Finnish Daydreams -tilanteita?

Rappuun samaan aikaan tuleva jää lukemaan ilmoitustaulua ja saan mennä hissillä rauhassa :D

Feissari pysäyttää juuri edelläni kävelijän, eikä minun tarvitse mutista hänelle mitään torjuvaa.

Esim. hississä kaikki on hiljaa eikä ala vääntämään vaivaantunutta small talkia.

Näet puolitutun kaupungilla, mutta onneksi hän on tien toisella puolella, joten häntä ei tarvitse tervehtiä.

LKiireisessä vaatekaupassa myyjä keskittyy muihin asiakkaisiin, saan katsella rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Rappuun samaan aikaan tuleva jää lukemaan ilmoitustaulua ja saan mennä hissillä rauhassa :D

Se jää siihen todennäköisesti tahallaan kun tietää että sinä saatat mennä hissillä. ;) Meidän talossa on postilaatikot talon seinässä ja itse jään korostetun hitaasti aina avaamaan luukkua kun näen että joku on menossa sisälle samaan aikaan ja saattaa vaikka mennä hissillä. :D

Olen klo 9.05 ostamassa  aamuoluita  lähimarketista ja huomaan naapurin rouvan olevan myös  kaupassa. Hän jää kuitenkin myymälän toiseen päähän juoruamaan eikä näe ostoksiani.

Kun kaupassa myyjä kysyy voiko hän auttaa tms, ja asiakkaan vastattua kieltävästi myyjä uskoo ekalla kerralla eikä jää esim tuputtamaan tuotteita

Vierailija kirjoitti:

Tuon Nightmares-ketjun innoittamana kysymys toisinpäin: millaisia ovat (epä)sosiaaliset tilanteet, jotka sujuvat suomalaisesta näkökulmasta ihan täydellisesti?

Itselle tulee ekana mieleen se, että jos joutuu bussissa istumaan toisen viereen, niin myös lähtee bussista pois ennen tätä toista. Ei sosiaalista kanssakäymistä, eikä se toinenkaan joudu puhumaan tai muuten elehtimään, että haluaisi pois.

Siis täh? En minä ainakaan lähde siitä pois ennen omaa pysäkkiäni? Ei mua kiinnosta mihin se toinen jää, saa avata suunsa jos haluaa päästä sieltä ikkunapaikalta pois. Paitsi sitten jos vapautuu sellainen penkki jostain, että ei tarvitse istua kenenkään vieressä. Siirryn sitten siihen. Vai menikö multa jotain nyt ohi?

Junassa työskentelyhytissä istuu joku kun tulet sinne. Katseet kohtaavat, kumpikin nyökkää tervehdykseksi ja sen jälkeen syventyy läppäriinsä koko loppumatkaksi sanaakaan puhumatta.

Kun menet siihen ruuhkasimpaan aamubussiin (eli 7.30), löydät vapaan ikkunapaikan ja saat istua koko matkan yksin. Tai no tämä pätee mihin tahansa kellonaikaan/bussiin, mutta mulla on vaan aamulla kovempi tilantarve! :D

Luin jonkun renkaan vaihdosta. Ajoi rengasliikkeeseen, marssi sisään liikkeeseen maksoi ja ajoi pois. Maksun aikana oli duunarit vaihtaneet renkaat. Kukaan ei ollu puhunu mitään.

Yöjunan makuuvaunussa konnari tulee tarkistamaan lippua ja mainitsee että yläpetiin ei ole tulossa ketään, YEAH!

Vierailija kirjoitti:

Olen klo 9.05 ostamassa  aamuoluita  lähimarketista ja huomaan naapurin rouvan olevan myös  kaupassa. Hän jää kuitenkin myymälän toiseen päähän juoruamaan eikä näe ostoksiani.

Ehkä hän tekee samaa kuin tuo hitaasti postilaatikkoaan availeva.

Lentokoneessa viereesi ei istu ketään, jolloin voit ottaa viereisen paikan tai parhaimmillaan koko penkkirivin itsellesi. Lennoissa on se ihana puoli, että missään ei pysähdytä ja matkustajia ei tule lisää, joten ei tarvitse sitten miettiäkään tuleeko siihen viereen joku. 

meet salille ja se ainoa siellä oleva tyyppi lähtee samalla kun astut sisään.

... it's MINE... all MINE.

Sitten laitat sitä musaa soimaan, mistä itse tykkäät ja pompit laitteesta toiseen ihan mielivaltaisesti, ihan vain siksi  koska voit kerrankin tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon Nightmares-ketjun innoittamana kysymys toisinpäin: millaisia ovat (epä)sosiaaliset tilanteet, jotka sujuvat suomalaisesta näkökulmasta ihan täydellisesti?

Itselle tulee ekana mieleen se, että jos joutuu bussissa istumaan toisen viereen, niin myös lähtee bussista pois ennen tätä toista. Ei sosiaalista kanssakäymistä, eikä se toinenkaan joudu puhumaan tai muuten elehtimään, että haluaisi pois.

Siis täh? En minä ainakaan lähde siitä pois ennen omaa pysäkkiäni? Ei mua kiinnosta mihin se toinen jää, saa avata suunsa jos haluaa päästä sieltä ikkunapaikalta pois. Paitsi sitten jos vapautuu sellainen penkki jostain, että ei tarvitse istua kenenkään vieressä. Siirryn sitten siihen. Vai menikö multa jotain nyt ohi?

Miksi tämä saa alapeukkuja? Mun pitäisi siis lukea sen ikkunpaikalla olijan ajatuksia, että missä hän haluaa jäädä pois, että tiedän jäädä häntä ennen? Ja mun pitäisi jäädä esimerkiksi 2km ennen omaa pysäkkiä ihan sen ikkunapaikalla istujan takia? Multa varmaan oikeesti meni jotain ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon Nightmares-ketjun innoittamana kysymys toisinpäin: millaisia ovat (epä)sosiaaliset tilanteet, jotka sujuvat suomalaisesta näkökulmasta ihan täydellisesti?

Itselle tulee ekana mieleen se, että jos joutuu bussissa istumaan toisen viereen, niin myös lähtee bussista pois ennen tätä toista. Ei sosiaalista kanssakäymistä, eikä se toinenkaan joudu puhumaan tai muuten elehtimään, että haluaisi pois.

Siis täh? En minä ainakaan lähde siitä pois ennen omaa pysäkkiäni? Ei mua kiinnosta mihin se toinen jää, saa avata suunsa jos haluaa päästä sieltä ikkunapaikalta pois. Paitsi sitten jos vapautuu sellainen penkki jostain, että ei tarvitse istua kenenkään vieressä. Siirryn sitten siihen. Vai menikö multa jotain nyt ohi?

Miksi tämä saa alapeukkuja? Mun pitäisi siis lukea sen ikkunpaikalla olijan ajatuksia, että missä hän haluaa jäädä pois, että tiedän jäädä häntä ennen? Ja mun pitäisi jäädä esimerkiksi 2km ennen omaa pysäkkiä ihan sen ikkunapaikalla istujan takia? Multa varmaan oikeesti meni jotain ohi. 

Käsitit väärin. Se on unelmatilanne sille ikkunapaikalla istujalle, kun sinä SATUTKIN jäämään pois ennen kuin hän. Ei tässä velvoiteta ketään niin tekemään vaan millaiset tilanteet sujuvat kuin unelma suomalaisen näkökulmasta. Ymmärsitkö?

Olet lähestymässä kaupassa vaakaa hedelmäpussi kädessä ja samalla hetkellä toinen ihminen lähestyy vaakaa toiselta suunnalta. Se, joka ensimmäisenä huomaa toisen, hidastaa ja jää "tutkimaan" jotain tuotetta siinä matkan varrella, ja toinen kävelee nopeasti vaa'alle, punnitsee tuotteensa ja kävelee pois.

Ei mitään suoraa kommunikointia tai edes katsekontaktia, mutta tilanne on kummallekin osapuolelle ihan päivänselvä.

Pihalla oleva naapuri ei ole huomaavinaan sinua tai ehtii häipyä kulman taakse.

Postinjakaja ehtii juuri alta pois, kun tulet kotiin. Et joudu tervehtimään, huh.

Oppitunti loppuu ennen kuin tulee sinun vuorosi sanoa jotain vuorollasi ääneen.