Lue keskustelun säännöt.
Lapsi erityisluokalle, onko pakko suostua?
15.02.2017 |
Opettaja on sitä mieltä että lapsi pitäisi siirtää eri luokkaan kun lukuvuosi vaihtuu. Koulu vaihtuu joka tapauksessa kaikilla luokkakavereilla kun 3 luokka alkaa. Jos lapsi on hiljainen, ujo, pelkää tilanteita joissa joku poika luokassa saa raivarin niin onkohan muka ainut vaihtoehto toimia näin. Lasta on kiusattu yli vuosi koulussa kun on ollut ns.helppo kohde. Tämä vuosi on onneksi alkanut vähän paremmin kiusaamisen suhteen.
Kokeista saa lähes aina täysia pisteitä, välitunneilla, liikunnassa pärjää jos kukaan ei käy päälle, satuta. Kotona tekee läksyt normaalisti. Toki apua joskus tarvitsee. Opetustilanteessa voi mennä jumiin jos ja kun luokassa levotonta menoa. Ei uskalla pyytää opettajalta apua, vieläkään. Pelkää opettajaa, ei vain tiedetä että miksi? Ei pysty sanomaan syytä tähän. Sijaisen aikana ei samoja ongelmia ollut. Lapsella ei ole todettu mitään kehitys tms. häiriöitä. Mutta ei saa suutansa aina auki eikä suostu aina tekemään ryhmätöitä kun kiusaamista on tosiaan ollut. Välillä on kuitenkin ok päiviä.
Jos joku voisi minulle luvata että erityisluokalla on vain rauhallisia oppilaita niin eihän siinä mitään mutta olen kuullut kyllä kaikkea muuta. Pelkään että lapsen elämä muuttuisi kurjemmaksi koulussa. Entä jos luokalla olisi vielä enemmän raivareita saavia lapsia kuin nyt on? Kokemuksia, olisiko jollain? Kiitos kaikista vastauksista!
Kommentit (40)
Vika on opettajassa jos sijaisen aikana ongelmia ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokalle ei pistetä oppilasta, joka on vain arka tai vain kiusaamisen takia. Oppilaalla täytyy olla jotakin oikeita oppimisen/itsesäätelyn vaikeuksia.
Oletko varma, että opettaja ei puhunut vain toiselle luokalle siirtämisestä erityisluokan sijaan?
Alapeukuista päättelen, että erityisluokkia siis on vielä olemassa. Aika jännä, kun päiväkodissa taas ei missään nimessä saa olla erityisryhmiä, vaikka se olisi kaikkien kannalta paras vaihtoehto.
Pitäisi tietää tarkemmin syy erityisluokkaehdotukseen. Ei sitä kovin kevyillä perusteilla tehdä.
Mikäli olisi omalla kohdalla niin en todellakaan hyväksyisi ilman, että järjestettäisiin keskustelutilaisuus jossa olisi mukana rehtori, vanhemmat ja kaikki opettajat jotka lasta opettavat. Haluaisin kuulla jokaiselta opettajalta, että miten lapseni käyttäytyy heidän tunnillaan, eli haluaisin tietää, että ovatko kaikki opettajat samaa mieltä lapsestani. Mikäli näin ei ole niin silloin haluaisin keskustella rehtorin kanssa syistä, miksi näin on!
Haluaisin myöskin kuulla perustelut, että miksi erityisluokka olisi lapselleni juuri se oikea, eli miten se lastani auttaisi ja minkälaisesta erityisluokasta olisi kysymys. Tämän jälkeen keskustelisimme kotona kaikessa rauhassa ja pohtisimme eri vaihtoehtoja yhdessä lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pohtisimme eri vaihtoehtoja lapsen kanssa".
On hyvä selvittää tilanne ja saada asiaan perusteluita. En kuitenkaan tekisi päätöstä pienen lapsen kanssa. Liian pieni ottamaan tällaista vastuuta. Sensijaan jos erityisluokalle siirtyy niin tietysti keskustellaan asiasta rauhallisesti.
Mun lapseni on erityisluokalla.
Kai se ennen oli tarkkis tms, mutta pointti tulee tässä: ehdottomasti paras ratkaisu.
Fiksu lapsi saa opetusta ja ohjausta eikä tarvitse tylsistymisen takia keksiä itse jotain tekemistä.
Itse asiassa ajattelen nyt useamman vuoden jälkeen että vaihtoehdot olivat: laitetaanko lapsi 20 muun kanssa samaan luokkahuoneeseen vai mahdollisesti annetaan laadukasta yksilökohtaista opetusta. Että voit arvata, kumman valitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. Tämä on provo.
Eikö täällä ollut jo eilen vastaava ketju?
t. äiti opetusalalta
Onko lapsellesi tehty neurologisia tutkimuksia? Sinun täytyy saada enemmän tietoa koulusta (mieluiten muiltakin kuin yhdeltä opettajalta). Lisäksi lapsi kannattaa tutkituttaa. Koulupsykologi voi jututtaa lastasi ja tehdä mm oppimiseen liittyvää kartoitusta, mutta tutkimukset neuropsykologilla ja/tai psykiatrilla ovat myös tarpeen. Kun tilanne on kartoitettu, on helpompi tehdä oikeita päätköksiä. Suhtaudu vaihtoehtoihin avoimella mielellä, mutta älä myöskään tuosta vaan usko yhtä opettajaa, varsinkin jos lapsi kokee hänet pelottavaksi. Jos lapsi tarvitsee apua, sitä sinun vanhempana täytyy hänelle hankkia. Onko apu sitten erityisluokka vai toimintaterapiaa vai neurologista kuntoutusta tai jotain muuta riippuu tutkimusten tuloksista. Tutkimuksiin kuuluu myös ammattitaitoisen neuropsykologin/psykiatrin kanssa käytävät keskustelut lapsen ja hänen perheensä kanssa. Toki koulustakin pyydetään näkemyksiä tutkimuksia tehtäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jo ajattelin, että kyseessä on taas joku, joka ei halua leimautumisen pelossa lasta erityisopetukseen...
Tuossa tilanteessa en suostuis, oman lapseni kohdalla taas halusin hänet pienryhmään, mistä olikin iso apu lapselleni. Onko rinnakkaisluokkaa, johon vois kokeilla siirtää? Että olis siis eri opettajan opetettavana. Näkis, onko ongelmana suhde omaan opettajaan.
Erityisluokka ei ole mikään rangaistus, johon laitetaan oppimiskyvyttömät ja -haluttomat kauhukakarat. Tosin se voisi olla oikeampi paikka sille raivokohtauksia saavalle oppilaalle kuin aralle. Tämä siis opettajan mielipiteenä, kun ei tavallisella opettajalla tavallisessa luokassa ole mitään keinoa sellaisten kanssa.
Auttaisiko sinun lastasi toisen opettajan luokkaan siirtyminen enemmän kuin erityisluokka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Tämä on provo.
Eikö täällä ollut jo eilen vastaava ketju?t. äiti opetusalalta
Mitä väliä onko provo jos kumminkin herättää keskustelua.
On se jotenkin outoa. Huoltaja saa kieltäytyä erityisluokkasiirrosta, mutta huoltaja ei saa lastaan erityisluokalle jos haluaa? Siis homma toimii toisin päin, mutta ei toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Tämä on provo.
Eikö täällä ollut jo eilen vastaava ketju?t. äiti opetusalalta
Mitä väliä onko provo jos kumminkin herättää keskustelua.
- Jotkut meistä haluaisi erttaa että milloin tarkoitus on satuilla ja milloin pohtia todellisia vaihtoehtoja. - Ei AP:n lapsi ole ainoa vastaavan kaltaisessa tilanteessa oleva. - Jollei erityisluokkia ole, niin niiden poistuminen ei ole poistnut sitä tosiaa, että edelleen on "erityislapsia" joiden kohdalla tulee miettineeksi, että mitä pitäisi tehdä, kun toisinaan nämä "eritysitapaukset" terrorisoivat koko luokkaa käytöksellään mutta haate on myös miten käy niiden lasten, jotka käpertyvät ja lukkiutuvat itseensä ovat kuin haamuja tai elottomiakiviä, niin etteivät kenties häiritse ketään melskaamisellaan, mutta toisaalta epäselväksi jää, mitä heidän mielessään liikkuu vai liikkuuko mitään. Yht kaikki oppimistulokset jäävät heiltä saavuttamatta. Jottain tartti tehä vaan mitä?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsellesi tehty neurologisia tutkimuksia? Sinun täytyy saada enemmän tietoa koulusta (mieluiten muiltakin kuin yhdeltä opettajalta). Lisäksi lapsi kannattaa tutkituttaa. Koulupsykologi voi jututtaa lastasi ja tehdä mm oppimiseen liittyvää kartoitusta, mutta tutkimukset neuropsykologilla ja/tai psykiatrilla ovat myös tarpeen. Kun tilanne on kartoitettu, on helpompi tehdä oikeita päätköksiä. Suhtaudu vaihtoehtoihin avoimella mielellä, mutta älä myöskään tuosta vaan usko yhtä opettajaa, varsinkin jos lapsi kokee hänet pelottavaksi. Jos lapsi tarvitsee apua, sitä sinun vanhempana täytyy hänelle hankkia. Onko apu sitten erityisluokka vai toimintaterapiaa vai neurologista kuntoutusta tai jotain muuta riippuu tutkimusten tuloksista. Tutkimuksiin kuuluu myös ammattitaitoisen neuropsykologin/psykiatrin kanssa käytävät keskustelut lapsen ja hänen perheensä kanssa. Toki koulustakin pyydetään näkemyksiä tutkimuksia tehtäessä.
Tulisipa sille hintaa, kun lähes jokainen tarhalainen ja koululainen laitettaisiin tuommoisen tutkimusrumbaan. Kai siitä jonkun diagnoosin leimakseen voisi saada lopuksi ikää, vaikka asia voisi korjautua vaikka juuri erityisluokkaa kokeilemalla. Eihän ne mitään kiveen hakattuja päätöksiä ole, jos ei toimi, niin sitten keksittävä muuta.
Ap jatkaa. Sama opettaja opettaa lähes kaikilla tunneilla. Sijaisia on ollut välillä. Nekin vain tuppaavat vaihtua, tulevat eri kouluilta. Mutta sijaisen aikana lapsi on kuitenkin kokenut olonsa mukavammaksi. On käytetty lasta perheneuvolassakin kun opettaja sitä vaati. Meinasi että kotona tapahtuisi jotain, huoh... No, neuvolassa ei ole huomattu mitään mistä pitäisi huolestua. Lapsi on heidän mielestään rauhallinen, tekee tehtäviä, pelaa pelejä ihan ok, juttelee normaalisti kun alkujännityksestään pääsee jne. Kiusaamisesta olivat tietty huolissaan. Siitä olikin kertonut heille ja se tietenkin näkyy jollain tavalla lapsen käytöksessä koulussa. Opettaja ei kiusaamisen lopettamiseksi tehnyt ekan vuoden aikana juurikaan mitään.
Omasta mielestäni lapsi voisi aloittaa ihan normaalisti koulunsa uudessa luokassa/koulussa kun siirtyy kolmannelle luokalle. Jos toinenkin opettaja olisi huolissaan lapsesta niin asian voisi ottaa sitten vasta käsittelyyn?
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuista päättelen, että erityisluokkia siis on vielä olemassa. Aika jännä, kun päiväkodissa taas ei missään nimessä saa olla erityisryhmiä, vaikka se olisi kaikkien kannalta paras vaihtoehto.
No kyllä vaan meidän lasten päiväkodissa on erityisryhmä. Mistäs olet saanut päähäsi, ettei sellaisia olisi? Ei tietysti kaikissa päiväkodeissa, mutta kyllä niitä olemassa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsellesi tehty neurologisia tutkimuksia? Sinun täytyy saada enemmän tietoa koulusta (mieluiten muiltakin kuin yhdeltä opettajalta). Lisäksi lapsi kannattaa tutkituttaa. Koulupsykologi voi jututtaa lastasi ja tehdä mm oppimiseen liittyvää kartoitusta, mutta tutkimukset neuropsykologilla ja/tai psykiatrilla ovat myös tarpeen. Kun tilanne on kartoitettu, on helpompi tehdä oikeita päätköksiä. Suhtaudu vaihtoehtoihin avoimella mielellä, mutta älä myöskään tuosta vaan usko yhtä opettajaa, varsinkin jos lapsi kokee hänet pelottavaksi. Jos lapsi tarvitsee apua, sitä sinun vanhempana täytyy hänelle hankkia. Onko apu sitten erityisluokka vai toimintaterapiaa vai neurologista kuntoutusta tai jotain muuta riippuu tutkimusten tuloksista. Tutkimuksiin kuuluu myös ammattitaitoisen neuropsykologin/psykiatrin kanssa käytävät keskustelut lapsen ja hänen perheensä kanssa. Toki koulustakin pyydetään näkemyksiä tutkimuksia tehtäessä.
Tulisipa sille hintaa, kun lähes jokainen tarhalainen ja koululainen laitettaisiin tuommoisen tutkimusrumbaan. Kai siitä jonkun diagnoosin leimakseen voisi saada lopuksi ikää, vaikka asia voisi korjautua vaikka juuri erityisluokkaa kokeilemalla. Eihän ne mitään kiveen hakattuja päätöksiä ole, jos ei toimi, niin sitten keksittävä muuta.
No, ei todellakaan pidä lasta leimata siirtämällä erityisluokalle (ehkä aivan tarpeettomasti) vain yhden aikuisen näkemyksen perusteella. Tottakai pitää tutkia enne kuin tuollaisia päätöksiä tehdään. Etenkin, jos vanhemmat eivät ole samaa mieltä kyseisen "ammattikasvattajan" kanssa.
Mitä oppilashuoltoryhmässä on keskusteltu? Mitä näkemyksiä erityisopella on? Entä rehtorilla? Millaista tukea lapsesi on saanut koulussa? Olisiko mahdollista vaihtaa toiselle luokalle loppukevääksi ja katsoa miten sujuu eri opettajan kanssa? Onko lapsesi iltapäiväkerhossa ja jos on, miten siellä menee? Mitä hän harrastaa ja miten siellä menee? Oletko käynyt seuraamassa erityisryhmän toimintaa? Mitä mieltä lapsi itse on?
Erityisluokka? Onko sellaisia muka vielä?