Keskenmenon jälkeinen elämä
Hei! olen 19v nuori nainen ja minulla oli kesällä 2016 keskenmeno rv10, vieläkin asia kaihertaa ja tuntuu pahalta, ja mietin asiaa paljon ja en saa ajatusta päästäni pois, että laskettu aika olisi ollut 15.3 :( kuinka kauan tälläisen ylitse pääseminen vie?
Kommentit (2)
Hei!
Olen 23 vuotias yhden lapsen äiti. Takana osastoyö ja keskenmeno. Menimme ensimmäiseen ultraan, rv12+0. Tyttö otettiin mukaan ja aiottiin hänelle siinä kertoa vauvasta. En ehtinyt kuin mennä makaamaan sängylle niin hoitaja totesi ettei kaikki ole kunnossa ja isän ja tytön pitää mennä käytävään odottamaan kun ultrataan alakautta. Silloin se iski. Sanat joita ei kenenkään pitäisi kuulla. Ei sydänääniä. Kyyneleet virtasivat silmiin samantien ja mietin vain että eihän tämä ole totta. Miten niin ei ole sydänääniä?! Meillehän piti tulla pieni vauva, mahdollisesti poika, lokakuussa isille synttärilahjaksi ja tytölle leikkikaveri. Pieni ei jaksanut, keskeytynyt keskenmeno rv 8+3. Keskeytys oli tarkoitus järjestää seuraavalle viikolle. Kotiin päästyäni en kuitenkaan voinut olla mitenkään päin kun oli niin paha olla. En kestänyt ajatusta kuolleesta lapsesta sisälläni. Joten soitin samantien naistentautien klinikalle ja vaadin päästä lääkärille. Pääsin päivystävälle lääkärille joka ultrasi jälleen ja keskenmenon viikot siirtyi 8+6. Sain lääkkeet keskeytykseen ja kotiin. Seuraavana päivänä otin seuraavat lääkkeet ja vuodot alkoi. Olin kipeä ja varma että kaikki oli tullut pihalle kun vuoto oli niin kovaa ja tuli kaiken näköistä tavaraa ulos. Kuitenkin sunnuntaina olo paheni ja kivut koheni. Päivystykseen siis. Gyne totesi että kaikki edelleen sisällä ja alkava tulehdus. Joten ei muuta kuin osastolle ja kokeillaan uudestaan lääkkeillä, jos ei apua niin kaavintaan. Lääkkeet otettiin kolmen tunnin välein viisi kertaa. Ei mitään. Ei vuotoa. Ei kipua. Aamulla tuli lääkäri katsomaan tilannetta ja kauhulla jo odotin kaavintaa. Kaikki olikin jo siirtynyt kohdunkaulaan josta lääkäri sen auttoi pois. Erittäin kivulias kokemus ja toivon että ei enään koskaan täydy kokea samaa.
Nyt kohtu tyhjä ja kotona ollaan mukana repullinen lääkkeitä. Mieli välillä todella matalalla ja miettii miten sitä jaksaa. Mutta pakko jaksaa. Kotona 3 vuotias joka vaatii huomiota kokoajan. Toivon että vielä joku päivä itsesyytökset helpottaa ja saamme toisen lapsen.
Tsemppiä aloittajalle ja kaikille muille myös jotka ovat saman kokeneet❤
varmaan se ottaa oman aikansa. eikä se koskaan kai kokonaan unohdu mutta ajatukset pikku hiljaa siirtyy muuhunkin. keskenmeno on kipeä kokemus. minulla meni vuosi ennen kuin uskalsin ajatella uutta raskautta..