Lue keskustelun säännöt.
Milloin toisen auttaminen on liiallista hyysäämistä?
05.02.2017 |
Kun välillä tuntuu, että kaveri pitäisi pudottaa kylmään veteen ja jättää sinne räpiköimään. Jospa siitä tajuaisi oman vastuunsa. Ja välillä tuntuu, että se on just sitä tyyppiä, joka ei sisuunnu ottamaan vastuuta elämästään, vaikka minne tiputtelisi. Erakoituu ja syrjäytyy vaan. Tällä jälkimmäisellä tiellä on jo hyvää matkaa menemässä.
Minä mietiskelen, että mistä ihmeestä sen tietää milloin pitää auttaa ja tukea ja milloin taas on parempi olla hyysäämättä liikaa.
Kommentit (12)
Vaikea vastata kun kysymyksesi on kovin ympäripyöreä kertomatta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea vastata kun kysymyksesi on kovin ympäripyöreä kertomatta yhtään mitään.
Taisin vähän kokeilla, että tulisiko yleistasoisia vastauksia. Mutta jatketaan siis tarinaa.
Kaverilla on sosiaalinen fobia ja hänen on hyvin vaikea mennä bussilla töihin. Joskus innostuu / onnistuu menemään, mutta enemmän ei. Hänellä ei tietenkään ole omaa autoa, joten usein minä vien hänet töihin. Mielelläni vien, sillä hän on minulle tärkeä ja läheinen ihminen. Mutta onhan siinä vaivansa. Ja mietin siis myös sitä, että onko tuo liiallista hyysäämistä vai oikeaa tarpeellista auttamista. Aina en tietenkään voi olla viemässä, jolloin hän on ollut poissa töistäkin tai mennyt kävellen reilun 10 km matkan.
Itse työt kyllä sujuvat hyvin. Ap
Taitaa olla liian filosofista sunnuntaille. Ei se mitään, minullakin särkee päätä toista päivää putkeen. Pitää pohtia sitä huomenna hammaslääkärin kanssa. Jospa keskittyisin siihen asiaan vaan. On helpompi pulma. Ap
Hae kaverillesi apua.
"Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan hoitaa
Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan hoitaa tuloksellisesti lääkehoidolla ja psykoterapialla sekä näiden kahden yhdistelmällä. Apua on syytä hakea jos pelko on voimakasta ja jatkuvaa tai jos ahdistus toistuu aina tietyissä tilanteissa tai johtaa paniikkikohtaukseen. Usein ei-yleistyneiden sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa lyhytkestoinen terapia on tehokasta ja yleistyneessä sosiaalisten tilanteiden pelossa auttaa pitkäkestoisempi terapia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi käydä töissä? Eikö siellä ole sosiaalisia tilanteita?
Vierailija kirjoitti:
Hae kaverillesi apua.
"Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan hoitaaSosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan hoitaa tuloksellisesti lääkehoidolla ja psykoterapialla sekä näiden kahden yhdistelmällä. Apua on syytä hakea jos pelko on voimakasta ja jatkuvaa tai jos ahdistus toistuu aina tietyissä tilanteissa tai johtaa paniikkikohtaukseen. Usein ei-yleistyneiden sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa lyhytkestoinen terapia on tehokasta ja yleistyneessä sosiaalisten tilanteiden pelossa auttaa pitkäkestoisempi terapia."
Tätä avunhakemisasiaa työstetään. Kun toinen ei halua apua ja pärjää omasta mielestään, niin ei käy tuo avun hakeminen ihan sormia napsauttamalla. Mutta kiitos tuosta lainauksestasi. Juuri näin olen päätellyt, että ammattilaiselta saisi hyvinkin apua. Mutta ei nyt ole vielä mennyt jakeluun se tarve, vaikka kuinka olen perustellut. Sillä eihän se nyt todellakaan ole normaalia pärjäämistä, ettei yhdestä bussimatkasta selviä, vaikka "kaikki" muut tekevät sitä ongelmitta. Ja tämä ei ole tietenkään ainoa asia. Mutta kun työt sujuvat, niin itselleen on hyvä uskotella, että hyvin tässä pärjäillään.
Teistä on muuten ollut aiemminkin tämän asian kanssa hyvä apu. Kiitos kaikille, kun olette täällä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi polkupyörä.
Niinpä. Tässä on toinen asia, minkä hyysäämistä olen miettinyt. Kaverilla on ollut joskus polkupyörä, mutta antoi sen pois. Olen sitäkin miettinyt, että pitäisikö minun kysyä siltä, jolle pyörän antoi, että tarvitseeko hän sitä enää. Että kaverillani olisi sille käyttöä. Mutta kun taaskaan tämä asia ei varsinaisesti minulle kuulu, niin meneekö liiallisuuksiin alkaa hommaamaan aikuiselle ihmiselle polkupyörää. Vaikka toki se olisi hänen hyvinvoinnilleen hyväksi.
Eikä se varsinainen ongelma sillä poistu, että lopettaa bussin käytön kokonaan. Siinähän on vain laitettu pää pensaaseen. Vaikkakin ihan toimiva ratkaisu kuitenkin. Ja niin, kaverihan vain sanoo itse, että hän ei halua kulkea bussilla. Siis se ei ole mikään ongelma, hän ei vain halua. (Ja sitten kuitenkin siitä bussin karttamisesta seuraa ongelmia.) Ap
En auttaisi noin paljoa vaikka olis kuinka läheinen ja rakas ystävä, miten edes kehtaa pitää sinua henkilökohtaisena taksikuskina? Tulee mieleen, että oletkohan kaverillesi ihan yhtä tärkeä kuin hän sinulle, katsotaan vaan niin teillä menee "yllättäen" välit kokonaan, kun lakkaat palvelemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi käydä töissä? Eikö siellä ole sosiaalisia tilanteita?
Töissä niitä sosiaalisia tilanteita on äärimmäisen vähän. Kuulostaa ehkä epäuskottavalta, mutta sellaisia harvoja työpaikkoja kuitenkin on. Ja töissä on jotenkin rohkeampi ja itsevarmempi, kun tietää itsekin olevansa työssään hyvä. Tosin kyllä sielläkin sitten tulee ongelmia, jos esimerkiksi rikkoo vahingossa jotain. Menee siitä aivan paniikkiin, vaikka ei olisi mikään iso juttu. Ap
Vierailija kirjoitti:
En auttaisi noin paljoa vaikka olis kuinka läheinen ja rakas ystävä, miten edes kehtaa pitää sinua henkilökohtaisena taksikuskina? Tulee mieleen, että oletkohan kaverillesi ihan yhtä tärkeä kuin hän sinulle, katsotaan vaan niin teillä menee "yllättäen" välit kokonaan, kun lakkaat palvelemasta.
Olet aivan oikeassa. Ja osittain olenkin tässä tilanteessa vastuuntunnosta. Mutta tällä hetkellä en nyt murehdi niitä meidän välejä, vaan ihan vain sitä kaverin hyvinvointia ja miten sitä voisi edistää. Mikä olisi fiksuin toimintatapa ja mikä olisi hänen parhaakseen. Ap
Ja tää ei ollut mitään yleismaailmallista filosofista pohdintaa. Vaan ihan oikea tämän päivän polttava kysymys. Pitäisi tunnin sisään ratkaista kummin teen. Ap