Tunnetko ihmisiä, jotka ovat tosi satoja silloin, kun pitäisi hankkia lahja jollekin toiselle, mutta itselle ostellaan kaikenlaista?
Minun yksi serkkuni on tällainen. Jos ollaan kerätty yhteislahjaa sukulaisporukalla, ei koskaan ole ylimääräistä rahaa kuulemma. Nyyttäreihin ei tuo mitään koska, hups, sattui juuri olemaan tili tyhjänä.
Mutta sitten itselle hommataan vaatteita ja muuta sellaista. Miehensä on ihan samanlainen saituri. Saatiin kerran kutsu kahville, jonne olivat tehneet niin pienen täytekakun, että olivat syöneet sen melkein kokonaan kun tulimme pöytään.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Sinun kaltaisiasi idiootteja en onneksi tunne.
Lokilla meni tunteisiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun kaltaisiasi idiootteja en onneksi tunne.
Lokilla meni tunteisiin...
Kommentoitisi osoittaa, että taisi jollain muulla kalikka kalahtaa.
Itsestä huolehtiminen on jokaisen ihmisen tärkein asia, tämä on erityisesti tiukassa taloustilanteessa ensiarvoisen tärkeä asia, lahjat on luksusta johon ei välttämättä ole aina varaa!
No työpaikalla on yksi tällainen. Koskaan ei tuo mitään kahvihuoneeseen, mutta on ensimmäisenä rohmuamassa siellä muiden tuomia herkkuja. Kerättiin eläkkeelle jäävälle kollegalle läksiäislahjaan rahaa, eikä tämä samainen ihminen laittanut keräykseen senttiäkään. Sitten ostelee kalliita vaatteita itselleen, joten rahasta ei ole kiinni. Toiset nyt vain ovat sellaisia että vain oma napa kiinnostaa.
Tunnistan jonkun verran itseäni kuvauksesta. Ei vaan kiinnosta ostella muille mitään. Kahvit keitän, jos joku tulee mutta ei tämä ole mikään kestikievari.
Oma napani on tärkeämpi kuin jonkun toisen.
Kuka vttu edes on jatkuvasti keräämässä kolehtia johonkin yhteislahjaan, järjestämässä ”nyyttäreitä” ja lokkeilemassa muiden kahvipöydässä?
Osta itse lahjasi, tarjoa vieraillesi mitä haluat ja älä mene toisen luo kylään vain mehevät tarjoilut mielessäsi.
En oikeasti muista yhdestäkään kahvikutsuista että mitä siellä on tarjottu vai onko tarjottu mitään. Eihän nyt kylään mennä sen he-tin kakun vaan niiden ihmisten takia.
Joskus kun oli enemmän rahaa, ostelin tutuille milloin mitäkin,koska tiesin että tuttu tykkää siitä. Sitten havahduin, että kukaan ei mitenkään ikinä muista minua,niin lopetin. Joululahjojakin ostan vain lapsilleni ja itselleni. Yksipuolisesti lähetin vuosia joulukortteja, kun sitten lopetin sen myös.
Miksi minun pitäisi rahani jollekkin toiselle lahjoittaa. En ymmärä.
Käsi ojossa pyytäjiä on ihan loputtomasti.
ja yllättävän usein aina samat naamat ovat keksimässä muiden rahoille parempaa käyttöä.
Yksi vanha sukulainen oli päinvastainen. Eli omille lapsilleen ja niiden perheille tuo käytti rahaa lahjojen ostamiseen, mutta itselleen tuo ei halunnut ostaa muuta kuin halvinta ja sitäkin vasta kun edellinen kirjaimellisesti lahosi päälle esim. vaatteista. Perillisille jäi sitten isot rahat ja metsää yms. kun ukko ei halunnut omaan elämäänsä sijoittaa vaan säästeli.
Kenenkään ei ole pakko ostaa kalliita lahjoja. Meillä myös yksi sukulaisperhe oli tuollainen, jolle aina kerättiin yhteiskeräyksenä kalliita lahjoja vaikka molemmat valtion suojatyöpaikoissa ja virassa, hyvinpalkatuissa vanhemmat siis ja me köyhemmät työläis sukulaiset ostettiin heidän lapsille kalliita lahjoja keräyspolitiikalla jotka tuo sukulainen määräsi. Mun lapselle hän toi jotain pientä ja halpaa lahjaksi...me kun ei kehdattu järjestää mitään kolehteja kun ajattelin, että vanhemmat pääsääntöisesti maksaa kalliit jutut omille lapsilleen eikä oltu niin köyhiä. Olisin ymmärtänyt jos olisi ollut kyse vaikeasta tilanteesta ja köyhyydestä. Voi olla, että siinä taustalla on myös jotakin ajattelemattomuutta, siis ihminen ei vain tajua toimintaansa miten se voi harmittaa muita eikä näe omaa osuuttaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kuka vttu edes on jatkuvasti keräämässä kolehtia johonkin yhteislahjaan, järjestämässä ”nyyttäreitä” ja lokkeilemassa muiden kahvipöydässä?
Osta itse lahjasi, tarjoa vieraillesi mitä haluat ja älä mene toisen luo kylään vain mehevät tarjoilut mielessäsi.
En oikeasti muista yhdestäkään kahvikutsuista että mitä siellä on tarjottu vai onko tarjottu mitään. Eihän nyt kylään mennä sen he-tin kakun vaan niiden ihmisten takia.
Onneksi mun luona ei käy kylässä kaltaisiasi keskenkasvuisia törkyturpia. Eikö äitisi osannut opettaa kauniimpaa kielenkäyttöä?
Mun vanhassa kaveripiirissä muille ostettiin aina hienoja design-esineitä, kylpylälahjakortteja ym. Minä sain outoja huumorilahjoja. En vieläkään ymmärrä miksi näin.
Miksi pitäisi mitään lahjoja toisille ostaa. Lahjontaa.
En ota vastaan mitään lahjoja, enkä niitä toisille osta.
Lahjojen ostelu aikuisille on turhaa. Varsinkin työpaikan yhteislahjat, joihin pitäisi antaa tietty rahamäärä. Jos en tunne lahjansaajaa ollenkaan tai vain etäisesti, en halua osallistua.
Sinun kaltaisiasi idiootteja en onneksi tunne.