Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masentuneet pilaatte työnantajien elämän

Vierailija
04.02.2017 |

Saikutatte jatkuvasti masennuksenne takia. Miksi pilaatte työnanatajien elämän?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen masentunut mutta jos työni olen hoitanut kunnolla. Masennuksen peristeella ei kai edes saa saikkua helposti.

Vierailija
2/6 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huono.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riistoporvaria nyt pitää aina vähän vetää höplästä.

Vierailija
4/6 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Saikutatte jatkuvasti masennuksenne takia. Miksi pilaatte työnanatajien elämän?

Miksi työnantaja sitten masentaa työntekijöitä kettuilemalla ja olemalla epäammattimainen? Täh?

Vierailija
5/6 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

I don't care a shit.

Vierailija
6/6 |
04.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osa on töissä koska on pakko käydä ettei saa karenssia.. :) Varsinkin masennuksen alkuvaiheessa jolloin siitä ei ole diagnoosia tai käy hoidossa. Itse en hakeutunut hoitoon oma-aloitteisesti...koska tuntui tyhmältä valittaa mielentilasta. Joten ollessani migreenin takia lääkärillä hänpä sanoi että masennus sulla nyt ensisijainen huolenaihe. Siitä sit asiat suhkeutui eteenpäin ja olen monta kuukautta ollut pois työelämästä. En siis pitänyt työpaikkaa, se meni alta. Nyt yritän päästä eroon koko hommasta ja palautua normaaliin elämään. Lääkkeistä ei tähän asti ole ollut hyötyä... :( Jotenki tuntuu ettei sairaalla ihmisellä ole oikein hyviä vaihtoehtoja? Osa valittaa ku ali suoriutuu töissä, ja osa valittaa ku ei käy töissä? Noh, ainaki se minun paikka meni jollekkin muulle joka hoitaa työnsä hyvin päivittäin. Ollen näin parempi ja tuottavampi työntekijä kuin minä. Toivoisin että olisin uskaltanut hakea apua itse...ja päättänyt olla välittämättä mitä muut ihmiset asiasta ajattelevat. Oletin miehenikin vain inhoavan minua. Todellisuudessa kertoessani synkimmistä hetkistäni, hän itki koskei ollut tukena tai huomannut kuinka pahoin voin.