Miten joku aikuinen voi ajatella, että lapsi menee kouluun ainoastaan opiskelua varten?

Kyseessä siis tilanne, jossa alaikäisellä lapsella ei ole kavereita koulussa. Aikuinen on sitä mieltä, että kouluun mennään opiskelemaan, ei olemaan kavereiden kanssa. Miten joku voi olla niin sokea, että kieltää sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksen kehitykselle? Itse sanoisin, että vuorovaikutuksen oppiminen on jopa tärkeämpää kuin suoriutua kiitettävästi kaikista aineista.