Päivähoitoa tutkivalla tutkijalla oma lehmä ojassa

Päivähoitoa tutkiva tutkija ilmoittaa, että on parempi viedä hoitoon. Lapset pärjäävät kuulemma paremmin.
Onko tällaista ilmoittavalla tutkijalla kenties oma lehmä ojassa niin oman lapsuuden, kuin omien lastenkin hoidon suhteen?

Suomessa jos tutkii kotona olevia vanhempia, tutkimukseen tulee iso joukko niitä, joiden kotona on moniongelmaa ja alhaista koulutus- ja älytasoa. Tämä johtuu tietenkin siitä, ettei ole vielä kovin yleistä jäädä kotiin vapaaehtoisesti lapsia hoitamaan, koska yleinen mielipide velvoittaa muuta. Monella korkeastikoulutetulla olisi kyllä mahdollisuus se tehdä noin niinkuin rahallisesti ajatellen.

Sitten vielä siihen, että lapselle on tärkeää saada muitakin kontakteja. No varmasti. Mutta tutkija on taas tutkinut vain niitä, joilla masennus ja muu ongelmaisuus ehkäisee viettämästä normaalia aktiivista elämää lasten kanssa. Tai jos joukossa onkin niitä, se jää tutkimuksessa marginaaliryhmäksi vähäisyytensä vuoksi. Lapsillehan on mahdollista suoda hyvinkin katiivista sosiaalista elämää jo pienestä pitäen, jos vain jaksaa nähdä vaivaa viedä lapsi joka päivä leikkikentille, vauvajumppiin, päiväkerhoihin, perhekerhoihin tai vaikka vielä iltaisin taaperojumppiin ja muskareihin. Siihen päälle vielä sovitut leikkitreffit niissä tapaamien muiden lasten kanssa sekä sukulaisten ja serkkujen. Työssäkäyvillä ei em. touhuun ole paljoa resursseja.

Tutkimus ei siis vastaa lainkaan oikeaan kysymykseen eli siihen, miten valveutuneiden hyvin voivien perheiden lapset pärjäisivät kotihoidossa. Tutkimukseen valikoituu se suuri määrä niitä, jotka ovat aivan muista syistä kuin lapsen takia tänä päivänä kotona.

Mitä tulee omiin empiirisiin havaintoihin, niin kotona kasvaneet lapset, jotka ovat nyt nelikymppisiä, ovat kaikkein tasapainoisimpia ja pärjäävimpiä. Myös henkisesti ja ihmissuhteissa! Eli jos ihmisyyden mitta on mahtava ansioluettelo, haittaako muita tallova narsistinen luonne ja kykenemättämyys vaalia kestäviä parisuhteita? Miksi Suomen avioerotilastot ovat niin lohduttomat? Melkein kaikilla kouluikäisillä lapsilla on uusioperhe, vanhemmat eronneet. Se on normi. Ennen vanhaan jos äiti oli kotona, ei kotonaolo ollut vastentahtoista ja ongelmista johtuvaa, vaan mieluisaa ja tarpeellisen tuntuista aikaa. Joku hoiti siinä samalla maatilaa, toinen oli talonmiehenä, kolmannella oli muitakin hoitolapsia ja neljännellä ne omat lapset vain, eikä siinä olut mitään väärää päinvastoin.

Tämän päivän kotonaolevoille äideille luodaan häpeä, jota on pakko tuntea. Se on niin raskas taakka, että se voi vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Etenkin jos taustalla on vielä työttömyyttä, sairautta , päihdeongelmaa, kouluttamattomuutta, voimat eivät riitä lapsiin.