Mitä tarkoittaa suorittaminen? Nykyään puhutaan joka paikassa miten elämäänsä ei pidä suorittaa - mitä se siis on?

Suorittaminen on järjestelmällistä, suunnitelmallista ja päämäärätietoista toimintaa tavoitteen tai tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos elämä on suorittamista, se on kuin peli jossa tavoitellaan tiettyjä asioita, kuten tasoja tai palkintoja. Se ei ole silloin huoletonta, rentoa tai elämää elämisen itsensä tähden.

Itse mieluummin elän kuin suoritan. En ole kilpailuhenkinen ihminen.

ykkönen on hyvin kuvannut suorittamisen. Minä suoritin äitinä olemistä: soseet keitettiin itse, kahdesti päivässä ulkoiltiin, käytiin muskarissa jne. Ilo oli kaukana.

Tässä tapauksessa suorittamisella tarkoitetaan sitä, että asioita tehdään, koska ajatellaan että "täytyy" tai "on pakko" ilman varsinaista (itselleen) hyvää syytä. Ajatellaan esim. että "on oikein" tai "täytyy" hankkia hyvä koulutus, hankkia hyväpalkkainen työ, ostaa tiettyjä asioita, olla tietynlainen tms.

Nykypäivänä meillä on myös todella paljon asiantuntijatietoa saatavilla. Saatetaan ajatella että "täytyy" esim. syödä urheilla ja nukkua juuri tietyllä tavalla. Nämä tiedot voivat myös olla keskenään ristiriitaisia. Esim. sanotaan että on hyvä syödä 5 pientä ateriaa päivässä, mutta hammaslääkäri sanookin että olisi hyvä syödä harvoin happohyökkäyksien vuoksi.

Tämä kaikki tieto siitä, mitä "täytyisi" tehdä, johtaa helposti siihen, että ihminen alkaa vaan sokeasti suorittamaan kaikkea mitä "täytyy" tehdä ja uupuu kaiken alla. 

Sitten on eri asia, mitä tehdään esim. omasta halusta ja vaikka velvollisuudesta lähimmäisiä kohtaan.

Olisikin siis tärkeää miettiä mitkä asiat ovat itselleen elämässä tärkeitä, ymmärtää se, että kaikkeen ei riitä aikaa ja voimavaroja, ja keskittyä tärkeisiin asioihin ja ihmisiin.

Otetaan esimerkki: Sulla täytyy olla just oikeanlainen pikkupöytä johon saat tietynlaisia koristeita, se pöytä on vain löydyttävä että mielikuvasi ihanasta jouluisesta tunnelmasta toteutuu. Koti on oltava tiptop ja kaikki esineet juuri oikeilla kohdillaan ja matot tietyn väriset että tuntuu joululta. Sulla on mielikuva joulusta ja sen on toteuduttava, muuten sun joulu on pilalla.

Muu perhe haluaisi ottaa rennommin mutta heistä ei ole väliä koska sun mielikuva on se ainut oikea. Tätä on suorittaminen, suoritat elämää ja joulua ym. Toki tälläisessä on usein myös jotain psyyken ongelmia takana, mutta niinhän suorittajilla tapaa olla.

Tiettyjen ihmisten kuuntelun perusteella suorittaminen mitä tahansa muuta paitsi sitä että lojuu sohvalla mättämässä sipsejä ja tölläämässä julkimoiden jännyyksiä. Eli jos keksit minkä tahansa hyödyllisen tatkoitus asialle mitä teet, "suoritat" ja sinun tulee lopettaa välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Tiettyjen ihmisten kuuntelun perusteella suorittaminen mitä tahansa muuta paitsi sitä että lojuu sohvalla mättämässä sipsejä ja tölläämässä julkimoiden jännyyksiä. Eli jos keksit minkä tahansa hyödyllisen tatkoitus asialle mitä teet, "suoritat" ja sinun tulee lopettaa välittömästi.

Eipä suorittamisessa kai mitään ongelmaa ole, jos se tulee ilon eikä tuskan kautta. Minustakin olisi kivaa löytää elämälle suunta, jossa suorittaminen tulisi suoraan selkärangasta hyvillä mielin. Nyt se on lähinnä pakkopullaa, ja sekös vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa suorittamisella tarkoitetaan sitä, että asioita tehdään, koska ajatellaan että "täytyy" tai "on pakko" ilman varsinaista (itselleen) hyvää syytä. Ajatellaan esim. että "on oikein" tai "täytyy" hankkia hyvä koulutus, hankkia hyväpalkkainen työ, ostaa tiettyjä asioita, olla tietynlainen tms.

Nykypäivänä meillä on myös todella paljon asiantuntijatietoa saatavilla. Saatetaan ajatella että "täytyy" esim. syödä urheilla ja nukkua juuri tietyllä tavalla. Nämä tiedot voivat myös olla keskenään ristiriitaisia. Esim. sanotaan että on hyvä syödä 5 pientä ateriaa päivässä, mutta hammaslääkäri sanookin että olisi hyvä syödä harvoin happohyökkäyksien vuoksi.

Tämä kaikki tieto siitä, mitä "täytyisi" tehdä, johtaa helposti siihen, että ihminen alkaa vaan sokeasti suorittamaan kaikkea mitä "täytyy" tehdä ja uupuu kaiken alla. 

Sitten on eri asia, mitä tehdään esim. omasta halusta ja vai

Tähän nyt vain ihan sen verran (vaikka aiheen vierestä), että ainakin mulle hammaslääkäri sanoi, että hampaat kestävät 5 - 6 happohyökkäystä päivässä. Eli ei se viisi kertaa päivässä syöminen ole hampaillekaan liikaa.

Onko suorittaminen siis sitä että opiskellut parhaansa mukaan ja pyrkinyt työelämässä hyvään asemaan jotta taloudellisesti turvattu elämä jos yleensä sellainen on mahdollista? Ja eläminen kun antaa mennä vähän "herran haltuun" kaikessa. 

Suorittaminen on sitä, mitä ennen tehtiin naapuria ja anoppia varten, nykyään myös somea. Tehdään ja mennään miettimättä, onko tämä asia minulle itselleni tärkeää ja merkityksellistä, mitä varten tätä oikeastaan teen. 

Luenko tätä Finlandia-voittajaa siksi, että tämä on minusta hyvä kirja, vai lukisinko mieluummin jotain feelgood-hömppää? Menenkö jouluaaton hartauteen siksi, että haluan, vai siksi, että siellä "kuuluu" näyttäytyä, jotta voi olla kunnollinen, keskiluokkainen ihminen? Haluanko tosiaan ajaa autolla, jonka leasing-maksu on 650 euroa kuukaudessa, vai voisinko käyttää sen rahan esimerkiksi työajan lyhentämiseen tai harrastuksiin? Tarvitseeko keittiöremontti tehdä "oikeasti", vai siksi, että naapuritkin ovat jo rempanneet samanikäiset keittiöt? 

Vierailija kirjoitti:

Onko suorittaminen siis sitä että opiskellut parhaansa mukaan ja pyrkinyt työelämässä hyvään asemaan jotta taloudellisesti turvattu elämä jos yleensä sellainen on mahdollista? Ja eläminen kun antaa mennä vähän "herran haltuun" kaikessa. 

Kai tuota suorittamiseksi voi kutsua, etenkin jos se on ollut stressaavaa ja rankkaa. Suorittamisessa ei toki ole mitään väärää tai oikeaa, se lienee muutenkin enemmän tai vähemmän osa kaikkien elämää. Se vaan sitten miten kukin siihen suhtautuu ja millaisen roolin sille haluaa antaa elämässä, tai millaiseksi se pääsee elämässä muodostumaan... hienoahan se on, jos suorittaminen on johtanut vakaaseen ja vauraaseen elämään. Sitä taas tuskin moni tahtoo, että suorittaminen olisi koko arjen ja elämän täyttävää tuskaista pakkopullaa. Joistakin siihen on, joistakin ei, ihan kuten peleissäkin ihmiset pärjäävät eri tavoin. Ite oon aina ollut videopeleissä sysipaska, enkä mä tässä oikeassakaan elämässä ole juuri mitään saavuttanut, vaan päivät ovat samaa paikallaan polkevaa rutiininomaista suorittamista, joka tuntuu pahalta ja tekee elämästäni pahaa.

Suorittaminen elämässä voi olla myös sellaista, että kaikki elämän osa-alueet täytyy tehdä jonkun tosi korkean, kuvitellun standardin mukaan, ja tekemisestä puuttuu rentous, ilo, huvikseen tekeminen ja nautinto. Töiden lisäksi harrastukset on tavoitteellisia, unta seurataan jollain älysormuksella ja ruuan ravintoarvoja syynätään. Näiden lisäksi podetaan huonoa omaatuntoa jos ei ole huomaavainen sukulainen ja ystävä ja täydellinen äiti. Opinnoissa kovat tavoitteet, pitäisi saada hyviä arvosanoja tavoiteajassa. 

Joka asiassa pitää pärjätä hyvin, ja niitä asioita on paljon. Joutenolo on vaikeaa, ja omaa arvoa pitää todistella (ainakin itselleen) touhuamalla koko ajan jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Onko suorittaminen siis sitä että opiskellut parhaansa mukaan ja pyrkinyt työelämässä hyvään asemaan jotta taloudellisesti turvattu elämä jos yleensä sellainen on mahdollista? Ja eläminen kun antaa mennä vähän "herran haltuun" kaikessa. 

Ei. Suorittaminen liittyy pään sisäisiin kokemuksiin, ei saavutuksiin elämässä. Suorittaja ei koe iloa tekemistään asioista, vaan kokee tekevänsä asiat puutteellisesti, alisuoriutuvansa, aiheetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suorittaminen siis sitä että opiskellut parhaansa mukaan ja pyrkinyt työelämässä hyvään asemaan jotta taloudellisesti turvattu elämä jos yleensä sellainen on mahdollista? Ja eläminen kun antaa mennä vähän "herran haltuun" kaikessa. 

Ei. Suorittaminen liittyy pään sisäisiin kokemuksiin, ei saavutuksiin elämässä. Suorittaja ei koe iloa tekemistään asioista, vaan kokee tekevänsä asiat puutteellisesti, alisuoriutuvansa, aiheetta. 

Juuri näin.

Ihminen suorittaa asioita, joita tekee jonkun toisen ihmisen vuoksi eikä tunne siitä itse mielihyvää tai edes mieti mitä ja miksi tekee. Se on tekemistä laput silmillä, hetkeäkään pysähtymättä. Maaliin on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Karua on, että suorittamalla ei tule koskaan valmista, koska ihminen ei ole koskaan lopputulokseen itse tyytyväinen. Homma on tehty, mutta käteen jäi tyhjä fiilis. Sitten suoritetaan lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Suorittaminen on sitä, mitä ennen tehtiin naapuria ja anoppia varten, nykyään myös somea. Tehdään ja mennään miettimättä, onko tämä asia minulle itselleni tärkeää ja merkityksellistä, mitä varten tätä oikeastaan teen. 

Luenko tätä Finlandia-voittajaa siksi, että tämä on minusta hyvä kirja, vai lukisinko mieluummin jotain feelgood-hömppää? Menenkö jouluaaton hartauteen siksi, että haluan, vai siksi, että siellä "kuuluu" näyttäytyä, jotta voi olla kunnollinen, keskiluokkainen ihminen? Haluanko tosiaan ajaa autolla, jonka leasing-maksu on 650 euroa kuukaudessa, vai voisinko käyttää sen rahan esimerkiksi työajan lyhentämiseen tai harrastuksiin? Tarvitseeko keittiöremontti tehdä "oikeasti", vai siksi, että naapuritkin ovat jo rempanneet samanikäiset keittiöt? 

Tuokin on tietynlaista suorittamista. Suorittaja ei kuitenkaan aina suorita muita varten, vaan itseään. Hänellä itsellään on ajatus, että pitää lomailla tietyllä tavalla, olla äiti tietyllä tavalla, pitää ehtiä tehdä asioita tietyllä tavalla.

Hän on vaikka ajatellut, että kesälomalla pitää käydä mökillä ja torilla ja uimassa ja päivittäin lukea kirjaa ja rentoutua, ja niistä pitää saada oikea kesälomafiilis, muuten ei ole viettänyt kesälomaa oikealla tavalla. 

Tavoitehakuista elämistä. Sisältö koostuu hyvistä arvosanoista, kilpailuosallistumisista ja voitoista, tulosten vertailusta, kehityksen seuraamisesta, saavutusten haalimisesta, jne. 

Vertailukohtana vaikkapa hedonistinen elämäntapa, joka on nautintohakuinen. Ihminen valitsee elämäänsä ne asiat, jotka tuottavat tälle maksimaalista nautintoa eli mielihyvää, siitä huolimatta lisäävätkö ne hyvinvointia tai ovatko järkeviä

Askeettinen elämäntapa taas on vaatimatonta, pienellä pärjäävää, monista isoista huvituksista ja jopa nautinnoista kieltäytyvää siksi, että ne eivät ole eettisiä tai järkeviä

Nykyään taidetaan tuputtaa jonkinlaista kalenteroimista näille kaikille: että pitää suorittaa osa viikosta, panna tai käyttää päihteitä osa viikosta, ja levätä osa

Hankalaksi tuon tekee se, että biologisia rytmejä ei voi kalenteroida, joka näkyy parhaiten esim. lasten kohdalla. Lapsi kärsii suunnattomasti, jos ei saa äitinsä huomiota 24/7, mikä sitoo äitäkin 24/7, niinkuin luonto on asian järjestänyt

Tiedeukkojen kalenterit ja lukujärjestykset ovat osalle väestöä lähinnä siis kidutusta, siinä missä joku miessukupuolinen saattaa ehkä juuri ja juuri nauttia siitä, että tekee töitä 5 päivää, kännää ja siittää 2 päivää, ja nukkuu 1 päivän

Olen sitten varmaan suorittaja. Harvemmin saan mitään iloa tekemistäni asioista. Ruokaa pitää syödä että jaksaa, urheilla pitää että jaksaa tehdä töitä, töitä pitää tehdä jotta on rahaa ruokaan ja laskuihin. Lumitöitä pitää tehdä ettei kaikki kasaudu veljen ja hänen perheensä niskaan. Roskat pitää viedä ettei kämppä haise.

Musiikkia kyllä kuuntelen ihan vain sen tuomasta ilosta ja kuinka se liikuttaa kehoa. Sekin on n.30 päivästä sen jälkeen sekin menettää voimansa.

Tällä hetkellä tuntuu olevan pelkkää suorittamista. Töissä on niin kiire, että kotona ei jaksa yhtään mitään.  Ei edes suorittaa kotitöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sitten varmaan suorittaja. Harvemmin saan mitään iloa tekemistäni asioista. Ruokaa pitää syödä että jaksaa, urheilla pitää että jaksaa tehdä töitä, töitä pitää tehdä jotta on rahaa ruokaan ja laskuihin. Lumitöitä pitää tehdä ettei kaikki kasaudu veljen ja hänen perheensä niskaan. Roskat pitää viedä ettei kämppä haise.

Musiikkia kyllä kuuntelen ihan vain sen tuomasta ilosta ja kuinka se liikuttaa kehoa. Sekin on n.30 päivästä sen jälkeen sekin menettää voimansa.

Tai sitten olet vaan masentunut. Jos esim. syö väärin, keholla ei ole resursseja tuottaa tarvittavia mielihyvähormoneja mielihyvän saamiseksi. Jos esim. runkkaa päivittäin, nuo mielihyvähormonit vapautuvat tämän runkutuksen yhteydessä, ja sitten on loppuajan kuin tyhjä kuori. Valintojen maailma

Isompana yhteiskunnallisena ongelmana näkisin kyllä suorittamatta jättämisen 🤣