Neuvoja kaivataan (liittyy siskoni lihomiseen)
Niin. Viime talvena 18vuotta täyttänyt siskoni. Pääsi pois lastenkodista ja sai oman asunnon. Muutti siis omilleen ensimmäistä kertaa ikinä. Tilanne räjähti käsiin ilmeisesti koska enää ei ollutkaan valvottuja ruokailuja eikä jääkaapissa valmiiksi ostettuna niitä ruokia mitä syödään.
Huomasin että tilanne riistäytyi kesällä käsistä. Ymmärrän että se on huippua kun saa oikeasti itse päättää mitä ruokaa haluaa ja voi ostaa milloin vain eikä tarvitse esim. Noudattaa "karkkipäiviä" niinkuin lastenkodissa.
Mutta nyt liikutaan oikeasti jo vaarallisilla vesillä terveyden kannalta. Nimittäin pituutta hänellä max 160cm ja varmasti melkein 100kiloa painoa. Ihan tässä alle puolessa vuodessa hän on lihonut oikeasti tosi paljon, tiedostaa sen itsekin, on harmissaan, mutta ei tunnu tekevän muutosta.
Hänen normaali ruokavalionsa on suurinpiirtein tämä :
Leipä on aina, poikkeuksetta vaaleaa pullahöttö leipää
Voi on sitä punaista keijua eli suolaisinta mitä saa
Maito on aina punaista maitoa tai vaihtoehtoisesti kermaa (mm.kahviin)
Jos hän tekee ruokaa, se on yleensä joko makaronia ja jauhelihaa johon laittaa sekaan ketsuppia ja jopa majoneesia
Kanakastike johon laitettu ruokakermaa,tavan kermaa ja voita
Tortilloja vehnälätyillä tietty
Jos tekee joskus kanasalaattia, laittaa joukkoon majoneesia tai salaatinkastiketta (jotain sellaista missä törkeästi rasvaa)
Koko kesän ja vielä puolet talvesta oli normaalia että kävi joka ikinen viikko useamman kerran mäkkärissä. Vaikka se olisi vain se yksi tuplajuusto hamppari niin niitä viikon aikana kertyi aika monta
Nyt on jättänyt mäkkärin lähes kokonaan, tekee sen sijaan hampparit itse.
Hän luulee jotenkin parantaneensa nyt elintapojaan kun ei käy mäkissä niin useasti. Ei ymmärrä sitä että aika lailla saman asian ajaa kotona tehdyt hampparit kun tosiaan käyttää rasvaisinta jauhelihaa, vaaleita pullaleipiä ja mieletön määrä juustoa sinne väliin.
Eli kuvitelma on että kun se on kotona tehtyä - se on terveellistä.
Myös rasvassa paistettu pekoni yms kuuluu arkiseen ruokavalioon.
Ja useamman kerran viikossa esimerkiksi lidlin valmis croisantteja, pullia, yms. Lihapiirakoita
En ymmärrä miten sanoisin asiasta. Hänellä ei ole mitään käsitystä siitä mikä on terveellistä.
Hän oli viime viikolla luonani syömässä kaalilaatikkoa.
Kysyi minulta syödessään onko se terveellistä.
Sanoin että ei kai kaalilaatikko välillä nautittuna voi hallakaan tehdä. Jonka jälkeen huomasin että hän oli paloitellut voi paketista melkoisen määrän voita sinne kaalilaatikon sekaan sitä maustamaan. En tiennyt enää mitä sanoa.
Mitä voin tehdä, miten voin asiasta huomauttaa häntä loukkaamatta?
Miten otan asian puheeksi ihmisen kanssa jonka mielestä lihapiirakkaa on ok syödä aamu-ja iltapalaksi leivän korvikkeena jos edellisenä päivänä se pullahöttöleipä on loppunut?
Olen hänen terveydestään todella huolissani ja koen kiusalliseksi kun hän voivottelee ulkonäköään kuitenkin minulle mutta ei ymmärrä tehdä muutosta.
Se ei toimi että tarjoan/opetan tekemään ruokaa terveellisistä aineksista jos sinne sekaan laitetaan sitten hirveät määrät voita mausteeksi.
Ja mainittakoon että liikunta on hänellä 0. Maksaa bussimatkasta ennemmin kuin kävelee alle kilometrin matkan, tullut todettua viimeeksi viime viikolla.
En kaipaa vittuilua, enkä "älä puutu toisen elämään"- kommentteja. Sillä myös muu lähipiiri (äiti,mummo) ovat huolissaan ja yhtä neuvottomia asian kanssa.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja kuinka tätä asiaa nyt pitäisi lähestyä?
Kommentit (12)
Mitäpä tuossa muuta voi, kun nostaa kissa pöydälle. Silläkin uhalla, että suuttuu. Älä syyttele, vaan ota rauhaksiin puheeksi. Tai lähetä vaikka emaili, kerrot huolesi.
Kysy siskoltasi, tarvitseeko/haluaako hän vinkkejä ja apua ruuanlaittoon. Voitte vaikka yhdessä istua koneelle, etsiä terveellisiä ruokia ja artikkeleja siitä, mitä pitäisi syödä ja kuinka paljon. Sen lisäksi voisitte pitää vaikka viikoittain/kerran kuussa/milloin ehditte sellaisen sisaruspäivän, että kokeilette yhdessä erilaisia terveellisiä ruokia ja etsitte sellaisia, mitkä siskollekin maistuisi ilman ketsuppeja ja majoneeseja :)
Kalorit voi olla ensi alkuun melko vaikeita, mutta voitte katsoa esimerkiksi muutamia kalorilaskureita (ja jos siskosta tuntuu pahalta kirjoittaa painoaan niin voit katsoa muualle/poistua siksi aikaa). Sen perusteella voitte vaikka miettiä, mitä esimerkiksi 2000 kilokalorin päiväannos sisältää: monta palaa leipää, minkä verran ruokaa jne. Myös ruokarytmin tulisi olla kunnossa.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa, että muutoksen pitää lähteä henkilöstä itsestään, tai se ei ole pysyvää. Ei kannata heti lähteä minkäänlaiselle kitukuurille, vaan hiljalleen alkaa tehdä terveellisempiä valintoja ruuan suhteen. Voisiko majoneesin tilalle tehdä vaikka jonkinlaisen kastikkeen tomaatista, sipulista yms? Tai voisiko hampparin tehdä vaikka ruisleipään ja laittaa sisälle salaattia ja kasviksia?
Tsemppiä sulle ja siskollesi, syömisen kanssa kamppailu on vaikeaa ja väärin syömisestä voi olla todella vaikea päästä irti, mutta mahdotonta se ei ole! :)
Mä näen tuossa tilanteessa aika paljon positiivistakin. Hän on kuitenkin ilmeisesti itsekin huolissaan ja edes jollain tavalla kiinnostunut oppimaan syömään terveellisemmin, kun kyselee onko kaalilaatikko terveellistä jne. Näyttää siltä, että häneltä puuttuu keinot tehdä oikeita valintoja.
Eli tartu kiinni niihin hetkiin ja seuraavaksi kun hän osoittaa kiinnostusta ja kysyy jotain, niin vastaa kunnolla. Esim. kaalilaatikkokysymykseen olisit voinut sanoa, että kyllä kaalilaatikko on terveellistä ja hyvää ruokaa, mutta voin lisääminen siihen ei ole. Anna hänelle ihan konkreettisia ohjeita esim. voin ja turhan rasvan vähentämisestä. Opeta tekemään ruokaa ja kehota olemaan lisäämättä sitä voita. Ethän sinä periaatteessa muutakaan voi tehdä, kuin neuvoa ja toivoa että hän ottaa neuvoistasi vaarin.
Asutteko lähekkäin? Voisitko houkutella häntä pienille ja hitaanpuoleisille kävelylenkeille vaikka pari kertaa viikossa? Aloittakaa vaikka löntystelemällä pari kertaa korttelin ympäri, jos hänen kuntonsa on huono eikä liikunnan fiilistäkään ole. Tiedän kokemuksesta, että mikään ei tapa sitä pientä kiinnostusta liikkumiseen tehokkaammin, kuin veren maku suussa liikkuminen ja tunne siitä, että on pakko tehdä enemmän ja enemmän, koska vähemmästä ei ole hyötyä. Ensin pitäisi löytää liikkumisesta hyvää oloa ja siinä vaiheessa ei edes kannata miettiä, että kuluttaako se vähäinen liikunta oikeasti mitään. Jo se, että kiertää korttelin joka toinen päivä, on hyvä alku. Tärkeintä on, että tulisi itselle edes pikkuisen positiivinen jälkimaku, jotta ehkä innostuisi lisää ja vaikka kokeilemaan muitakin lajeja. Joka ikisestä askeleesta kuitenkin on hyötyä. Kaikkea hyötyä kun ei mitata kulutetuissa kaloreissa.
Siinä te kävellessennäkin voisitte jutella terveellisemmästä ruuasta. Ja muista kehua häntä niistä edistysaskelista joita hän on jo tehnyt ja tekee jatkossa. Se että on lopettanut mäkkärissä juoksemisen on kuitenkin hyvä asia ja askel oikeaan suuntaan. Se että häntä kiinnostaa ruokien terveellisyys on hyvä asia ja hyvää on sekin, että hän on ylipäätään kiinnostunut tekemään ruokaa itse sen sijaan, että eläisi pelkillä herkuilla ja eineksillä. Kehu niistä asioista ihan vilpittömästi ja älä siinä vaiheessa moiti mistään. Moite vesittäisi vain turhaan sen positiivisen palautteen ja hän saattaisi vain mennä turhaan puolustuskannalle. Nyt alussa minusta on tärkeintä pyrkiä antamaan hänelle positiivisia kokemuksia jokaisesta pienestäkin yrityksestä oikeaan suuntaan. Varsinaisia tuloksia voi lähteä tavoittelemaan vähän myöhemmin.
Ainakaan lastenkodilla ei ole osuutta asiaan. Ihan tavallisessa ydinperheessä, jossa lapsille ei ole opetettu parempaa ruokakulttuuria ja arjen hallintaa, voi syntyä samanlaisia ongelmia. Ne sitten räjähtävät käsiin kun itsenäistyy.
Ihan ensimmäiseksi tuli mieleen, että siskosi on varmaan addiktoitunut rasvaan. Se tuo hetkellisesti lohdullisen ja hyvän, turvallisen olon. Ihan samalla lailla voi jäädä koukkuun sokeriin, kaakaovoihin yms. aivoihin voimakkaasti vaikuttaviin aineisiin. Ruuan mättäminen, syöminen ähkyyn asti, tuo sekin hetkellisen vapautuksen arjen huolista. Sekin on eräänlainen "fix".
Toinen asia joka tuli mieleen oli se, miten alle 2-kymppisellä on varaa moiseen!
Haluat puuttua asiaan, mutta et halua, että siskosi loukkaantuu. Mahdoton yhtälö. Tottakai hän loukkaantuu jos puutut hänen elämäntapaansa. Tulee riitaa ja mielipahaa, mutta vain vähäksi aikaa. Ellet kestä hänen tunteitaan, älä puutu. (Mikä siinä toisen suuttumisessa/ loukkaantumisessa on niin kauheaa?)
Jos päätät puuttua hänen elämäntapaansa, varaudu siihen että urakkasi voi olla pitkä, etkä voi jättää sitä kesken. Olet vastuussa.
Kamalan vaikea sanoa mitä voit tehdä. Pieniä, arkisia asioita ainakin. Jos se on käytännössä mahdollista, pyydä hänet mukaasi kävelyille silloin tällöin. Kevät tulee, on kiva olla ulkona. Jos käytte yhdessä kaupungilla, kävelkää välimatkat, älä päästä häntä bussiin tai ratikkaan.
Kerro huolestasi, puhu itsestäsi ja tunteistasi (rakkaudesta, huolesta) häntä kohtaan, älä hänen painostaan. Jätä muut sukulaiset puheesi ulkopuolelle.
Siskosi ruoka ei ilmeisesti maistu muulle kuin rasvalle ja suolalle. Ne ovat ihania mausteita oikein käytettyinä. Voit ihan hyvin tarjoutua opettamaan/ neuvomaan häntä ruuanlaitossa ja maustamisessa. Tehkää vaikka kimpassa niitä hamppareita sämpylöistä lähtien. Lampaanjauhelihaa, sitruunankuorta, valkosipulia, yrttejä mausteeksi pihveihin, salaattia, tomaattia, fetaa ... Silloin kukaan ei kaipaa majoneesia.
Voinokare kuuluu monilla kaalilaatikon päälle (siis nokare!), mutta vielä tärkeämpää siinä on kaalin pehmeys ja makeus, siirappi ja meirami. Lisukkeeksi porkkaraastetta ja survottuja puolukoita. Kuninkaiden ruokaa!
Ana kun hän tulee teille syömään, tarjoa hänelle täyteläistä, maukasta ruokaa. Täyteläisyys ei synny rasvasta vaan hyvistä mausteista, erilaisista suutuntumista jne.
Kehu häntä aina kun voit, hänen ulkonäköään, luonnettaan, onnistumisiaan eri asioissa.
Onko siskosi yksinäinen?
Anteeksi pitkä vastaus. Entisenä suklaa-addiktina tunnen ymmärtäväni siskoasi jotenkin. Addiktiivisuus on luonteenpiirre joka ei katoa, mutta jota voi oppia hallitsemaan. On valittava kumpi on elämän ohjaksissa, addiktio vai itse. Jos "minä itse" voittaa, siitä seuraa vain hyvää.
Mutta mieti ensin mihin kaikkeen olet valmis, mihin sinulla on mahdollisuus, ennenkuin puutut. Ja vielä kerran: pidä muut sukulaiset irti asiasta, ettei siskollesi tule tunnetta että te olette jengiytyneet häntä vastaan.
Onnea matkaan!
No eipä teillä muutenkaan näytä menneen kasvatus putkeen jos äidit, mummot ja siskot elossa ja puheväleissä ja silti kersa lastenkodisssa täysi-ikäiseksi saakka.
Miksi oletat että kasvattaminen yhtäkkiä alkaisi onnistua saman porukan voimin?
Amerikassa 9v. sairaalloisen lihava tyttö oli kuollut pikaruokapakkauksien keskelle.
Kyse on tunnesyömisestä eli se lapsuudenkodin trauma pyritään tukahduttamaan ruoalla. Psyyken mustaan aukkoon mätetään.
Eikö sosiaaliviranomaisilla ole jokin seuranta? Sisko tarvitsee apua siihen henkiseen selviämiseen.
Miten olisi yhteinen kokkauskurssi? :) Koita vaikka innostaa siskosi mukaasi opettelemaan vegaaniruokien laittoa tai vaikka kiinalaista. Kuitenkin jotain, missä siskolle tarjoutuisi mahdollisuus oppia tekemään hyvää ja terveellistä ruokaa, oppisi maustamaan (voisi vähentää sitä rasvaa ja ketsuppia jne). Jos tällä tavoin saisit siskoasi enemmän kiinnostumaan tästä, voi terveellisen elämän tukeminen helpottua huomattavasti.
Toivottavasti löydätte jonkinlaista ratkaisua asiaan. Tsemppiä!
Up