Lue keskustelun säännöt.
Ihana avioero - jakakaa positiivisia kokemuksia avio/avoeroista!
07.02.2017 |
Monen eroihin liittyvän keskusteluketjun yleissävy on negatiivinen, joten kerätään tässä positiivisia muistoja/kokemuksia. Aloitan ap:n roolissa:
Itse erosin noin 10 vuotta sitten ja avioeron astuessa voimaan olin todella onnellinen. Taakse jäi vuosikausien taistelu epävakaan ihmisen kanssa. Ex-vaimolla oli todettu paranoidinen skitsofrenia, eikä hän suostunut terapiaan. Avioelämästä tuli helvettiä hänen sairastuttuaan uudelleen. Hän kuvitteli asioita ja uskoi minun pettävän häntä joa toisen naisen kanssa, vaikka en pettänyt yhdenkään kanssa. Hän pisti avioeron vireille "petturuuteni" takia lakimiehen välityksellä, mutta perui sen pian, jonka jälkeen minä laitoin hakemuksen uudestaan vireille. Olin yrittänyt kestää suhteessa lapsemme takia, mutta siitä seurasi masentavaa perheelämää, jossa tunteet olivat kuolleet ja ainoastaan lapsi toi hieman valoa elämään.
Muistan kun vaimo muutti toiseen osoitteeseen, että jo siinä vaiheessa tunsin itseni vapaaksi, heräsin aamulla onnellisena. Myös flirtti muiden naisten kanssa avioeroprosessin aikana piristi elämää kummasti. Tunsin itseni halutuksi, sosiaaliseksi, kaikin tavoin onnelliseksi, jostan syystä jopa "komeammaksi" kuin koskaan aikaisemmin.
Kun sitten lopulta sain käsiini viralliset eropaperit, se oli suuren juhlan paikka (uuden rakkauden kanssa).
Mutta joo, kertokaahan omia iloisia kokemuksianne! Tuntuiko, että vihdoinkin taas "kulkee henki"? Ikäänkuin elämä alkoi uudestaan?
M47
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Mihin lapsi jäi? Äidilleen?
Äidilleen ja tapaamisoikeus minulle joka toinen viikonloppu plus kesälomat. Lakimieheni mukaan huoltajuudesta olisi tullut pitkä taistelu, koska minun olisi pitänyt pyytää ex-vaimolle mielentilatutkimusta ja hän olisi sitä vastustanut. En halunnut sitä tehdä ja leimata häntä "hulluksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itkenyt päivääkään sen jälkeen kun ex lähti. Kotoa hävisi se vihamielinen ja agressiivinen, viinaanmenevä vapaamatkustaja. Lapsetkaan eivät tämän jälkeen oireilleet.
Exäkin on voinut pääasiassa paremmin eron jälkeen. Varmaan siksi, etten loppuvuosina jaksanut enää kannustaa häntä ottamaan vastuuta elämästään positiivisessa hengessä vaan olin tyly puoliso (kun mitta oli tullut täyteen).
Eron jälkeen hän on ottanut lapsista vastuuta kiitettävällä tavalla ja ymmärtää minun näkökulmani eroon johtaneista syistä paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin lapsi jäi? Äidilleen?
Äidilleen ja tapaamisoikeus minulle joka toinen viikonloppu plus kesälomat. Lakimieheni mukaan huoltajuudesta olisi tullut pitkä taistelu, koska minun olisi pitänyt pyytää ex-vaimolle mielentilatutkimusta ja hän olisi sitä vastustanut. En halunnut sitä tehdä ja leimata häntä "hulluksi".
Tunnusta vaan suoraan ettet edes halunnut lasta häiritsemään uutta elämääsi. Sehän oikein paistaa läpi. Vaikka provohan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin lapsi jäi? Äidilleen?
Äidilleen ja tapaamisoikeus minulle joka toinen viikonloppu plus kesälomat. Lakimieheni mukaan huoltajuudesta olisi tullut pitkä taistelu, koska minun olisi pitänyt pyytää ex-vaimolle mielentilatutkimusta ja hän olisi sitä vastustanut. En halunnut sitä tehdä ja leimata häntä "hulluksi".
Lapsesta siis viis veisaat? Minkälainen isä olet, kun jätät lapsiparan noin kamalan ihmisen armoille ja tapaat lasta hyvin vähän?
No niin, alapeukkuja satelee tuttuun tapaan, mistä lämpimät kiitokset :).
Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että jätin lapsen uuden onnen tieltä, mutta ei se ihan noin yksinkertaisesti mennyt vaan a) ex-vaimo sanoi tastelevansa huoltajuudesta ja vaati yksinhuoltajuutta b) emme eronneet Suomessa ja maassa jossa erosimme erotaistelu kestää 2-3 vuotta, jos toinen sen riitauttaa tai kiistellään huoltajuudesta c) lakimieheni (hän oli itseasiassa lakinainen) suositteli, että "ota ero ensin ja sitten katsellaan" d) ex-vaimo ei suostunut mielentilatutkimukseen, eikä siihen voi tuosta vaan pakottaa. Hänellä oli paperit muutaman vuoden takaisesta diagnoosista, mutta ei tietenkään halunnut niitä oikeudessa jakaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, alapeukkuja satelee tuttuun tapaan, mistä lämpimät kiitokset :).
Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että jätin lapsen uuden onnen tieltä, mutta ei se ihan noin yksinkertaisesti mennyt vaan a) ex-vaimo sanoi tastelevansa huoltajuudesta ja vaati yksinhuoltajuutta b) emme eronneet Suomessa ja maassa jossa erosimme erotaistelu kestää 2-3 vuotta, jos toinen sen riitauttaa tai kiistellään huoltajuudesta c) lakimieheni (hän oli itseasiassa lakinainen) suositteli, että "ota ero ensin ja sitten katsellaan" d) ex-vaimo ei suostunut mielentilatutkimukseen, eikä siihen voi tuosta vaan pakottaa. Hänellä oli paperit muutaman vuoden takaisesta diagnoosista, mutta ei tietenkään halunnut niitä oikeudessa jakaa.
Ap
No, mistäköhän olisimme voineet tietää, että erosi tapahtui ulkomailla? Suomessa isä saa kyllä yksinhuoltajuuden (tai ainakin lähivanhemmuuden) oikeudessa, jos lapsen äidillä on paranoidi skitsofrenia. Sen takia automaattisesti oletimme, että sinua ei yksinhuoltajuus ja lapsesi hyvinvointi kiinnostanut. Jatkossa kannattaa taustoittaa paremmin.
Jätit hullulle lapsen. Tajusitko että tuhosit lapsesi elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin lapsi jäi? Äidilleen?
Äidilleen ja tapaamisoikeus minulle joka toinen viikonloppu plus kesälomat. Lakimieheni mukaan huoltajuudesta olisi tullut pitkä taistelu, koska minun olisi pitänyt pyytää ex-vaimolle mielentilatutkimusta ja hän olisi sitä vastustanut. En halunnut sitä tehdä ja leimata häntä "hulluksi".
Vaimolla oli todettu paranoidinen skitsofrenia ja lapsi jäi hänelle? Tuohon sairauteen ei terapia auta. Ilman muuta olisit saanut lapsen yksinhuoltajuuden ilman mitään oikeudenkäyntiä. Jos olisit halunnut.
Minä menin naimisiin todella nuorena ja painostuksen alaisena. Vapauden tunne oli mahtava ja suunnaton, kun kolmen vuoden virheavioliiton jälkeen sain eron siitä mustasukkaisesta hullusta manipuloijasta ja sain mm. käyttää taas itse ansaitsemani rahat omiin tarkoituksiini. Olin tuolloin köyhä opiskelija ja kävin illat ja lomat siivoamassa, "mies" ei tehnyt mitään töitä ja lepäili perse homeessa kotona, minä rahoitin hänenkin elämisensä.
Miten tyhmä ja manipuloitavissa sitä voikaan nuorena olla. Luojan kiitos en alkanut tuolloin lapsia tekemään siihen tuhoon tuomittuun liittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla onnellinen ero, kun lapsi jäi paranoidia skitsofreniaa sairastavalle äidille? Aika matalalle ap riman asettaa, sillä useimmille tuo olisi painajaisero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, alapeukkuja satelee tuttuun tapaan, mistä lämpimät kiitokset :).
Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että jätin lapsen uuden onnen tieltä, mutta ei se ihan noin yksinkertaisesti mennyt vaan a) ex-vaimo sanoi tastelevansa huoltajuudesta ja vaati yksinhuoltajuutta b) emme eronneet Suomessa ja maassa jossa erosimme erotaistelu kestää 2-3 vuotta, jos toinen sen riitauttaa tai kiistellään huoltajuudesta c) lakimieheni (hän oli itseasiassa lakinainen) suositteli, että "ota ero ensin ja sitten katsellaan" d) ex-vaimo ei suostunut mielentilatutkimukseen, eikä siihen voi tuosta vaan pakottaa. Hänellä oli paperit muutaman vuoden takaisesta diagnoosista, mutta ei tietenkään halunnut niitä oikeudessa jakaa.
Ap
No, mistäköhän olisimme voineet tietää, että erosi tapahtui ulkomailla? Suomessa isä saa kyllä yksinhuoltajuuden (tai ainakin lähivanhemmuuden) oikeudessa, jos lapsen äidillä on paranoidi skitsofrenia. Sen takia automaattisesti oletimme, että sinua ei yksinhuoltajuus ja lapsesi hyvinvointi kiinnostanut. Jatkossa kannattaa taustoittaa paremmin.
Olet oikeassa, tämän olisin voinut taustoittaa paremmin
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin että 99℅ vanhemmista olisi käynyt vaikka miten pitkän ja kalliin oikeudenkäynnin saadakseen lapsen huoltajuuden ennen kuin jättäisi hänet paranoidin skitsofreenikon hoitoon....
Mutta ap ei halunnut leimata vaimoaan hulluksi. Viis siitä että lapsen elämä todennäköisesti on pilalla.
Aloitus oli sinänsä mielenkiintoinen ja itsellänikin olisi kerrottavaa, mutta AP:n lapsen kohtalo on niin ahdistava, ettei huvita muistella omia kokemuksia.
Mihin lapsi jäi? Äidilleen?