Onko sun mielestä mielenkiintoista vai ikävää olla tekemisissä aivan toisenlaisten ihmisten kanssa, kuin millainen itse olet?
Esim. jos itse olet puhelias, tykkäätkö olla hiljaisten ihmisten seurassa? Tai jos olet boheemi niin mitä pidät perinteisten ja konservatiivisten ihmisten seurasta? Tai entäs jos olet kasvissyöjä, siedätkö intohimoisesti lihaa syövien seuraa? Jne.
En tarkoita mitään syvää ystävyyttä, mutta onko sun mielestä mielenkiintoista esim. työpaikalla tai naapurustossa tutustua täysin erilailla ajattelevaan, ihan erilaiseen ihmiseen? Vai onko se vain rasittavaa tai jopa uhkaavan tuntuista?
Kommentit (14)
Riippuu paljon sen toisen henkilön tavasta ilmaista mielipiteitään ja ottaa mua huomioon. Yleensä kanssakäyminen on samaan aikaan mielenkiintoista ja hieman ärsyttävää. Etenkin jos vastapuoli yrittää "valistaa" mua.
Olen introvertti vegaani, nämä varmaan määrittelevät olemustani eniten. Kovin sosiaalisia ja puheliaita ihmisiä kestän huonommin kuin "intohimoisesti lihaa syöviä" (tuli vähän hassu mielikuva).
Riippuu ihan siitä ihmisen olemuksesta ja siitä miten toisen ja minun energiakentät kohtaavat, ja millä päällä kukakin on, missä tilanteessa kohtaaminen tapahtuu. Joskus kyllä esim. jonkun lihansyöjän kanssa voi juttu luistaa paremmin kuin kasvissyöjän.
Sanoisin että hankalaa ja raskasta.
Itse olen töissä toimistossa samassa huoneessa toisen työntekijän kanssa joka on täydellisen päinvastainen luonne mitä minä olen.
Minä olen hiljainen rauhallinen introvertti ja hän on todella helposti raivostuva puhelias ekstrovertti.
Pidän itseni kaltaisia ihmisiä kaikkein mielenkiintoisimpina. Yleensä pidän muiden ihmisten seuraa vähän ikävystyttävänä, paitsi sellaisten yksilöiden, joista olen kiinnostunut (esim. johon olen ihastunut tai jonka ystävä olen tai josta olen jollain tavalla riippuvainen).
Minua kiinnostaa ihmiset, psykologia, ihmissuhteet, käyttäytyminen jne. filosofisella tasolla, mutta ei niinkään käytännön kohtaamistasolla. Olen pitänyt tätä ongelmana, mutta aikaa myöten olen alkanut ajatella, että ehkä tällä on jokin tarkoitus ja minun on keskityttävä vahvuuksiini heikkouksieni sijaan.
Avainkysymys on, luistaako juttu erilaisista näkemyksistä huolimatta. On raskasta keskustella, kun huomaa yrittävänsä nyhtää lauseita vastapuolen suusta.
Vierailija kirjoitti:
Samma barn leka best
sanonta kuuluu: lika barn leka bäst.
Sopivassa märin mielenkiintoista, mutta ihan jatkuvasti en jaksaisi.
Esim menin naimisiin miehen kanssa, jolla on samantyyppinen arvomaailma kuin mulla ja se on ehdottomasti hyvä juttu.
Toisaalta työjuttujen tiimoilta musta on oikeasti kiinnostavaa kuulla mielipiteitä ihan erilaisilta ihmisiltä. Yleensä oikein alan kysellä, että mitä mieltä ovat siitä ja siitä. Kerran tapasin sellaisen, joka puhui aivan eri kieltä kuin mä. Siis suomea kyllä, mutta aivan erilaisilla sanoilla ja lauseilla. Hän oli ihan erilaisesta yhteiskuntaluokasta eikä koulutusta jne. Oikein aloin innostuneena sen jälkeen seuraamaan häntä somessa. Ihan älyttömän mielenkiintoista, miten eri lailla hän ilmaisee itseään, mä yllätyn niistä lauseista ja jutuista aina. Ja olen myös oppinut paljon.
Todella monet ihmiset kyllä tuntuvat hengailevan omassa kupassaan. Esim punavirheä kupla ja persukupla ja trump kupla ja Trumpin vastustajien kupla jne. Ihan kuin he eivät tajuaisi, että on on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat toisin.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että hankalaa ja raskasta.
Itse olen töissä toimistossa samassa huoneessa toisen työntekijän kanssa joka on täydellisen päinvastainen luonne mitä minä olen.
Minä olen hiljainen rauhallinen introvertti ja hän on todella helposti raivostuva puhelias ekstrovertti.
Itse olen myöskin rauhallinen introvertti, mutta helposti tulistuva silloin kun en tajua jotakin työtehtävää, tietokoneongelmaa yms. Jotkut työkaverit tuntuvat pitävän minua vähän hölmönä junttina.
90-prosenttisesti rasittavaa ja väsyttävää. En jaksa kauaakaan kuunnella hölöttäjiä, tai yrittää puhua jos ei ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ahdistaa joku ylisosiaalinen halaileva ilopilleri, tai joku jatkuvasti myöhässä oleva hössö. Hirmu harvat ihmiset on oikeastaan millään tavalla mielenkiintoisia. En itsekään kuvittele olevani kiinnostava suurimman osan mielestä.
Päivän ajatukseni on: miksi jotkut eivät tajua, että he ovat vähemmän!
Frendini asuu Vantaalla ja kertoo jatkuvasti näistä toppitakkimummoista, joihin törmää niin asiakaspalvelussa kuin kansalaisopistossa. Jälkimmäisen voi onneksi välttää, mutta asikaspalvelussa nuo tyypit ovat etäältä katsottunakin u-r-p-o-j-a.
Niin, niinkuin se, joka laittoi terveyskeskuksen uima-altaaseen rikkihappoa ja terveyskeskus jouduttiin sulkemaan moneksi päiväksi...
Hyvänä päivänä mielenkiintoista ja huonona rasittavaa.