Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrinen sairaanhoitajani on kamala
31.01.2017 |
Käyn siellä, koska sairastin psykoottisen masennuksen. Huoli fyysisistä oireistani meni kuulemma niin pitkälle, että se oli psykoottista ja sitten masennuin. En jaksa alkaa selittämään taustoja tarkemmin. No kuitenkin, joka kerta kun menen tälle hoitsulle, oloni on ihan kamala. En saa mitään hyötyä juttelutuokioistamme. Tuntuu, että hän suhtautuu minuun kuin johonkin idioottiin. Hän mm. ihmetteli, että enkö koe itseäni syrjäytyneeksi? Heti kun olin toipunut/toipumassa hän tokaisee tällaista, mikä ei auttanut oloani yhtään. Tuli valtavat itsesyytökset ja mietin, puhuin ystävilleni ja perheelleni, että olenko muka virallisten määritelmien mukaan syrjäytynyt? Olen nyt korkeakoulussa opiskelemassa ja lukiopohja. Henkilökemiamme eivät kohtaa yhtään. Sitten, hän kertoo, kuinka minun tulee oppia elämään psykoottisen masennuksen kanssa. Niin kuin se mukamas toistuisi aina, kun tulee lisää stressitekijöitä. Ihan kuin olisin joku skitsofreenikko, joka ei ymmärrä eroa totuuden ja harhan välillä. Hän suhtautuu muhun, kuin en ikinä tulisi toipumaan, kuin toimintakykyni olisi todella heikko. Ymmärrän, että käymme siellä varomerkkejä läpi yms. muuta tällaista, mutta koen, ettei tämä hoitsu osaa auttaa yhtään. Hänen luona mun pitää kokoajan velloa menneessä ja miettiä, mitä tapahtui vuosi sitten. Ei yhtään keskitytä nykyhetkeen tai tulevaisuuteen. Saisin esim. psykologista paljon paremman avun. Minulla on nyt myös hashimoton tauti todettu, eli siis autoimmuuniperäinen kilpirauhasen vajaatoiminta. En osaa selittää asiaa paremmin. En taida mennä hänen luokseen enää. Ehkä tuollainen vain on psykiatristen sairaanhoitajien toimenkuva? Vai onko muilla parempia kokemuksia?
Kommentit (27)
No Samarian terveysasemalta on kyllä onneton kokemus psyk.sh:sta. Millainen koulutus niillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin jonkin aikaa psyk. sh:lla mutta mulla tuli käynneistä vain entistä paskempi fiilis ja tuntui tosi turhalta. Koin syyllisyyttä kun en hyötynyt hänen avustaan. Lopulta lopetin käynnit.
Vaihda työntekijää jos voit tai lopeta käynnit. Minäkin lopetin psyk hoitajalla ravaamisen, kuten ilmeisesti muutkin tässä ketjussa (tuli vain paskempi fiilis joka kerta). Jos sulla on rahaa omasta takaa (= et saa polilta kelalle b-lausuntoa, joka suosittelee psykoterapiaa) voit hakeutua mieleisellesi psykologille oikeaan terapiaan.
Joo kyllä se niin on,että niistä käynneistä pitäisi tulla helpottavampi olo ei painostavampi. Kaikki eivät vain ole oikealla alalla ja eivät sovi ammattiinsa.
Perustele syyt ystävällisesti vaikka kirjallisena ja yritä vaihtaa työntekijää. Saahan esim. Terveyskeskuksissa vaihtaa omaa lääkäriä.
Itsekin lopetin käynnit. Psyk.sh oli sitä mieltä että tuijotan liikaa fyysisiä oireitani. Selvisi sitten myöhemmin että sain verenpainelääkkeestä tosi pahan sivuvaikutuksen. Lääkäri vaan lisäsi lääkettä. Itse sitten ymmärsin lopettaa ko lääkkeen.
Lopetin myös masennuslääkkeen. Sekö sitten aiheutti huimat verenpaineet? Ei ole enää verenpainetta eikä psykiatrista kontaktiakaan.
Olen pettynyt psyk. sairaanhoidon tasoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo vuosia aikaa mutta kävin itsekin kunnon mulkeron luona. Ei uskonut, että olen masentunut ja ehdotteli ihan ufoja apukeinoja. Just ja just pääsin sängystä ylös ja kaupassa käytyä ja pohdin itsemurhaa päivittäin. Tämä psykhoitsu ehdotteli työpaikan vaihtoa ja risteilylle lähtemistä. Olisin varmaan vaan ulvonut hytissä tai hypännyt jäihin. Osasi myöskin tuon itsetunnon lyttäämisen, tokaisi muun muassa, että olen jäänyt junasta, kun kaikki muut on lähteneet jne. Lopetin viiden käyntikerran jälkeen enkä ole katunut. Terveysaseman masennushoitajasta oli sata kertaa enemmän apua minulle.
Vaihda hänet toiseen,itselläni oli sama ja psykoterapeutti oli hullumpi kuin minä:D aloin käuäydä psyk.sair hoitajalla josta on tullut kuin isä hahmo minulle,tyttärelläni sama kilpirauhasjuttu,lääkäri ei suostunut lääkitykseen vaan ruoksvaliolle.suunnittelin sen hänelle näin jos haluat kokeilla(itse tiputin näin 21 kg 5ssä kk)aamupala,raejuusto kaurapuurolla ja voi 1rkl,tai kaurapuuro mehukeitolla,välipala,vaasanruispala 2viip.2juustoa,2 kinkkua,salaattia tomaattia kurkkua,lounas lohi kana naud.paistijauh.,peruna kasbiksua,päivällinen samoin,illallinen kaurapuuro raejuustolla ja voilla tai mehukeitolla,omppu tai banaani krt pvä,viher tai hedelmäsmootie kry pvä,proteiinijuoma joja treenin jälkeen ja kun nälkä iskee,karviais boysenmarja mehukeitto 2-3dl.vitsmiinilisät,2 kalaöljykapselia,b,c,d,vitamiini foolihappo ja kalkkitabletti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohi kana tai liha 100g naiset,raskaana olevat ja imettävät taidan miehet lisää kanan kalan tai lohen määrää 150g aterialle.
Vaihda hoitajaa. Itselläni on myös ollut kunnon mulkero kuntoutuksessa. Selitteli kuinka hän on minulle isähahmo, huusi kissalleni, sanoi etten tule koskaan parantumaan ja kun kysyi onko minua hyväksikäytetty ja raiskattu, myönnettyäni oikein ylpeili kuinka hän niin hyvin arvasi. Naureskeli kuinka ei ole todellakaan harvinaista, että osa hänen potilaistaan on kirkuen ja itkien heittänyt hänet pihalle kodeistaan . Vähätteli ja haukkui. Olin tuohon aikaan erittäin itsetuhoinen ja aina hänen lähdettyään itkin ja satutin itseäni.
Lopulta sain jossain keskustelussa parkaistua, että tämä mies ei saa tulla enää meille ja selitin miksi. Hänelle itselleen ei tietenkään koskaan kerrottu syytä, sanottiin vain, että olen muka siinä vaiheessa että siirretään kuntoutus muualle. Nyt on paremmat hoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kanssa psykiatrisella sairaanhoitajalla kun piti olla muutaman kuukauden hoitokontakti masennuksen suhteen, ennen terapiaan hakeutumista. Poikaystäväni oli myöskin masentunut, ja hänellä sama sairaanhoitaja. Eräänä päivänä kotiinpalattuaan poikaystävä kertoi miten tämä henkilö oli jaaritellut ummet ja lammet asioistani hänelle, sanoi asioita joita en ole poikaystävän kanssa jakanut ollenkaan.. Aika paha shokki ja luottamus meni hoitajaan, tietenkin. Eivät olleet mitään pahoja asioita, eivätkä onneksi aiheuttaneet mitään ongelmia parisuhteeseemme, mutta on törkeää käytöstä silti, hoitsu kun on vaitiolovelvollisuuden alainen. Valitus lähti ylilääkärille ja kyseinen hoitaja sai varoituksen.
Masennuksesta vielä, kyseinen sairaus on aika lailla ikuinen. On parempia ja huonompia kausia, mutta se ei koskaan "häviä", kerran tultuaan. Se on vähän kuin alkoholismi, ja muut riippuvuudet, joskus paremmin hanskassa mutta repsahduksen pelko on aina olemassa. Kannattaa varautua näihin kausiin ja pyrkiä elintavoilla saamaan haittoja pienemmiksi ja omaa oloa paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin yhden kerran psykiatrisella sairaanhoitajalla ja totesin ettei toimi. Oli jo kirjoittanut Kantaan, että asiakas on hakemassa palvelusta lääkkeitä eikä halua keskusteluapua. Ei se asia ollut niin, olisin halunnut sellaisen henkilön jonka kanssa olisi voinut keskustella. Ja olisi ollut hyvä jatkaa keskusteluja jonkun kanssa. Pettymys oli suuri, masennus ja ahdistus oli niin kovana. Kaikkien kanssa ei vaan lähde sujumaan niinkuin toivoisi. Ap, pyydä toista sairaanhoitajaa, jonka kanssa sujuu, eikä tule huono olo.
En ole psykiatrisen puolen työntekijä, mutta teen töitä ihmisten kanssa, joilla on erilaisia vaikeuksia elämässään sillä hetkellä. Itse toivon asiakkailta suoraa palautetta omista puheistani ja toiminnastani. Aina ei voi tietää loukkaavansa toista. Omasta mielestään tekee hyvää työtä ja aidosti haluaa asiakasta auttaa, mutta aina ei mene ns. maaliin. Ne kerrat, joissa asiakas on antanut negatiivista palautetta, ovat olleet minusta hyviä. Olen ymmärtänyt asiakasta paremmin ja olemme päässeet käsittelemään mielen pahoittaneen asian.
Uskon, että suurin osa psykiatrisista sairaanhoitajista ajattelee samoin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole psykiatrisen puolen työntekijä, mutta teen töitä ihmisten kanssa, joilla on erilaisia vaikeuksia elämässään sillä hetkellä. Itse toivon asiakkailta suoraa palautetta omista puheistani ja toiminnastani. Aina ei voi tietää loukkaavansa toista. Omasta mielestään tekee hyvää työtä ja aidosti haluaa asiakasta auttaa, mutta aina ei mene ns. maaliin. Ne kerrat, joissa asiakas on antanut negatiivista palautetta, ovat olleet minusta hyviä. Olen ymmärtänyt asiakasta paremmin ja olemme päässeet käsittelemään mielen pahoittaneen asian.
Uskon, että suurin osa psykiatrisista sairaanhoitajista ajattelee samoin kuin minä.
Miksi aina laitetaan asiakkaan syyksi jos asiakassuhde ei lähde toimimaan. Pahinta kun kirjoitellaan asiakkaasta sitten loukkaavasti tietojärjestelmään. Miksi psykiatrinen sairaanhoitaja ei itse ehdota toista henkilöa kun huomaa ettei jonkun asiakkaan kanssa synkkaa tai ajatukset on niin erilaiset. Se on asiakkaan etu jos löytyy sellainen henkilö jolle voi puhua.
Minulla oli kerran psykiatrinen sairaanhoitaja joka kirjoitti viimeiseksi lauseeksi potilastietoihin ivallisesti : Jaa-a kipeältä vaikuttaa. En mennyt enää luettuani tekstin tämän ihmisen juttusille.
Miksi tarvitsee psykiatrista apua, jos osaa analysoida oman tilanteensa ja tarpeensa?
Ikävä kuulla.
Voisitko vaihtaa työntekijää?
Syyksi voit sanoa, etteivät kemiat kohtaa.
Olen itsekin psykiatrinen sairaanhoitaja, en tosin poliklinikalla. Olen monilta potilailtani kuullut, että ovat paljon hyötyneet keskusteluista psyk. sairaanhoitajan kanssa.