Lue keskustelun säännöt.
Miten saadaan vauvakuume?
07.02.2017 |
Jos tieten tahtoen sellaisen haluaisi hankkia, kun minulle tunnevammaiselle sitä ei ole tullut. N30
Kommentit (17)
En tiedä, ei ole koskaan ollut vaikka äiti olenkin. En usko että kaikki voi sitä saada vaikka kuinka yrittäisi. Oma vauva oli toki rakas, mutta vain siksi että on oma. Vauvat ei vaan minun mielessä muutu söpöiksi vaikka kuinka yrittäisin aivopestä itseäni, tykkään lapsista huomattavasti enemmän isompana kun osaavat puhua ja kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei auta katsella vauvojen kuvia koska minusta ne ovat järjestään rumia kaikki 😕
Miten joku alkujaan ei-hoivaviettinen on saanut kelkkansa kääntymään? Olen joutunut päättämään muutamankin orastavan seurustelusuhteen koska mies vastapuolella on halunnut vauvoja joskus.
Miten oppia haluamaan sitä, että on kuolemanväsynyt, keho kurpsahtaa ja on vangittu kotiorjaksi noin vähintään viisi vuotta? En kysy tätä ärsyttääkseni, ihan vilpittömästi kiinnostaa. Pikkulapsiaika kuulostaa kamalalta ja kaikista tuntemistani äideistä on tullut mummoja "liian" varhain.
Se tulee, jos on tullakseen. Itse en koskaan halunnut lapsia, kun ajattelin, että ne pilaa elämän. Sitten näin yhden tuttuni pitkästä aikaa. Hän oli raskaana ja vaikutti oikein onnelliselta. Siitä se minunkin mielenmuutos lähti aluille ja pari vuotta siinä meni.
Ottaahan ihmiset koiranpentujakin ja harrastaa vuorikiipeilyä. Ihan järjetöntä kasvattaa ja kouluttaa koiraa. Vuorikiipeily se vasta tyhmää onkin, kiipeillä vaarallisilla vuorilla ja kärsiä kylmästä ja väsymyksestä sekä palelluttaa varpaat kuolioon asti. Silti jotkut noita tekee ja tykkäävät, ei vaan ole minun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei auta katsella vauvojen kuvia koska minusta ne ovat järjestään rumia kaikki 😕
Miten joku alkujaan ei-hoivaviettinen on saanut kelkkansa kääntymään? Olen joutunut päättämään muutamankin orastavan seurustelusuhteen koska mies vastapuolella on halunnut vauvoja joskus.
Miten oppia haluamaan sitä, että on kuolemanväsynyt, keho kurpsahtaa ja on vangittu kotiorjaksi noin vähintään viisi vuotta? En kysy tätä ärsyttääkseni, ihan vilpittömästi kiinnostaa. Pikkulapsiaika kuulostaa kamalalta ja kaikista tuntemistani äideistä on tullut mummoja "liian" varhain.
Keskityt vain negatiivisiin asioihin. Jos lapsella on osallistuva isä ja isä osallistuu pyykinpesuun ja ruoan laittoon tilanne ei ole paha. Rakkaus omaa lasta kohtaan on sellaista että sitä on valmis vaikka mihin lapsen hyvinvoinnin takia.
Ensimmäinen vuosi on pahin. Sen kun jaksaa alkaa helpottaa. Lapsi oppii puhumaan. Ja muutenkin muuttuu pikkuhiljaa ihan kivaksi. Minusta vauvat on söpöjä ja vauvakuumeilen ajoittain, silti voin sanoa että eka vuos on kauhea.
Eikä kaikki mummoonnu. Jos luonteesta on menevä ja itsenäinen voit olla sitä edelleen. Usein lapsi saattaa muuttaa naista kuitenkin aika paljon.
"Usein lapsi saattaa muuttaa naista paljon"
Tuota juuri pelkään. Pelkään, etten katsele maailmaa enää yhtä objektiivisesti vaan värittyneiden äitilinssien läpi. Niiden läpi se oma lapsi on paras vaikka erittäin todennäköisesti ajatus on väärä ja moni muu lapsi ansaitsisi paremmat eväät elämään. En halua joutua tähän puolueelliseen tilaan 😕. Ei kai tähän mikään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Usein lapsi saattaa muuttaa naista paljon"
Tuota juuri pelkään. Pelkään, etten katsele maailmaa enää yhtä objektiivisesti vaan värittyneiden äitilinssien läpi. Niiden läpi se oma lapsi on paras vaikka erittäin todennäköisesti ajatus on väärä ja moni muu lapsi ansaitsisi paremmat eväät elämään. En halua joutua tähän puolueelliseen tilaan 😕. Ei kai tähän mikään auta.
Värittyneiden äitilinssien läpi katsominen.. Se ehkä johtuu siitä että vauva on sen ekan vuoden äidissä kiinni. Monella (ei kaikilla) häviää elämästä hetkeksi kaikki muu. Jos on innokas isä joka hoitaa pystyt tekemään myös niitä samoja asioita kuin nytkin, et ehkä yhtä paljon mutta se on itsestä (ja miehestä) kiinni paljonko saat omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
-Katsele vauvakuvia.
- katso jotain ohjelmia, toisenlaiset äidit esim ( itse pillitän aina kun se vauva syntyy ja tulee sellainen olo että nyt mäkin haluun).
- lue vauva aiheisia juttuja.
Parasta lapsen odottamisessa varsinkin ekan on se jännitys, kaikki on uutta. Ekat potkut mahassa, ultrat, vauvan vaatteet jne.. Seurasin viikko viikolta miltä se sikiö masussa näyttää, paljonko painaa jne..
Mä mietin raskaana että miten muka voisin rakastaa lasta enemmän kuin miestä.. Ja sitä että ihan outoa kun ei olla kaksin. Tavallaan tuntematon tulee siihen asumaan. Mutta nyt lähinnä naurattaa nuo ajatukset.
Lähinnä nuo jutut ja niistä lässyttäminen saa vitutuksen päälle. Varmaankin ihan sen takia, kun sitä vauvakuumetta ei ole. Facebook on myös ollut tulvillaan tuttujen vauvakuvia ja -päivityksiä viimeiset viitisen vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ei ole koskaan ollut vaikka äiti olenkin. En usko että kaikki voi sitä saada vaikka kuinka yrittäisi. Oma vauva oli toki rakas, mutta vain siksi että on oma. Vauvat ei vaan minun mielessä muutu söpöiksi vaikka kuinka yrittäisin aivopestä itseäni, tykkään lapsista huomattavasti enemmän isompana kun osaavat puhua ja kävellä.
Huonoja uutisia siis varmaan minullekin. Lapset ovat ihan mukavia - nimenomaan sitten, kun ne osaa puhua ja kävellä. Kai se tosiasia pitää hyväksyä, että sitä vauvakuumetta ei ikinä tule. Mutta kun sitä ei tule, ajatus lisääntymisestä tuntuu aika vastenmieliseltä vauva-ajan vuoksi. Ap
Vauva-aika on vain vuosi. Mutta totuushan on se, että lapset on välillä ärsyttäviä. Kyllähän niitä silti rakastaa paljon, itse en välitä muiden lapsista mutta omat kyllä ovat ihan eri asia.
Jos kuitenkin noin kovasti tätä pohdit niin jollain tasolla ehkä haluat lapsen?
Lastahan ei saisi viedä yön yli hoitoon mielellään ekaan vuoteen, monet kyllä vievät. 1 kk = 1 h erossa vanhemmista, 2 kk = 2 h, 3 kk = 3 h....
Jotenkin tuntuu vain siltä, että jos kaikki ajatukset lapsista tai niiden kanssa vietetystä ajasta on negatiivista ei ehkä kannata...
Minä kuumeilin ennen lasta muutaman vuoden. Vauva-aika oli kamalaa. Vauva nukkui päivällä 30 min pätkissä ja muuten kitisi aika paljon. Piti kanniskella jne. Kun oppi liikkumaan kitinä loppui.. Kun käveli juoksi vain karkuun. Piti ulkoilla aidatussa puistossa, muuten juoksi pitkin metsiä, ts. lähti puistosta vain juoksemaan ties minne.. Ravintolassa oli syöttötuolin varattu ja ei pysynyt pöydässä, ei syönyt.. Toisen piti lähteä ulos ravintolasta lapsen kanssa. Mökillä juoksi ties minne, meinasi tippua jyrkänteeltä alas.. Istuin mökissä kun vitutti se juokseminen... Sitten ei enää "karkaillut" alkoi uhma... Paljon negatiivista ja hermoja raastavaa, mutta silti niin rakas. Meillä on vilkas ja energinen tyttö. Ei minun kavereiden lapset juosseet pitkin metsiä :D ikinä ei kuitenkaan tiedä etukäteen millainen luonne lapsella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikille tule. Ja jos hankkii lapsia vastoin tahtoaan, tulee olemaan rankkaa! Siihen maailmaan kun ei alussa juurikaan muuta mahdu kuin se vauva, kaikki pyörii sen ympärillä ja aina pitää olla valmiudessa, yölläkin.
Hakeutumalla vauvojen seuraan.
Mulle vauvakuume tuli ihan puskista, kun tapasin vastasyntyneen ihanan pienen hoikan siron vauvan ( siihen mennessä kaikki olivat olleet jättiposkisia megavauvoja) tämä oli pieni ja suloinen. Samaa sarjaa oli sitten myöhemmin omanikin.
Ei minustakaan sellaiset 5 kg ahavoituneet roikkoposket ole yhtään suloisia. Muistuttavat porsaita.
Omani ovat olleet siroja ja pieniä, näitä ihanuuksia minulla 4.. Oma vauva on aina söpömpi kuin muiden.
Ja tajusin myös että elämä jatkuu vaikka tulee vauva, extran kanssa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun PARAS ystäväsi, jota katsot ehkä jopa hieman ylöspäin, alkaa kertoa haluavansa vauvan tai odottavansa sitä. Jos hän on vela, niin sitten se on voi voi :)
Juu, olen kahdelle velalle aiheuttanut vauvakuumeen vauvoineni. Vartoovat nyt kumpikin. Kannattaa vältellä vauvoja, jos haluaa pysyä vakaumuksessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta mutta ei koskaan vauvakuumetta... ehkä siinä ennen kuin toista alettiin yrittämään oli pieni tunne siitä mitä vauvakuume on. Esikoinen oli juuri täyttänyt 2 ja oli ikävä sitä vauva-aikaa, tuoksua ja poskien pehmeyttä. Omia lapsia rakastan enemmän kuin olisin ikinä kuvitellut ketään rakastavani. Muuten en välitä lapsista mitenkään kovin paljoa... jotkut vauvat on todella söpöjä, jotkut ei.
Kyllä, haluaisin lapsen jollain tasolla, mutta minkäänlaisesta kuumeilusta ei ole ollut kysymys nyt, eikä ennenkään. Joskus tuo tunne oli kuitenkin voimakkaampi, mutta iän myötä negatiivinen suhtautuminen on vain pahentunut. Koska minulla ei myöskään ole vauvakuumetta ja muilla sellainen tuntuu kuuluvan asiaan, syntyy käsitys, että olisin huono äiti - mitä suoraan sanottuna varmasti olisinkin, sillä olen aina kaivannut valtavasti omaa tilaa ja yksinoloa.
Parasta ystävää minulla ei ole koskaan ollutkaan, joten en edes tiedä, millaista on olla "bestiksen" kanssa. Olen seurannut sellaisia suhteita lähinnä sivusta. Hyviä ystäviä on useita, mutta monilla heistä on jo useita lapsia.
Yhtään vauvaa en ole ikinä pitänyt söpönä, vaikka moni muu on sanonut muutamastakin vauvasta, miten kaunis vauva on... Siksi olenkin päätynyt tuohon tunnevammaisuus -päätelmään. Ap
Vauvakuume vain iskee tai sitten ei.
Minulle se iski 25v. ihan ilman mitään erityistä syytä. Olin todella yllättynyt miten voimakas se tunne oli...ihan pakkomielle "vauva mulle ja heti".
Toisen kerran vauvakuume tuli kun esikoinen oli 3v. ja se oli melkein yhtä voimakas kuin ekalla kerrallakin.
Kolmatta kertaa ei ole tullut vauvakuumetta. Meillä on 2 lasta. Lapsiluku on täysi.
-Katsele vauvakuvia.
- katso jotain ohjelmia, toisenlaiset äidit esim ( itse pillitän aina kun se vauva syntyy ja tulee sellainen olo että nyt mäkin haluun).
- lue vauva aiheisia juttuja.
Parasta lapsen odottamisessa varsinkin ekan on se jännitys, kaikki on uutta. Ekat potkut mahassa, ultrat, vauvan vaatteet jne.. Seurasin viikko viikolta miltä se sikiö masussa näyttää, paljonko painaa jne..
Mä mietin raskaana että miten muka voisin rakastaa lasta enemmän kuin miestä.. Ja sitä että ihan outoa kun ei olla kaksin. Tavallaan tuntematon tulee siihen asumaan. Mutta nyt lähinnä naurattaa nuo ajatukset.