Palataan vuoteen 2009 - millaista oli arkesi?

Esikoinen syntyi (meni viime syksynä jo kouluun).

Paahdoin 12 tunnin työpäiviä ja treenasin hullun lailla. 2010 tulikin sitten burn out ja infarkti ja vuoden saikku.

-opiskelin kolmatta vuotta, stressasin valmistumista laman takia

-makaroni, tomaattimurska ja yliopiston lounas muodosti ravintoympyräni

-tapasin nykyisen mieheni

-aika mitäänsanomaton vuosi muuten, 2010 oli sit senkin edestä ihana :)

Laihduin 10 kiloa, pohdin eroa ja alan vaihtoa. Raskas vuosi.

Samanlainen kuin nyt. Vain sohva jossa makaan on vaihtunut.

Pääsin vihdoin opiskelemaan ja muutin omilleni, ihana vapaus!

Olin vakavasti sairas, mutta en tiennyt sitä vielä. Ajattelin että olen vain läski ja huonokuntoinen ja elämä on siksi niin vaikeaa. Minulla oli jotain flunssia ja nuhakuumeita toinen toisensa jälkeen ja tuntui, etten ehtinyt kunnolla toipua yhdestä kun toinen jo iski. Lähimpään kauppaan kävely (700 m) tuntui lähes ylivoimaiselta, ja kaikki aikani meni arkiaskareista selviytymiseen. "Onneksi" olin työtön, koska en olisi mitenkään selviytynyt työssäkäynnistä.

Jos voisin jotain muuttaa, niin menisin aikaisemmin lääkärille, enkä vasta sitten kun oireet pahenivat ja sain mm. keuhkoveritulpan ja jouduin olemaan kaksi viikkoa sairaalassa.

Täytin 18: biletin, olin lukiossa ja aivan pihalla siitä, mitä lähtisin opiskelemaan. Onneksi arki ei enää ole tuollaista ja tutkintokin on jo taskussa. :D

Kävin töissä ja tulin kotiin tekemään vauvaa. Koko vuosi tasaista stressiä vauvan teosta.

Tanssin vanhojentanssit, kirjoitin syksyllä ekat ylppäriaineet, kesällä kävin (vielä hetken) alaikäisenä baareissa ja keikoilla, hilluin pitkin Helsingin puistoja ja rantoja ja junaradanvarsien kallioita. Mökkeilin kaveriporukalla, pyöräilin Helsingistä Joensuuhun festaroimaan. Syksyllä täytin 18.

Olihan se villiä ja vapaata aikaa.

Melko huoletonta nuoren aikuisen arkea näin jälkikäteen ajateltuna. Opiskelua, kesätöitä ja rakastunut olo.

Meillä oli ollut pitkään haaveena iso perhe. Elämä kahden pienen lapsen kanssa tuntui tosi raskaalta ja työelämä otti enemmän kuin antoi. 

Olin ollut töissä jo miltei 10 vuotta. Työ alkoi vihdoin mennä omalla painollaan ja uskalsimme yrittää kolmatta lasta, joka syntyi keväällä 2009. Kevät oli ihanaa aikaa. Isommat lapset olivat kahtena päivänä hoidossa ja minulla oli aikaa olla vauvan kanssa ja opiskella. Kesällä menimme kolmen lapsen kanssa perheleirille. Silloin olimme kaikki tosi väsyneitä, mutta leiri virkisti. Joulukuussa palasin töihin ja mies jäi vauvan kanssa kotiin. Isommat lapset aloittivat kerhossa. 

Treenasin sairaasti ja tarkkailin syömisiäni liikaa :(

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ollut pitkään haaveena iso perhe. Elämä kahden pienen lapsen kanssa tuntui tosi raskaalta ja työelämä otti enemmän kuin antoi. 

Olin ollut töissä jo miltei 10 vuotta. Työ alkoi vihdoin mennä omalla painollaan ja uskalsimme yrittää kolmatta lasta, joka syntyi keväällä 2009. Kevät oli ihanaa aikaa. Isommat lapset olivat kahtena päivänä hoidossa ja minulla oli aikaa olla vauvan kanssa ja opiskella. Kesällä menimme kolmen lapsen kanssa perheleirille. Silloin olimme kaikki tosi väsyneitä, mutta leiri virkisti. Joulukuussa palasin töihin ja mies jäi vauvan kanssa kotiin. Isommat lapset aloittivat kerhossa. 

Jouluksi 2009 muutimme uuteen kotiin.

Tuosta vuodesta alkaen elämäni on jatkunut melko samanlaisena. Olin töissä nykyisellä työnantajalla (työtehtävät on siitä vähän muuttuneet), jossa aloitin vuonna -08. Esikoinen oli eka-tokaluokkalainen, nuorempi 3-vuotias pieni päiväkotilainen. Elämä oli hektistä, lapset olivat elämäni keskipiste.

Olin koti äitinä. Hoidin esikoista ja sain toisen sillo kesällä. Oli hyvä vuosi kun sain terveen pojan.

Tammikuussa syntyi kolmas lapsi (isommat olivat 3v4kk ja 2v). Kaikki lapset pieniä ja kotonaan se aika kului. Vanhin kävi päoväkerhossa 2krt/vko ja kaikki yhdessä perhekerhossa kerran viikkoon. Aamupäivisin myös ulkoiltiin, käytiin kaupassa, vietettiin naapureiden kanssa "erilaisia kissanristiäisiä" ja oltiin yhdessä. Päivällä kun lapset nukkui mä katselin hömppää tai tein satunnaisia opintoja. Iltapäivisin siivottiin, tehtiin ruoka ja odoteltiin miestä kotiin. Iltaisin oltiin yhdessä, lapsilla ei silloin vielä ollut harrastuksia.

Koira otettiin syksyllä. Käytiin Tukholman risteilyllä ja muistaakseni Puuhamaassa.

Elämä oli pientä. Pienellä piirillä, pienellä vaihteella ja aivan ihanaa. Olen niin onnellinen että sain olla kotona nuo vuodet lasten kanssa!

Esikoinen oli tokaluokkalainen, keskimmäinen eskarissa, kuopus 4-vuotias. Opiskelin ammattikorkeakoulussa, oltiin juuri ostettu ensimmäinen omistusasuntomme ja auto. Elämä oli hyvin tavallista pikkulapsiperheen arkea kaikkine kiireineen.

Olin eronnut ensimmäisestä poikaystävästäni syksyllä 2008 ja eron jälkimainingit varjostivat kevättalvea 2009. Olin 15, asuin kotikotona ja alkuvuosi meni aivan jossain sumussa. Keväällä ostimme vihdoin kymmenen vuotta toivomani koiran, joka palautti mullekin ilon elämään :) Vietin hurjasti aikaa parhaan ystäväni kanssa, olimme ihan hulluja Duudsonit-faneja. Kun peruskoulu loppui, olin onnellisempi ja helpottuneempi kuin aikoihin.

Kesä oli ihanan vapaa. Hengasin päivät ja yöt kavereiden kanssa, touhusin koiranpentujuttuja, ihastus nosti päätään ja olimme kuukauden mökillä, jonne paras ystäväni tuli mukaan. Kuuntelin paljon Ultra Bra:ta, värjäsin hiukset kuparinpunaisiksi ja sain ensimmäistä kertaa idean vaihto-oppilasvuodesta.

Syksyllä pääsin kuvataidelukioon, sain paljon uusia kavereita ja elämä hymyili jälleen. Itse asiassa koko ensimmäinen lukiovuosi oli ihan hirveän hauskaa aikaa<3 Loppuvuodesta aloin tosissani suunnittelemaan vaihtoonlähtöä ja päätin hakea Etelä-Afrikkaan.

Paskaa. Olin parisuhteessa suomalaisen akan kanssa joka valitti joka päivä kaiken aikaa.