Lue keskustelun säännöt.
Täytän pian 18, eikä vanhemmat anna lupaa tehdä mitään?
05.02.2017 |
Olisin halukas lähtemään kavereiden luokse Helsinkiin kun täytän 18, mutta vanhemmat kuvittelevat vieläkin että voivat määräillä minua siinäkin? Oon siis itse kerännyt rahat siihen ja kaikki on suunniteltua mutta vanhemmat vain kieltävät? Enkä mä tiedä voinko vastustaa kun asun niiden kotona vielä? Enkä saa heidän mielestään mennä juhlistamaan sitä kenenkään kanssa edes samalle paikkakunnalle? Mitä voin tehdä, eihän vanhempien pitäs määräillä mua joka asiassa. Oon ihan fiksu nuori ja osaan huolehtia omista asioistani jo mutta mua ei vaan päästetä mihinkään?
En tiedä miten voisin edes itsenäistyä koska mut vaan pidetään täällä kotona, ja melkeen kaikki kaverini ovat muuttaneet Helsinkiin niin olen tosi yksinäinenki täällä. Jopa se että menen poikaystävälleni yötä on ihan liikaa, ja jos hän tulisi meille niin ei pelkoakaan siitä että saatais nukkua edes samassa sängyssä. Ymmärtäisin tälläsen jos olisin joku 13-15 vuotias mutta täytän ihan parin päivän päästä 18.. Toki ymmärrän sen että omista menoista pitää ilmottaa kun asun kotona mutta eikö mulla olis oikeus edes tehdä sitä mitä haluan? Todella turhauttavaa..
Kommentit (20)
No vanhempasi haluaa että opiskelet ja pääset elämässä eteenpäin. Ne pelkää että tulet helsingistä maha pystyssä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla täysi oikeus tehdä mitä haluat. Niin kauan kuin asut vanhempiesi luona, voi heillä olla hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka vaikuttavat valintoihisi. Oletko koittanut puhua asiasta heidän kanssaan? Turha verrata itseäsi muihin nuoriin, sillä "miksen mää kun noi muutkin" on aika toimimaton perustelu tässä tapauksessa. Voit silti kertoa, että olet täysi-ikäinen ja haluat harjoitella elämäsi elämistä, johon kuuluu myös kodin ulkopuolella käyminen ja erilaiset ihmissuhteet. Mikäli vanhempasi eivät tätä ymmärrä, vaan haluavat rajoittaa elämääsi tavalla tai toisella, niin lienee syytä harkita kotoa pois muuttamista. Mitä vähemmän olet taloudellisesti riippuvainen vanhemmistasi, sitä enemmän saat tilaa hengittää.
Ollaan keskusteltu monia kertoja ja vastaus on aina kielteinen. Perustelevat sillä että koska olen niin pieni että enhän mä pärjää missään yksin :D Pois muuttaminen ei oo tällä hetkellä mitenkään mahdollista koska opiskelen enkä saa mitään opintotukea ja jos muuttaisin niin asumistuki olis hyvin pieni. Mun koulupäivät on sen verran pitkiä etten pysty tekemään töitä siinä ohessa ainakaan tällä hetkellä. Mä en tiedä mihin mun vanhemmat pyrkivät koska en tosiaan tule pärjäämään yksin kohta tällä menolla sitten kun olis sen aika että pitäs muuttaa pois. Haluaisin itsenäistyä edes vähän ja tehdä omia asioita ilman että vanhemmat ovat mukana joka jutussa mitä yritän tehdä.
Tässähän on mainio esimerkki siitä mitä takertuvat vanhemmat saavat aikaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla täysi oikeus tehdä mitä haluat. Niin kauan kuin asut vanhempiesi luona, voi heillä olla hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka vaikuttavat valintoihisi. Oletko koittanut puhua asiasta heidän kanssaan? Turha verrata itseäsi muihin nuoriin, sillä "miksen mää kun noi muutkin" on aika toimimaton perustelu tässä tapauksessa. Voit silti kertoa, että olet täysi-ikäinen ja haluat harjoitella elämäsi elämistä, johon kuuluu myös kodin ulkopuolella käyminen ja erilaiset ihmissuhteet. Mikäli vanhempasi eivät tätä ymmärrä, vaan haluavat rajoittaa elämääsi tavalla tai toisella, niin lienee syytä harkita kotoa pois muuttamista. Mitä vähemmän olet taloudellisesti riippuvainen vanhemmistasi, sitä enemmän saat tilaa hengittää.
Ollaan keskusteltu monia kertoja ja vastaus on aina kielteinen. Perustelevat sillä että koska olen niin pieni että enhän mä pärjää missään yksin :D Pois muuttaminen ei oo tällä hetkellä mitenkään mahdollista koska opiskelen enkä saa mitään opintotukea ja jos muuttaisin niin asumistuki olis hyvin pieni. Mun koulupäivät on sen verran pitkiä etten pysty tekemään töitä siinä ohessa ainakaan tällä hetkellä. Mä en tiedä mihin mun vanhemmat pyrkivät koska en tosiaan tule pärjäämään yksin kohta tällä menolla sitten kun olis sen aika että pitäs muuttaa pois. Haluaisin itsenäistyä edes vähän ja tehdä omia asioita ilman että vanhemmat ovat mukana joka jutussa mitä yritän tehdä.
Vanhemmillasi on siis kasvun paikka. He varmaan yrittävät suojata sinua ja huolehtia sinusta, mutta tällä tavalla he saattavat vain kaivaa ikävän montun teidän väliinne. Millaiset asiat voisivat tukea vanhempiesi luottamusta pärjäämiseesi? Miten paljon asioita teet esimerkiksi kotona? Huolehditko omista pyykeistäsi? Ostatko omat vaatteesi? Käytkö kaupassa? Teetkö ruokaa? Siivoatko muutakin kuin oman huoneesi? Jos et, niin ala osallistua ja ottaa kodin hommia haltuun. Jos omien menojen järjestäminen on vaikeaa, niin ilmoita että sinulla on kerran viikossa "vapaailta", jonka vietät muualla kuin kotona. Menet säännöllisesti jonnekin, joko suunnitelman kanssa tai ilman (eli leffaan, kirjastoon, kahville, kaverille, kävelylle, ihan mitä tahansa). Eli tee kotoa poistumisesta rutiini. Lisäksi joku viikkoharrastus on hyvä juttu. Samoin kesätyön hakemista voisin suositella enemmän kuin paljon.
Mikäli kotona asuminen alkaa tuntua todella pahalta, niin sitä pois muuttamista kannattaa tosissaan harkita. Pois muuttaminen on vaihtoehto muillekin, eli joko selvität asian ja teet mitä tarvitsee, tai sitten asut kotona ilman sen suurempia nurinoita. Soluasunto tai kimppakämppä on edullisempi ja joustavampi kuin kallis yksiö.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Näin se menee.
Ei kukaan ole "aikuinen" yhdessä yössä kun 18v täyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Mun teinini on reissannut pk-seudulle kamuja katselemaan jo 15-vuotiaasta asti ja kaikki on sujunut ihan hyvin.
Jotkut vaan suorittavat sitä vanhemmuutta ylisuojelemalla ja rajoittamalla lapsiaan ja pätemällä sillä vaikkapa täällä.
Sairasta.
Tämmöiset ylihyysäävät vanhemmat saavat melkeinpä enemmän vahinkoa aikaan kuin pikkasen laiminlyövät vanhemmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla täysi oikeus tehdä mitä haluat. Niin kauan kuin asut vanhempiesi luona, voi heillä olla hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka vaikuttavat valintoihisi. Oletko koittanut puhua asiasta heidän kanssaan? Turha verrata itseäsi muihin nuoriin, sillä "miksen mää kun noi muutkin" on aika toimimaton perustelu tässä tapauksessa. Voit silti kertoa, että olet täysi-ikäinen ja haluat harjoitella elämäsi elämistä, johon kuuluu myös kodin ulkopuolella käyminen ja erilaiset ihmissuhteet. Mikäli vanhempasi eivät tätä ymmärrä, vaan haluavat rajoittaa elämääsi tavalla tai toisella, niin lienee syytä harkita kotoa pois muuttamista. Mitä vähemmän olet taloudellisesti riippuvainen vanhemmistasi, sitä enemmän saat tilaa hengittää.
Ollaan keskusteltu monia kertoja ja vastaus on aina kielteinen. Perustelevat sillä että koska olen niin pieni että enhän mä pärjää missään yksin :D Pois muuttaminen ei oo tällä hetkellä mitenkään mahdollista koska opiskelen enkä saa mitään opintotukea ja jos muuttaisin niin asumistuki olis hyvin pieni. Mun koulupäivät on sen verran pitkiä etten pysty tekemään töitä siinä ohessa ainakaan tällä hetkellä. Mä en tiedä mihin mun vanhemmat pyrkivät koska en tosiaan tule pärjäämään yksin kohta tällä menolla sitten kun olis sen aika että pitäs muuttaa pois. Haluaisin itsenäistyä edes vähän ja tehdä omia asioita ilman että vanhemmat ovat mukana joka jutussa mitä yritän tehdä.
Vanhemmillasi on siis kasvun paikka. He varmaan yrittävät suojata sinua ja huolehtia sinusta, mutta tällä tavalla he saattavat vain kaivaa ikävän montun teidän väliinne. Millaiset asiat voisivat tukea vanhempiesi luottamusta pärjäämiseesi? Miten paljon asioita teet esimerkiksi kotona? Huolehditko omista pyykeistäsi? Ostatko omat vaatteesi? Käytkö kaupassa? Teetkö ruokaa? Siivoatko muutakin kuin oman huoneesi? Jos et, niin ala osallistua ja ottaa kodin hommia haltuun. Jos omien menojen järjestäminen on vaikeaa, niin ilmoita että sinulla on kerran viikossa "vapaailta", jonka vietät muualla kuin kotona. Menet säännöllisesti jonnekin, joko suunnitelman kanssa tai ilman (eli leffaan, kirjastoon, kahville, kaverille, kävelylle, ihan mitä tahansa). Eli tee kotoa poistumisesta rutiini. Lisäksi joku viikkoharrastus on hyvä juttu. Samoin kesätyön hakemista voisin suositella enemmän kuin paljon.
Mikäli kotona asuminen alkaa tuntua todella pahalta, niin sitä pois muuttamista kannattaa tosissaan harkita. Pois muuttaminen on vaihtoehto muillekin, eli joko selvität asian ja teet mitä tarvitsee, tai sitten asut kotona ilman sen suurempia nurinoita. Soluasunto tai kimppakämppä on edullisempi ja joustavampi kuin kallis yksiö.
Osallistun kotihommiin todella paljon, ja mulla on tapana siivota täällä aina kun tulen koulusta. Eli ei siitä oo kyse etten tekis täällä mitään, eikä oo tapahtunut sellaista että vanhempien luottamus olis saattanut mennä. En oo oikeen elänyt minkäänlaista nuoruutta ja mulla on mennyt aika paljon välejä poikki kavereiden kanssa ihan vaan sen takia etten ole saanut lupaa lähteä mihinkään heidän kanssa. Enkä nyt varsinaisesti syytä mun vanhempia mistään, ne on aina ollu mulle tosi tärkeät mutta en ihan aatellut että tästä tulis tämmöstä. Kuvittelin että kun täytän 18 saan tehdä niitä asioita joista oon ''haaveillut'' pitkään. Mun vanhempien tulot on sen verran isot etten saa mitään kelasta, en pysty muuttamaan tai muuten joutuisin olettamaan että joku toinen maksaisi vuokrani/elämisen. Eikä sellanen oo mahdollista mitenkään.
Tuntuu että olen todella syrjäytynyt eikä oo todellakaan kivaa, enkä nyt ois halunnukkaan mitään sellasta nuoruutta että juon alkoholia ja yms vaan että pystyisin viettämään aikaa kavereiden kanssa muutenkin kun tässä kodin lähellä tai jos menen johonkin niin puhelin soi taukoamatta. Kyllä ymmärrän että pelkäävät että jotain sattuu, mutta kyllähän kotonakin voi sattua mitä tahansa eikä mua mihinkään pumpuliin voi kääriä. En tiedä enään mitä voin sanoa heille kun eivät välitä, veljeni kyllä saa tehdä mitä lystää mutta minulla ei ole mitään oikeuksia näköjään..
Vierailija kirjoitti:
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Näin se menee.
Ei kukaan ole "aikuinen" yhdessä yössä kun 18v täyttää.
En ole missään välissä väittänyt olevani aikuinen kun täytän 18, mutta kyllä sillon tulee tiettyjä oikeuksia itselleen. Tottakai mä haluan itsenäistyä ja aikuistua että tulen pärjäämään omillani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla täysi oikeus tehdä mitä haluat. Niin kauan kuin asut vanhempiesi luona, voi heillä olla hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka vaikuttavat valintoihisi. Oletko koittanut puhua asiasta heidän kanssaan? Turha verrata itseäsi muihin nuoriin, sillä "miksen mää kun noi muutkin" on aika toimimaton perustelu tässä tapauksessa. Voit silti kertoa, että olet täysi-ikäinen ja haluat harjoitella elämäsi elämistä, johon kuuluu myös kodin ulkopuolella käyminen ja erilaiset ihmissuhteet. Mikäli vanhempasi eivät tätä ymmärrä, vaan haluavat rajoittaa elämääsi tavalla tai toisella, niin lienee syytä harkita kotoa pois muuttamista. Mitä vähemmän olet taloudellisesti riippuvainen vanhemmistasi, sitä enemmän saat tilaa hengittää.
Ollaan keskusteltu monia kertoja ja vastaus on aina kielteinen. Perustelevat sillä että koska olen niin pieni että enhän mä pärjää missään yksin :D Pois muuttaminen ei oo tällä hetkellä mitenkään mahdollista koska opiskelen enkä saa mitään opintotukea ja jos muuttaisin niin asumistuki olis hyvin pieni. Mun koulupäivät on sen verran pitkiä etten pysty tekemään töitä siinä ohessa ainakaan tällä hetkellä. Mä en tiedä mihin mun vanhemmat pyrkivät koska en tosiaan tule pärjäämään yksin kohta tällä menolla sitten kun olis sen aika että pitäs muuttaa pois. Haluaisin itsenäistyä edes vähän ja tehdä omia asioita ilman että vanhemmat ovat mukana joka jutussa mitä yritän tehdä.
Vanhemmillasi on siis kasvun paikka. He varmaan yrittävät suojata sinua ja huolehtia sinusta, mutta tällä tavalla he saattavat vain kaivaa ikävän montun teidän väliinne. Millaiset asiat voisivat tukea vanhempiesi luottamusta pärjäämiseesi? Miten paljon asioita teet esimerkiksi kotona? Huolehditko omista pyykeistäsi? Ostatko omat vaatteesi? Käytkö kaupassa? Teetkö ruokaa? Siivoatko muutakin kuin oman huoneesi? Jos et, niin ala osallistua ja ottaa kodin hommia haltuun. Jos omien menojen järjestäminen on vaikeaa, niin ilmoita että sinulla on kerran viikossa "vapaailta", jonka vietät muualla kuin kotona. Menet säännöllisesti jonnekin, joko suunnitelman kanssa tai ilman (eli leffaan, kirjastoon, kahville, kaverille, kävelylle, ihan mitä tahansa). Eli tee kotoa poistumisesta rutiini. Lisäksi joku viikkoharrastus on hyvä juttu. Samoin kesätyön hakemista voisin suositella enemmän kuin paljon.
Mikäli kotona asuminen alkaa tuntua todella pahalta, niin sitä pois muuttamista kannattaa tosissaan harkita. Pois muuttaminen on vaihtoehto muillekin, eli joko selvität asian ja teet mitä tarvitsee, tai sitten asut kotona ilman sen suurempia nurinoita. Soluasunto tai kimppakämppä on edullisempi ja joustavampi kuin kallis yksiö.
Osallistun kotihommiin todella paljon, ja mulla on tapana siivota täällä aina kun tulen koulusta. Eli ei siitä oo kyse etten tekis täällä mitään, eikä oo tapahtunut sellaista että vanhempien luottamus olis saattanut mennä. En oo oikeen elänyt minkäänlaista nuoruutta ja mulla on mennyt aika paljon välejä poikki kavereiden kanssa ihan vaan sen takia etten ole saanut lupaa lähteä mihinkään heidän kanssa. Enkä nyt varsinaisesti syytä mun vanhempia mistään, ne on aina ollu mulle tosi tärkeät mutta en ihan aatellut että tästä tulis tämmöstä. Kuvittelin että kun täytän 18 saan tehdä niitä asioita joista oon ''haaveillut'' pitkään. Mun vanhempien tulot on sen verran isot etten saa mitään kelasta, en pysty muuttamaan tai muuten joutuisin olettamaan että joku toinen maksaisi vuokrani/elämisen. Eikä sellanen oo mahdollista mitenkään.
Tuntuu että olen todella syrjäytynyt eikä oo todellakaan kivaa, enkä nyt ois halunnukkaan mitään sellasta nuoruutta että juon alkoholia ja yms vaan että pystyisin viettämään aikaa kavereiden kanssa muutenkin kun tässä kodin lähellä tai jos menen johonkin niin puhelin soi taukoamatta. Kyllä ymmärrän että pelkäävät että jotain sattuu, mutta kyllähän kotonakin voi sattua mitä tahansa eikä mua mihinkään pumpuliin voi kääriä. En tiedä enään mitä voin sanoa heille kun eivät välitä, veljeni kyllä saa tehdä mitä lystää mutta minulla ei ole mitään oikeuksia näköjään..
Mikset sitten ala työskennellä sen eteen, että pääset muuttamaan omillesi? Hae kesätöitä, etsi tuntitöitä kaupasta tai mistä tahansa. Vanhempien tulot eivät estä sinun muuttamistasi. Tai sitten asut kotona ja kestät tuota. Minä en asuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla täysi oikeus tehdä mitä haluat. Niin kauan kuin asut vanhempiesi luona, voi heillä olla hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka vaikuttavat valintoihisi. Oletko koittanut puhua asiasta heidän kanssaan? Turha verrata itseäsi muihin nuoriin, sillä "miksen mää kun noi muutkin" on aika toimimaton perustelu tässä tapauksessa. Voit silti kertoa, että olet täysi-ikäinen ja haluat harjoitella elämäsi elämistä, johon kuuluu myös kodin ulkopuolella käyminen ja erilaiset ihmissuhteet. Mikäli vanhempasi eivät tätä ymmärrä, vaan haluavat rajoittaa elämääsi tavalla tai toisella, niin lienee syytä harkita kotoa pois muuttamista. Mitä vähemmän olet taloudellisesti riippuvainen vanhemmistasi, sitä enemmän saat tilaa hengittää.
Ollaan keskusteltu monia kertoja ja vastaus on aina kielteinen. Perustelevat sillä että koska olen niin pieni että enhän mä pärjää missään yksin :D Pois muuttaminen ei oo tällä hetkellä mitenkään mahdollista koska opiskelen enkä saa mitään opintotukea ja jos muuttaisin niin asumistuki olis hyvin pieni. Mun koulupäivät on sen verran pitkiä etten pysty tekemään töitä siinä ohessa ainakaan tällä hetkellä. Mä en tiedä mihin mun vanhemmat pyrkivät koska en tosiaan tule pärjäämään yksin kohta tällä menolla sitten kun olis sen aika että pitäs muuttaa pois. Haluaisin itsenäistyä edes vähän ja tehdä omia asioita ilman että vanhemmat ovat mukana joka jutussa mitä yritän tehdä.
Vanhemmillasi on siis kasvun paikka. He varmaan yrittävät suojata sinua ja huolehtia sinusta, mutta tällä tavalla he saattavat vain kaivaa ikävän montun teidän väliinne. Millaiset asiat voisivat tukea vanhempiesi luottamusta pärjäämiseesi? Miten paljon asioita teet esimerkiksi kotona? Huolehditko omista pyykeistäsi? Ostatko omat vaatteesi? Käytkö kaupassa? Teetkö ruokaa? Siivoatko muutakin kuin oman huoneesi? Jos et, niin ala osallistua ja ottaa kodin hommia haltuun. Jos omien menojen järjestäminen on vaikeaa, niin ilmoita että sinulla on kerran viikossa "vapaailta", jonka vietät muualla kuin kotona. Menet säännöllisesti jonnekin, joko suunnitelman kanssa tai ilman (eli leffaan, kirjastoon, kahville, kaverille, kävelylle, ihan mitä tahansa). Eli tee kotoa poistumisesta rutiini. Lisäksi joku viikkoharrastus on hyvä juttu. Samoin kesätyön hakemista voisin suositella enemmän kuin paljon.
Mikäli kotona asuminen alkaa tuntua todella pahalta, niin sitä pois muuttamista kannattaa tosissaan harkita. Pois muuttaminen on vaihtoehto muillekin, eli joko selvität asian ja teet mitä tarvitsee, tai sitten asut kotona ilman sen suurempia nurinoita. Soluasunto tai kimppakämppä on edullisempi ja joustavampi kuin kallis yksiö.
Osallistun kotihommiin todella paljon, ja mulla on tapana siivota täällä aina kun tulen koulusta. Eli ei siitä oo kyse etten tekis täällä mitään, eikä oo tapahtunut sellaista että vanhempien luottamus olis saattanut mennä. En oo oikeen elänyt minkäänlaista nuoruutta ja mulla on mennyt aika paljon välejä poikki kavereiden kanssa ihan vaan sen takia etten ole saanut lupaa lähteä mihinkään heidän kanssa. Enkä nyt varsinaisesti syytä mun vanhempia mistään, ne on aina ollu mulle tosi tärkeät mutta en ihan aatellut että tästä tulis tämmöstä. Kuvittelin että kun täytän 18 saan tehdä niitä asioita joista oon ''haaveillut'' pitkään. Mun vanhempien tulot on sen verran isot etten saa mitään kelasta, en pysty muuttamaan tai muuten joutuisin olettamaan että joku toinen maksaisi vuokrani/elämisen. Eikä sellanen oo mahdollista mitenkään.
Tuntuu että olen todella syrjäytynyt eikä oo todellakaan kivaa, enkä nyt ois halunnukkaan mitään sellasta nuoruutta että juon alkoholia ja yms vaan että pystyisin viettämään aikaa kavereiden kanssa muutenkin kun tässä kodin lähellä tai jos menen johonkin niin puhelin soi taukoamatta. Kyllä ymmärrän että pelkäävät että jotain sattuu, mutta kyllähän kotonakin voi sattua mitä tahansa eikä mua mihinkään pumpuliin voi kääriä. En tiedä enään mitä voin sanoa heille kun eivät välitä, veljeni kyllä saa tehdä mitä lystää mutta minulla ei ole mitään oikeuksia näköjään..
Mikset sitten ala työskennellä sen eteen, että pääset muuttamaan omillesi? Hae kesätöitä, etsi tuntitöitä kaupasta tai mistä tahansa. Vanhempien tulot eivät estä sinun muuttamistasi. Tai sitten asut kotona ja kestät tuota. Minä en asuisi.
Olen menossa kesätöihin, mutta kuten sanoin että työnteko ei oo mahdollista vielä tällä hetkellä. Vuoden päästä saattaa olla eri tilanne mutta meillä on monesti viikonloppuisinkin koulua, koska kuuluu tähän alaan. Tää muuttaminen ei nyt ollu se pointti tässä keskustelussa, olen muuttamassa heti kun pystyn! Mutta onko muilla tämmöistä kotona, ja mikä siihen on auttanut? Miten voin takoa järkeä vanhempien päähän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla täysi oikeus tehdä mitä haluat. Niin kauan kuin asut vanhempiesi luona, voi heillä olla hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka vaikuttavat valintoihisi. Oletko koittanut puhua asiasta heidän kanssaan? Turha verrata itseäsi muihin nuoriin, sillä "miksen mää kun noi muutkin" on aika toimimaton perustelu tässä tapauksessa. Voit silti kertoa, että olet täysi-ikäinen ja haluat harjoitella elämäsi elämistä, johon kuuluu myös kodin ulkopuolella käyminen ja erilaiset ihmissuhteet. Mikäli vanhempasi eivät tätä ymmärrä, vaan haluavat rajoittaa elämääsi tavalla tai toisella, niin lienee syytä harkita kotoa pois muuttamista. Mitä vähemmän olet taloudellisesti riippuvainen vanhemmistasi, sitä enemmän saat tilaa hengittää.
Ollaan keskusteltu monia kertoja ja vastaus on aina kielteinen. Perustelevat sillä että koska olen niin pieni että enhän mä pärjää missään yksin :D Pois muuttaminen ei oo tällä hetkellä mitenkään mahdollista koska opiskelen enkä saa mitään opintotukea ja jos muuttaisin niin asumistuki olis hyvin pieni. Mun koulupäivät on sen verran pitkiä etten pysty tekemään töitä siinä ohessa ainakaan tällä hetkellä. Mä en tiedä mihin mun vanhemmat pyrkivät koska en tosiaan tule pärjäämään yksin kohta tällä menolla sitten kun olis sen aika että pitäs muuttaa pois. Haluaisin itsenäistyä edes vähän ja tehdä omia asioita ilman että vanhemmat ovat mukana joka jutussa mitä yritän tehdä.
Vanhemmillasi on siis kasvun paikka. He varmaan yrittävät suojata sinua ja huolehtia sinusta, mutta tällä tavalla he saattavat vain kaivaa ikävän montun teidän väliinne. Millaiset asiat voisivat tukea vanhempiesi luottamusta pärjäämiseesi? Miten paljon asioita teet esimerkiksi kotona? Huolehditko omista pyykeistäsi? Ostatko omat vaatteesi? Käytkö kaupassa? Teetkö ruokaa? Siivoatko muutakin kuin oman huoneesi? Jos et, niin ala osallistua ja ottaa kodin hommia haltuun. Jos omien menojen järjestäminen on vaikeaa, niin ilmoita että sinulla on kerran viikossa "vapaailta", jonka vietät muualla kuin kotona. Menet säännöllisesti jonnekin, joko suunnitelman kanssa tai ilman (eli leffaan, kirjastoon, kahville, kaverille, kävelylle, ihan mitä tahansa). Eli tee kotoa poistumisesta rutiini. Lisäksi joku viikkoharrastus on hyvä juttu. Samoin kesätyön hakemista voisin suositella enemmän kuin paljon.
Mikäli kotona asuminen alkaa tuntua todella pahalta, niin sitä pois muuttamista kannattaa tosissaan harkita. Pois muuttaminen on vaihtoehto muillekin, eli joko selvität asian ja teet mitä tarvitsee, tai sitten asut kotona ilman sen suurempia nurinoita. Soluasunto tai kimppakämppä on edullisempi ja joustavampi kuin kallis yksiö.
Osallistun kotihommiin todella paljon, ja mulla on tapana siivota täällä aina kun tulen koulusta. Eli ei siitä oo kyse etten tekis täällä mitään, eikä oo tapahtunut sellaista että vanhempien luottamus olis saattanut mennä. En oo oikeen elänyt minkäänlaista nuoruutta ja mulla on mennyt aika paljon välejä poikki kavereiden kanssa ihan vaan sen takia etten ole saanut lupaa lähteä mihinkään heidän kanssa. Enkä nyt varsinaisesti syytä mun vanhempia mistään, ne on aina ollu mulle tosi tärkeät mutta en ihan aatellut että tästä tulis tämmöstä. Kuvittelin että kun täytän 18 saan tehdä niitä asioita joista oon ''haaveillut'' pitkään. Mun vanhempien tulot on sen verran isot etten saa mitään kelasta, en pysty muuttamaan tai muuten joutuisin olettamaan että joku toinen maksaisi vuokrani/elämisen. Eikä sellanen oo mahdollista mitenkään.
Tuntuu että olen todella syrjäytynyt eikä oo todellakaan kivaa, enkä nyt ois halunnukkaan mitään sellasta nuoruutta että juon alkoholia ja yms vaan että pystyisin viettämään aikaa kavereiden kanssa muutenkin kun tässä kodin lähellä tai jos menen johonkin niin puhelin soi taukoamatta. Kyllä ymmärrän että pelkäävät että jotain sattuu, mutta kyllähän kotonakin voi sattua mitä tahansa eikä mua mihinkään pumpuliin voi kääriä. En tiedä enään mitä voin sanoa heille kun eivät välitä, veljeni kyllä saa tehdä mitä lystää mutta minulla ei ole mitään oikeuksia näköjään..
Mikset sitten ala työskennellä sen eteen, että pääset muuttamaan omillesi? Hae kesätöitä, etsi tuntitöitä kaupasta tai mistä tahansa. Vanhempien tulot eivät estä sinun muuttamistasi. Tai sitten asut kotona ja kestät tuota. Minä en asuisi.
Olen menossa kesätöihin, mutta kuten sanoin että työnteko ei oo mahdollista vielä tällä hetkellä. Vuoden päästä saattaa olla eri tilanne mutta meillä on monesti viikonloppuisinkin koulua, koska kuuluu tähän alaan. Tää muuttaminen ei nyt ollu se pointti tässä keskustelussa, olen muuttamassa heti kun pystyn! Mutta onko muilla tämmöistä kotona, ja mikä siihen on auttanut? Miten voin takoa järkeä vanhempien päähän..
Jos keskustelu ei ole auttanut ja kotona on eri säännöt sinulle ja veljelle, niin voit joko alkaa elää kuten itse haluat (mitä siitä seuraa?) tai alistua vanhempiesi vaatimuksiin. Jos asut kotona ja tilanne on tuollainen, niin en usko sen kääntyvän parempaan. Siksi pois muuttaminen voi olla tarpeen. Minä muutin pois kotoa ja tein töitä. Opinnot venyivät, mutta sain asua omillani.
Mitä luulet että siitä seuraisi, jos 18 vuotta täytettyäsi alkaisit vain lupaa kysymättä käymään omissa menoissasi, tekisit mitä haluaisit yms. Mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoresta voi omat ideat ja ajatukset tuntua tosi hyviltä ja ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Ei se vaan mene niin.
Luota vanhempiisi, he tietävät paremmin.
Sä olet kuitenkin ala- ikäinen. Ikävä kyllä, sä et päätä vielä itse.
Näin se vaan menee.
Muuta pois, älä odota vanhemmiltasi apua ja päätä itse. Rusinoita ei pullasta. Jos haluat päättää ja tehdä itse, se on sitten 100% ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Nuoresta voi omat ideat ja ajatukset tuntua tosi hyviltä ja ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Ei se vaan mene niin.
Luota vanhempiisi, he tietävät paremmin.
Sä olet kuitenkin ala- ikäinen. Ikävä kyllä, sä et päätä vielä itse.
Näin se vaan menee.
Muuta pois, älä odota vanhemmiltasi apua ja päätä itse. Rusinoita ei pullasta. Jos haluat päättää ja tehdä itse, se on sitten 100% ihan itse.
Tee yhteiskunnalle palvelus äläkä ikinä lisäänny.
Minulla oli sama ongelma kun täytin 18. Juhlistin kyllä 18v synttäreitäni railakkaasti ja olin sitä ennenkin käynyt baareissa ja juhlimassa useinkin. Kotiin vain oli tultava aina yöksi ja tarkka kotiintuloaika oli, viimeisellä bussilla kotiin. Ulko-ovella sain huudot jos vähääkään haisin alkoholilta, äitini teki hengitystestit minulle oven suussa ja penkoi tavarani. Huutoa, raivoamista, rangaistuksia, soittoa kavereilleni, huoneen oven irroittelua jos haiskahti (ja kyllä, olin humalassa ajoittain niinkuin monet teinit nyt ovat) . .. kun täytin 18, riuhtaisin itseni irti ja menin ja tulin miten huvittaa (ilmoitin menemisistäni kyllä). Tuloksena erittäin pahoja riitoja. Tilanne kärjistyi lopulta siihen, että äitini vaati saada itselleen lukion wilma-tunnukset, jotta voi tarkkailla menemisiäni. En antanut tunnuksia. Hoidin lukioni hyvin, siitä ei ollut kyse. Äitini jopa otti yhteyttä lukioni rehtoriin, jotta saisi tunnukset. Ei saanut, olin jo täysi-ikäinen. Sitä vastoin Minä jouduin rehtorin puhutteluun siitä, kuinka olisi hyvä vanhemmille antaa tunnukset. Voi luoja. Tästä seurasi älytön riita vanhempieni kanssa. Poistuin kotoa ja elin 2 -3 viikkoa kavereillani. Palasin kotiin. Tämän jälkeen asiat alkoivat sujua ja elin ja sain mennä kuin normaali täysi-ikäinen.
Samanlainen välirikko (pitempiaikaisempi reilu 1,5 kk) tapahtui kun 20-21vuotiaana muutin pois kotoa. En saanut tukea muuttooni, vanhemmat vastustivat sitä. Minun oli riuhtaistava itseni irti. Nykyään välit vanhempiini ovat hyvät, 100 kertaa paremmat kuin kotona asuessani.
Nainen26
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet että siitä seuraisi, jos 18 vuotta täytettyäsi alkaisit vain lupaa kysymättä käymään omissa menoissasi, tekisit mitä haluaisit yms. Mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua?
Menetän välini vanhempiini, enkä todellakaan halua semmoista? Mua ''uhkaillaan'' silleen että pilaan meidän välit jos lähden ilman lupaa mihinkään, tai että ei ole asiaa tulla takaisin kotiin jos sieltä lähden ilman heidän suostumusta. Täähän on ihan niinku mua pidettäs panttivankina :D koulussa saan sentäs käydä ilman vanhempia! Enkä nyt tiedä onko sekään kovin iso vaatimus kun asutaan lähellä keskustaa, että pääsisin sinne yksin olenhan jo kohta 18 :) Mitäs sitten jos vanhemmilleni tapahtuu jotain miten he kuvittelevat että oon varautunut elämään yksin tämän jälkeen?
Nyt kun olet vielä alle 18 vuotta, mitä jos tekisit itsestäsi "lastensuojeluilmoituksen" tai jotain. Ottaisit sossun yhteyttä ja pyytäisin apuja ja neuvoja miten toimia kun haluaisit lähteä elämään omillasi. Eiköhän siihen tukea saa. Vanhemmat voivat suuttua joksikin aikaa, mutta ei välirikko ikuisuuksia tule kestämään kun huomaavat että eivät ole menettäneet sinua ja elämä vaan menee eteenpäin ja lapset aikuistuvat. Muu ei taida nyt auttaa kuin pakkoriuhtaisu.
Onhan sinulla täysi oikeus tehdä mitä haluat. Niin kauan kuin asut vanhempiesi luona, voi heillä olla hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka vaikuttavat valintoihisi. Oletko koittanut puhua asiasta heidän kanssaan? Turha verrata itseäsi muihin nuoriin, sillä "miksen mää kun noi muutkin" on aika toimimaton perustelu tässä tapauksessa. Voit silti kertoa, että olet täysi-ikäinen ja haluat harjoitella elämäsi elämistä, johon kuuluu myös kodin ulkopuolella käyminen ja erilaiset ihmissuhteet. Mikäli vanhempasi eivät tätä ymmärrä, vaan haluavat rajoittaa elämääsi tavalla tai toisella, niin lienee syytä harkita kotoa pois muuttamista. Mitä vähemmän olet taloudellisesti riippuvainen vanhemmistasi, sitä enemmän saat tilaa hengittää.