellaisessa. Toki jos on kovin pieni asunto nii kannattaa miettiä kuinka monta lemmikkiä ja millaisia lemmikkejä ottaa.
-ap
Tubeta kissakuiskaaja enkuksi siellä on videoita joissa ratkotaan tuota pulmaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista ottaa toinen pentu? Sitten pennulla olisi leikkikaveri ja vanhempi kissa saisi enemmän omaa rauhaa.
Minä jaksoin kyllä lukea, ihana syväanalyysi kissojen psykologiasta :)
Todellinen kissahullun vastaus edellä, eikä ymmärrä hän mitään "kissojen psykologiasta"!
- Siis kun kissat eivät tule toimeen keskenään, hän tarjoaa ratkaisuksi, että hankkikaa lisää kissoja! :-D
Toisaalta ymmärrän mitä ensimmäinen postaaja tarkoittaa. Toinen pentu voisi viedä huomion pois Lissusta, mutta on siinä sekin vaara, että molemmat ahdistelisivat Lissua. Ja luulen, että Lissu ei tykkäis jos vielä toinenki riiviö tulis. :D Ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa otetaan kolmas kissa, mutta se ei ole nyt ajankohtaista.
Mukava, että jaksoit lukea. Kissojen psykologiaan on tullu tutustuttua oikein urakalla koska halusimme, että pennun tuleminen olisi Lissulle mahdollisimman helppoa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tubeta kissakuiskaaja enkuksi siellä on videoita joissa ratkotaan tuota pulmaa
Kiitos! Myö katotaan nää viikonloppuna. :)
-ap
Alue: Aihe vapaa
JATKOA edelliseen koska viestin pituus oli liian pitkä:
Kaikesta huolimatta molemmat nukkuvat lähes joka päivä keittiössä kummatkin omalla tuolillaan ihan sulassa sovussa. Peetu ja Lissu ovat myös muutaman kerran ainakin katsoneet toisiaan ja sulkeneet hitaasti silmänsä mikä kissoilla on osoitus luottamuksesta. Lissua ei myöskään tunnu haittaavaan vaikka Peetu puuhastelisi jotain samassa huoneessa kunhan tämä ei tule liian lähelle.
Lissu oli todella loukkaantunut minulle kun Peetu tuli perheeseen. Tämä on ihan ymmärrettävää, joskin vähän surullista, koska nyt minäkin kuuluun niihin ihmisiin, jotka eivät saa edes silittää. Lissu on kuitenkin sen verran jo antanut anteeksi, että joskus saan vähän silittää jos Lissu haluaa ruokaa. :D
Miten ihmeessä saisimme Peetun ymmärtämään, ettei Lissu kerta kaikkiaan halua mitään fyysistä kontaktia ja toisaalta Lissun ymmärtämään, että Peetu on ystävällinen ja vain haluaa kaverin? Emme aio luopua pennusta (emmekä tietysti Lissustakaan), koska olemme molemmat vakaasti sitä mieltä, että lemmikki otetaan sen eliniäksi. Lemmikki on perheenjäsen. Ei vauvaakaan anneta adoptoitavaksi vaikka edellinen lapsi ei tykkää. Toki jos syystä tai toisesta joskus eroamme niin Lissu lähtee hänen mukaansa ja Peetu minun. Tämä ei kuitenkaan ole todennäköistä lähitulevaisuudessa tai toivottavasti koskaan. ;)
Emme oleta, että Lissusta ja Peetusta tulee välttämättä ikinä ylimpiä ystävyksiä, mutta toivomme, että Lissu sietäisiä Peetua paremmin ja että Peetu kunnioittaisi enemmän Lissun omaa rauhaa. Lissu on stressaantunut koska Peetu on niin päällekäyvä. Peetu taas yrittää mieluummin hätyytellä Lissua kuin leikkiä leluilla ja on selvästi turhautunut koska Lissu ei suostu leikkimään. Tietysti itse leikimme Peetun kanssa joka päivä kun tulemme kotiin ja huomioimme myös Lissun, mutta Lissu ei yleensä muutenkaan leiki meidänkään kanssamme.