Haluan olla mies. Naisena teen aina väärin.

Haluaisin olla mies. Koen, että miehenä oleminen olisi helpompaa. Ymmärrän, että miehilläkin on haasteensa elämässä, mutta koen, että niistä selviää jotenkin yksinkertaisemmin.
Tähän 25-ikävuoteen mennessä olen naisena oppinut, että:
- Jos et halua lapsia, et ole nainen ollenkaan
- Jos voisitkin haluta lapsen, mutta vain yhden, olet silloinkin itsekäs ja huono äiti, koska et halua lapsellesi sisarusta
- Olet itsekäs jos teet uraa etkä laita lastentekoa ja lapsen saamisen jälkeen perhe-elämää etusijalle

Käytännössä en voi koskaan tehdä ns. oikein. En aiemmin halunnut lapsia (enkä tiedä haluanko vieläkään, ei onneksi ole nyt ajankohtaista), mutta jos haluaisin niin koen, että yksi saattaisi riittää. Monet tuttavat kyselevät tulevaisuuden kuvioistani ja saan aina mollaavan vastauksen kun kerron, että nyt en vielä halua lapsia tai tiedä haluanko lapsia ollenkaan. Ja kun täydennän, että jos haluan lapsen, niin yksikin voisi riittää - voi sitä pahan puhumisen määrää.

Eihän sillä ole väliä, mitä muut minusta tai valinnoistani ajattelevat. Ottaa vain päähän se, että mieheltäni ei kukaan KOSKAAN kysy, että mites hänen perheenperustamisensa ja uran sivuun jättämiset.

Olen kyllästynyt perustelemaan omaa elämääni muille. Perkele.