Saako Suomessa olla introvertti?
Tästähän on ollut keskustelua esim. työelämän kannalta katsottuna. Usein sosiaalisuutta vaaditaan työpaikkailmoituksissa sellaisiinkin työtehtäviin, missä ominaisuus ei ole välttämätön.
Suomalaista - yleistettynä - ei saa muutettua puheliaaksi, iloiseksi ja aurinkoiseksi "etelän ilopilleriksi" , vai onnistuuko?
Kommentit (24)
Valitettavasti ei. On ihan höpöhöpöä väittää, että suomalaiset olisivat yleisesti introverttejä. Paskanposket, suurin osa on hirveitä itsekeskeisiä hölösuita, joita koulu- ja työelämässä niin arvostetaan. Loppuen lopuksi meidän kulttuurimme on hyvin amerikkalainen ja se inhottaa.
Mä olen saanut rauhassa olla introvertti, mutta asunkin hämeenlinnassa.
Introverttikin pärjää, jos on sosiaalisesti taitava. Kannattaa opetella selviytymisstrategiat, muuten ei välttämättä jaksa pitemmän päälle. Mutta pärjää kyllä, ei introverttius mikään puute ole vaan sitä pitää osata hyödyntää ja huomioida omat erityistarpeet. Ja se omien tarpeiden huomioiminen on jokaisen itsensä vastuulla ihan temperamentista huolimatta, ei muiden ongelma.
Introvertit introvertit introvertit. Ansaitsette varmasti pian ihan patsaan jonnekin. Te väärinymmärretyt raasut.
Juu no haluatko sitten että me tapetaan itsemme?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen saanut rauhassa olla introvertti, mutta asunkin hämeenlinnassa.
Olin juuri tulossa kertomaan samaa, ja olen alun perin kotoisin Hämeenlinnasta. Se muuten helpottaa iän myötä se introvertin tuska, mitä enemmän ikää tulee sen vähemmän välittää siitä, mitä muut mahtavat ajatella. On vaan niitten omien juttunsa kanssa ihan tyytyväisenä :D
Työnhaussa merkitsee paljon hyvä ulosanti, se että osaa puhua ja vähän kehaistakin itseään. Hiljainen, mutta pätevä saattaa jäädä helposti varjoon.
Itse en ole lupia kysellyt, ja sekös ekstorvertteja ärsyttää. Onneksi on oma firma niin ei tarvitse vääntää näistäkään asioista kahvipöydässä.
Työnhakukaan ei ole niin suoraviivaista. Julkisella olen huomannut monien pomojen haluavan semmoisen hiukan epävarman ja hihittelevän tyypin töihin. Oma valta. Se on kaiken keskiössä. Alaisten pitää olla vähän hölmömpiä (ei liikaa, että tulee työt tehtyä) ja kokemattomampia, että pomo saa säilyttää asemansa. Itsevarmuus ja hyvä ulosanti ei ole välttämättä julkisella etu, yksityisellä on lähes aina, koska se usein yhdistetään (väärinkin) hyvään työntekemiseen. Julkisella valintaa sanelee muutkin tekijät kuin se, kuka tekee työn parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole lupia kysellyt, ja sekös ekstorvertteja ärsyttää. Onneksi on oma firma niin ei tarvitse vääntää näistäkään asioista kahvipöydässä.
Onnittelut! Itseänikin inhottaa ne iänikuiset kahvitauot ja enemmän tai vähemmän väkinäinen keskustelu.
Suomi yrittää olla Amerikka, mutta epäonnistuu pahasti. Emme yksinkertaisesti ole amerikkalaisia, vaan kaamoksen keskellä eleleviä metsäläisiä!
Miten se ekstroverttiys sitten ilmenee? Itse olen hiljainen ja rauhallinen kaveri, mutta onko sellainen tavallinen sosiaalisuus ja avoimuus ekstroverttiluonne?
Ihan hyvin olen saanut olla 50 vuotta, en tosin ole minäkään lupia kysellyt, enkä itsekään kenellekään jakele lupia olla sellaisia kuin ovat.
Sääntö-Suomessa ei sentään kaikki ole kiellettyä. Työpaikkailmoitusjargon on vain työpaikkailmoitusjargonia.
Koulussa sai olla rauhassa, mutta työpaikalla se turpa sitten aukesi.
Vierailija kirjoitti:
Tästähän on ollut keskustelua esim. työelämän kannalta katsottuna. Usein sosiaalisuutta vaaditaan työpaikkailmoituksissa sellaisiinkin työtehtäviin, missä ominaisuus ei ole välttämätön.
Suomalaista - yleistettynä - ei saa muutettua puheliaaksi, iloiseksi ja aurinkoiseksi "etelän ilopilleriksi" , vai onnistuuko?
Ap ei siis tiedä mitä introvertti tarkoittaa. Sosiaalisuus on eri asia. Introvertti voi olla hyvinkin miellyttävä ja puhelias. Töissä. Sitten hän menee kotiin eikä halua sinua kylään, kiitos.
Minulle työnantaja sanoi että "olet introvertein työntekijä mitä meillä on koskaan ollut", siinä oli vähän syyllistävä äänensävy, enkö saa olla sellainen kuin oikeasti olen?
Vierailija kirjoitti:
Tästähän on ollut keskustelua esim. työelämän kannalta katsottuna. Usein sosiaalisuutta vaaditaan työpaikkailmoituksissa sellaisiinkin työtehtäviin, missä ominaisuus ei ole välttämätön.
Suomalaista - yleistettynä - ei saa muutettua puheliaaksi, iloiseksi ja aurinkoiseksi "etelän ilopilleriksi" , vai onnistuuko?
Kyllä introvertti voi olla sosiaalisessa ammatissa ja iloinen ja aurinkoinen etelän ilopilleri, itsekin olen. Vastapainoksi tarvitsen vaan paljon palautumisaikaa.
Introvertti ei ole synonyymi ujolle taikka sosiaalisesti kyvyttömälle. Sosiaalisesti kyvyttömälle ja valtavan ujolla on todella vaikeaa, kun ei pysty normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Introvertti voi olla todella puheliaskin (kuten itsekin olen) silloin kun haluaa olla. Minä myös pystyn kyllä keskustelemaan asioista silloin kun on tarvetta. En kuitenkaan jaksa kommunikoida tarpeettomasti sellaisten ihmisten kanssa, josta en ole kiinnostunut, vaan olen mieluummin omissa oloissani. En myöskään jaksa kyläillä muiden luona pitkiä aikoja, koska en pysty koskaan täysin rentoutumaan. Introvertin määritelmähän on nimenomaan se, että hän saa energiaa ollessaan yksin, kun ekstrovertti saa sitä ollessaan seurassa. Introvertti siis voi olla seurassa, mutta hänen täytyy palautua siitä olemalla yksin tai erittäin läheisten ihmisten seurassa, joiden seurassa voi rentoutua. Ekstrovertti voi jatkaa yhdessä olemista lähes loputtomiin, koska hän ei rasitu seurasta, vaan hän nimenomaan saa siitä energiaa.
Vaaditaan aika usein kyllä, vaikka ei olisi asiakaspalvelu kyseessä...