Erityisherkkä sosiaali- ja terveysalalle

Haitta varmaan enemmän, saattaa jäädä vaivaamaan liikaa työasiat vapaa-ajallakin. Ei saisi lähteä liikaa muiden ongelmiin mukaan, mutta erityisherkillä on valitettavasti taipumusta siihen.

Se olisi etu heille jotka kohtaat työssäsi mutta oletettavasti haitta sinulle. Siinä voisi käydä niin että pitemmän päälle kuluttaisit empatiallasi voimasi loppuun...

Ehdoton haitta. Joudut työssä kohtaamaan kipua, sairautta, kuolemaa ja valtavan määrän elämän epäreiluutta, riittämättömyyden tunteen ja siitä johtuvan turhautumisen. Näiden pitäminen erossa omasta elämästä on niidenkin erikseen opeteltava, jotka eivät lukeudu eritysherkkiin. Jos on taipumusta kantaa murheita mukanaan...En suosittele. Lisäksi kyynisyysvaara on todellinen ja se jos mikä tekee pahaa elämänlaadulle.

En ole enää alalla.

Samat sanat kuin 1. Toisaalta elämä ja kokemus "kovettaa" (en tarkoita katkeruutta tai kyynisyyttä yms) ja pikkuhiljaa sitä oppii sen, mikä on oikeanlaista "herkkyyttä".

Kotiin tosiaan ei kannata viedä mitään mukanaan, kun ei sitä maailmaa niin voi parantaa. Mutta yksittäistä ihmistä ja hänen (ennen kaikkea) psyykkistä oloaan voi helpottaa, tietenkin tapauskohtaisesti, ei yleistäen. Ja parasta on, kun se "palkinto", eli palaute tulee sulle suoraan ja rehellisesti. Tietty moitteet ja vikinät myös :D

Raskas ala. Olen tehnyt sijaisuuksia, kun mietin kans, lähdenkö opiskelemaan hoitsuksi. Luulin aluksi, että kivoja mummoja ja pappoja, joiden kanssa mukavaa rupatella ja melkein se hoitohomma menee siinä samalla, mutta alkoholistit, aggressiiviset ja muistisairaat vievät mehut aika hyvin. Ja tätä kolmivuorossa, niin avot, täysi respekti kaikille alalla jaksaville (vajaamiehityskin nyt vähän joka paikassa) Onneksi en lähtenyt.

Täällä alalla yli 20 vuotta ollut erityisherkkä!

Tämän ominaisuuden kanssa kyllä pystyy hyvinkin alan töihin, ja suuri etu on juuri tämä "herkät tuntosarvet"-ominaisuus. On vain opeteltava ammatillinen etäisyys, eli juuri se, että työ jää työpaikalle. Totta kai joutuu tilanteisiin joissa tunteet pyrkivät ottamaan ylivallan, mutta on opeteltava tietynlaista kovuutta, oman itsensä suojelua. Kun itse tietää olevansa erityisherkkä, on se hyvä lähtökohta alkaa valmentamaan itseään kestämään tilanteet joissa tietää helposti "menevän yli".

Minhinkään ominaisuuteensa tai rajoittuneisuuteensa ei tarvitse tyytyä ja heittää kaikkea silleen. Jos motivaatio on alalle, kannattaa alkaa tietoisesti työskennellä itsensä kanssa!  Herkkyyttään ja empatiaansa ei tarvitse tukahduttaa, opetella ottamaan ne järkevään käyttöön kylläkin!

Onnea vaan uranvalinnalle!

Yöh, erityisherkkyys on vain kokemattomuutta. Ei kukaan ole uniikki lumihiutale.

Vierailija kirjoitti:

Yöh, erityisherkkyys on vain kokemattomuutta. Ei kukaan ole uniikki lumihiutale.

No nyt meni kuules väärin. Itseasiassa jokainen immeinen on uniikki. Ja toki on olemassa erityisherkkiä, kokeneita ja kokemattomia, ei erityisherkkyys ole edes yhteydessä tuohon mainitsemaasi. 

Erityisherkkyys on kokemattomuutta? Noi tuo olikin ihan uutta :D

Itse opiskelin sosiaalialalle mutta todellakin oli väärä ratkaisu. Mutta en sitten tiedä jos opiskelisit esim. terveydenhoitajaksi? Vähän erilaista työtä kuin kolmivuoro sh:na terveyskeskuksessa. Onhan noita vaihtoehtoja :)

Kiitos vastauksista. Minusta toki löytyy myös muita puolia kuin pelkkä herkkä kukkanen, olen myös rempseä, energinen ja voimakastahtoinen, mutta tuo ajoittainen kuormittuminen tietysti mietityttää. Yksi ajatus on suuntautua esimerkiksi toimintaterapeutiksi, koska esim kädentaitopuoli ja psykologiset taidot on minulla vahvuuksia, mutta tunku alalle lienee valtava. Olen "lähtöisin" taidealalta mutta kaikki tietävät mikä sen työllistävyys on joten...

Nostelen vielä jos tulisi ideoita...

Nosto