Lue keskustelun säännöt.
Mikä anoppiani vaivaa?? Olin auttamassa siivomisessa hänen kotonaan enkä tosiaan tienyt, että asiat ovat ihan näin huonosti...
12.02.2017 |
Eli oon aina tienny et anoppi säästää kaiken eikä haluaisi heittää mitään pois.
Mutta olin siivoamassa siis hänen kanssaan makuuhuonetta. Anoppi oli vähän, että tekisi sen kyllä itsekkin, mutta jos minä nyt ihan välttämättä haluan auttaa.
Järjestelimme hänen kaappejaan jotka olivat hyvin täynnä erillaista rojua ja oli todella sotkuista.
Yritin ehdottaa, että heittäisimme pois jtn...
Kaapeista löytyi ihan älyttömyyksiä...
Mm. Tyhjä vuosikymmeniä vanha saippua pullo, vanhoja karkkirasioita, lähes tyhjäksi käytetty huulirasva, mainoslehtisiä, jotain kuitteja yms...
Tavaraa riitti, vaikka miten...
Kysyin, että eikö näitä voisi heittää pois niin anoppi ryntäsi heti huutaen, että ei käy..
Lopulta myönsi syyn. Sanoi, että noihin romuihin liittyy tunnearvoa.
Sillä suurinosa niistä oli kuulemma vuodelta 1977, joka oli kuulemma niin hyvää aikaa. Hän juttui asiaan ja rupesi kertomaan, kuinka oli sinä vuonna 20v ja kaikki oli niin hyvin.
Tapaili kuulemma jtn miestä jne...
Hän alkoi ylistämään hirveästi, kuinka kaikki oli silloin paremmin...
Rupesi melkein itkukurkussa kertomaan 77 vuoden alusta tapahtumia joista muiti ihan päivämäärän, viikonpäivän ja kellon ajan..
Osasi kertoa mikä tavara oli miltäkin ajalta ks.vuotta.
Haluaa kuulemma säästää ne muistona ajasta, koska ne olivat hänellä jo niinä hyvinä aikoina.
Lopulta alkoi taas itkukurkussa aukomaan paketteja ja nuuhki niitä ja kertoi, kuinka niissä on vieläkin samat tuoksut, että ihan tulee ne ajat mieleen.
Kysyin, että miksi on silti säästänyt nuo niin sanoi, että ei tarkoituksella niitä alunperin säästänyt vaan tajusi jossain kohtaa, että nuo ovat silti ihanalta ja ajalta sekä niissä on ne ihana tuoksut jotka ovat olleet jo siitä asti eikä kuulemma pystynyt heittämään niitä pois.
Kertoi tunnin verran tästä vuodesta hirveän tarkkaan kaiken. Kaikki olivat kuulemma paljon paremmin tuolloin.
Mutta ei oikein vastannut silti miksi juuri tuo vuosi ja mikä on nyt niin huonosti.
On toki kyllä yksinäinen, mutta oli aika yksinäinen myös muistelemanaan vuotena.
Tarina olisi riittänyt vaikka miten pitkään kunnes jossain kohtaa oli pakko viheltää peli poikki.
Mikä ihme häntä vaivaa?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä anopillasi oli ikimuistoinen romanssi tuona vuonna, mutta hän ei halua kertoa siitä tarkemmin. En nyt näkisi kovin suurena ongelmana, jos hän haluaa säilyttää rojua vain tuolta yhdeltä vuodelta. Miettikää joku laatikkosysteemi, johon rojut voi säilöä järkevästi niin, että ne eivät aiheuta liikaa harmia.
Mutta jos anoppisi säilöö samalla tavalla rojua monelta muultakin vuodelta, niin sitten kysymyksessä on suurempi ongelma.
Aika tunteeton ja köyhä ihminen jos tuollaisia juttuja ei olisi.
Eikö sulla ap ole muka mitään tuon tapaisia ajatuksia yms??
Minulla on ainakin paljon aikoja joita muistelen vieläkin. Ne olivat ihania aikoja... muistan sen hetkisen säänkin jne...
Ihan normaalia tuo anoppisi juttu on!
Hän on miehesi äiti. Jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0/5 huono
Ei ole provo.
Anoppisi on siis vasta 60v tänä vuonna. Sait teksilläsi kuulostamaan siltä kuin hän olisi jokin seniili 8-kymppinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänellä on todennäköisesti alkava alzheimerin tauti.
Mäkin oon keräilijä. Onneksi nyt vihdoin olen pystynyt luopumaan tietyistä turhista jutuista sen takia että terapiassa olen päässyt riittävän syvälle elikä vauva-aikaan saakka.
Ihanan vapauttavaa kun pystyn heittämään nuo tietyt jutut pois 17 vuoden säilömisen jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen anoppisi ikätovereita ja minulla on vastaavia muistoja, mutta ne onkin siististi liimailtu vihkoon. Silloin niistä tulee nytkin suosittua skräppiä eikä kukaan epäile järkeni valoa, kun ihastelen miniäkandidaatin kanssa sitä, miten olen vuonna 1979 ollut taidenäyttelyssä tai elokuvissa, muistona pääsylippu ja lehdestä leikattu mainos. Nyt ihan samaa tehdään instagramissa eli kuvataan ruokia ja elokuvateatterin aulaa ja junia eikä kukaan sano, että instragramin päivittäjällä olisi alkava alzheimer.
Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi anopin kanssa pitää siivota kaappeja nimenomaan niin, että miniä arvostelee mikä on romua ja mikä ei. Vähän sama kuin anoppi ottaisi ap:n häistä keräämät kuvat ja kantaisi ne roskiin, eihän niistä ole kenellekään iloa.
Mitä se AP:tä haittaa, jos anoppi haluaa säästää muistoja elämänsä onnellisimmalta vuodelta? Etkö ole koskaan kuullut tunnearvosta?
Ihan normaalia tuo on.
Alkava alzheimer tosiaan ja ihmisellä on monta vuotta vielä eläkeikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa täti olla hoidon tarpeessa.
Olen samaa mieltä. AP ei vaikuta oikein tasapainoiselta.
Olen pitkään leikitellyt ajatuksella, että vastoin nykyisiä trendejä tekisin kodistani "museon". Eli tavallaan pysäyttäisin ajan johonkin tietyn kauden sisustukseen. Tietysti saisi olla kerrostumia sitä edeltävältä ajalta, mutta ei mitään uutta. Olen 40 v. ja lapseton, joten kodin ei tarvitse miellyttää jälkikasvua tai heidän kumppaneitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppisi ikätovereita ja minulla on vastaavia muistoja, mutta ne onkin siististi liimailtu vihkoon. Silloin niistä tulee nytkin suosittua skräppiä eikä kukaan epäile järkeni valoa, kun ihastelen miniäkandidaatin kanssa sitä, miten olen vuonna 1979 ollut taidenäyttelyssä tai elokuvissa, muistona pääsylippu ja lehdestä leikattu mainos. Nyt ihan samaa tehdään instagramissa eli kuvataan ruokia ja elokuvateatterin aulaa ja junia eikä kukaan sano, että instragramin päivittäjällä olisi alkava alzheimer.
Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi anopin kanssa pitää siivota kaappeja nimenomaan niin, että miniä arvostelee mikä on romua ja mikä ei. Vähän sama kuin anoppi ottaisi ap:n häistä keräämät kuvat ja kantaisi ne roskiin, eihän niistä ole kenellekään iloa.
Minä kuulun samaan ikäluokkaan ja harrastanut samaa vuosikymmeniä, myös äitini ja mummoni ovat tehneet samaa.
Lastenlapsillekin olen tehnyt leikekirjoja siitä ajasta milloin ovat syntyneet ja jatkuu edelleen. Tykkäävät kovasti.
Sanomalehtiäkin löytyy 30-luvulta, kahvipaketteja, junalippuja jne. kaikkea siltä väliltä. Meillä myös on konvehtirasioita ja mainoksia ja leikekirjaa koristaa siinä ajassa eläneet ihmiset. Jopa kotini historia on kansien välissä v. 1920 alkaen.
Ja tähän asti olen vielä pitänyt itseäni ihan täysjärkisenä (ei ole kukaan huomauttanut, ei edes töissä) enkä tietääkseni/onneksi kait sairasta Alzheimer- tautia.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkään leikitellyt ajatuksella, että vastoin nykyisiä trendejä tekisin kodistani "museon". Eli tavallaan pysäyttäisin ajan johonkin tietyn kauden sisustukseen. Tietysti saisi olla kerrostumia sitä edeltävältä ajalta, mutta ei mitään uutta. Olen 40 v. ja lapseton, joten kodin ei tarvitse miellyttää jälkikasvua tai heidän kumppaneitaan.
Tuo on todella hyvä idea ja kotimuseoita jo nyt on.
Oliko tv:ssä tai lehdessä, jostakin kotimuseosta, joka oli päättynyt v. 1965 sanomalehdestä lähtien oli pöydällä ja kaikki mitkä liittyi siihen aikaan tai oli ollut sitä ennen, astiat, liinavaatteet jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppisi ikätovereita ja minulla on vastaavia muistoja, mutta ne onkin siististi liimailtu vihkoon. Silloin niistä tulee nytkin suosittua skräppiä eikä kukaan epäile järkeni valoa, kun ihastelen miniäkandidaatin kanssa sitä, miten olen vuonna 1979 ollut taidenäyttelyssä tai elokuvissa, muistona pääsylippu ja lehdestä leikattu mainos. Nyt ihan samaa tehdään instagramissa eli kuvataan ruokia ja elokuvateatterin aulaa ja junia eikä kukaan sano, että instragramin päivittäjällä olisi alkava alzheimer.
Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi anopin kanssa pitää siivota kaappeja nimenomaan niin, että miniä arvostelee mikä on romua ja mikä ei. Vähän sama kuin anoppi ottaisi ap:n häistä keräämät kuvat ja kantaisi ne roskiin, eihän niistä ole kenellekään iloa.
Minä kuulun samaan ikäluokkaan ja harrastanut samaa vuosikymmeniä, myös äitini ja mummoni ovat tehneet samaa.
Lastenlapsillekin olen tehnyt leikekirjoja siitä ajasta milloin ovat syntyneet ja jatkuu edelleen. Tykkäävät kovasti.
Sanomalehtiäkin löytyy 30-luvulta, kahvipaketteja, junalippuja jne. kaikkea siltä väliltä. Meillä myös on konvehtirasioita ja mainoksia ja leikekirjaa koristaa siinä ajassa eläneet ihmiset. Jopa kotini historia on kansien välissä v. 1920 alkaen.Ja tähän asti olen vielä pitänyt itseäni ihan täysjärkisenä (ei ole kukaan huomauttanut, ei edes töissä) enkä tietääkseni/onneksi kait sairasta Alzheimer- tautia.
Konvehtirasia - tuo aikakauden muutoksista kertova asia! Juuri niitä minäkin olen keräillyt ja naureskellut, miten nyt ostetaan hienointa suklaata käsintehdyssä rasiassa ja vintiltä löytyy kutakuinkin samanlainen vuodelta 1936. Muistot voivat olla esineitä, ei niiden aina tarvitse olla kuvia.
Onko sun mies saanut alkunsa vuonna -77?
Mullakin on laatikko vuodelta 2001, jossa on kaikkea sälää mun elämän onnellisimmalta vuodelta, jolloin olin au pairina ulkomailla. Tuosta laatikosta löytyy myös jotain junalippuja, kuitteja ym. "turhaa". Mut niistä muistan, missä kävin silloin! Valokuvia mulla ei paljoa tuolta ajalta ole, koska mulla ei ollut kameraa silloin.
Taitaa täti olla hoidon tarpeessa.