Voi kun olisin tehnyt lapsia vanhempana

Oon nyt 23 vuotias nainen ja mulla on pieni vauva. Seurustelen kyllä onnellisesti ja ollaan oltu 8 vuotta yhdessä. Eli koko mun nuoruus. Tässä pari päivää on ollut kamala ahdistus siitä, miksi hankin lapsen näin nuorena. On kyllä yksi koulutus, mutta ei vakipaikkaa. Miehellä on vakityö, mutta haluaisi opiskelemaan.

Kaikki ystävät opiskelevat ja viettävät opiskelijelämää, ja musta tuntuu kauhean ulkopuoliselta. Moni on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Minäkin haluaisin pois täältä tuppukylästä jossa ei ole töitä, mutta kaikki tukiverkostot ovat täällä. Tuntuu että olen jumissa. Ja kaikista isoin asia tässä on se, että jos olisin tehnyt lapsia vanhempana, kun olen saanut mieluisen ammatin ja vakityöpaikan, ei olisi tätä taloudellista ahdinkoa ja ahdistusta siitä mitä äitiysloman jälkeen. Opiskelemaan luultavasti ja sitä ahdinkoa tulee kestämään muutama vuosi.
Hyvä olla jälkiviisas 👍🏼

Rakastan paljon lastani ja ihanaa seurata hänen kehitystä, mutta voi kumpa tämä kaikki olisi tapahtunut myöhemmällä iällä. Olisi lapsellakin turvattu selusta. Sitten kun mun lapsi on täysi-ikäinen ja itse nelikymppinen, ystävät viettää sitä perhe-elämää. Ja taas olen yksin.

Onko muita nuorella iällä tehneitä?