Oliko miehelläni oikeus? Mieheni sanoi eilen illalla, että en ole varmaan itse edes huomannut, miten paljon olen lihonut.
Hän kysyi, miksi hänen pitäisi olla kiinnostunut vartalostani, kun en itsekään siitä yhtään piittaa. Sanoipa, että lihomiseni vaikuttaa jo seksiasentoihinkin. Hän haluaa kuulemma, että alan pitää huolta itsestäni. Miten on; oliko miehelläni oikeus huomauttaa minulle lihavuudesta vai pitääkö hänen tykätä minusta sellaisena kuin olen? Miten itse suhtautuisit?
Kommentit (76)
Mielestäni miehellä on oikeus olla huolissaan jos lihoaa valtavasti. Kaikesta pitää pystyä puhumaan, eriasia on miten niistä puhutaan.
kuinka paljon olet lihonut? KArua tekstiä, mut toisaalta ...
käsken sen kattoa ensin sitä omaa mahaansa, että tarttisko silleki tehä jotain. Loukkaantuisin jos nuin rumasti sanottais..
Kumppanin painosta voi mun mielestä huomauttaa, mutta se pitää tehdä vähän hienovaraisemmin.
Riippuu myös, miten asian ilmaisee. Näin yleensä ottaen, ihan hyvä jos sanoo toiselle. Eikö ole kivempi, että mies kertoo (asiallisesti) asian sinulle nyt, eikä kärsi vuositolkulla asiasta ja kohta on uusi nainen kiikarissa?! En hyväksy mitään partnerin vaihtoa jos muutama kilo tullut, mutta toisaalta ymmärrän että ajan myötä alkaa kiinnostus lopahtaa jos ihmiselle tulee huomattavia ylikiloja. Eihän ihminen ole enää sama kenet on aikanaan ottanut. Ja nyt puhun ihan kymmenistä kiloista.
Tehän voitte yhdessä alkaa jonkun kuntokuurin ja saatte samalla yhdessä aikaakin. Jos miehesi sanoi asian asiallisesti, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä onko hän oikeassa. Itsehän sinä muutoksen saat loppujen lopuksi aikaan.
isen ihmisen kun se ei ole samanlainen minkä otin. tosi kypsää hei
Hän on kyllä ennenkin puhunut terveellisistä elämäntavoista ym. ja olen ollut samaa mieltä. En vain saa itsestäni irti. Mieheni on itse hoikka, vain hiukan on ikä tehnyt tehtäviään. -AP
No itsekin loukkaantuisin, jos mies vaikka muutamasta raskauskilosta valittaisi, mutta jos paisuisin yhtäkkiä vaikka 30 kiloa, niin homma olisi eri. No eihän kukaan meistä säily ihan supertimminnä mummoksi asti, mutta oleellista onkin juuri se, että pitääkö itsestään huolta. Enkä minä tarkoita, että miesten takia tässä pitäisi alkaa laihduttamaan jne, vaan itsesi takia. Mutta kuten miehesi sanoi, miksi hän kiinnostuisi vartalostasi, jos et itsekään siitä piittaa.
Voisiko tämän lihavuushuomautuksen taustalla ollakin juuri ongelma siitä, että miestäsi häiritsee se, että et pidä itsestäsi huolta? Oletko ennen ollut itsestäsi huolta pitävä ja nyt se on jäänyt?
Vaikea sanoa asiasta mitään, kun en teitä tunne. Mutta totta kai ulkonäköön liittyviin muutoksiin pitää varautua ja ne pitää myös hyväksyä. Mutta rajansa kaikella. Joistakin asioista ei voi syyttää kuin itseään... Minä ainakin haluan, että olen miehen silmissä viehättävä.
Eilen uimarannalla olin kyllä rannan paksuin nainen :( -AP
Mies on ylipainoinen ja yrittää kovasti laihduttaa välillä aktiivisemmin, mutta välillä pääsee unohtumaan. Oon sitten koittanu aina nätisti huomauttaa, jos huomaan että liikkuminen on taas jääny vähemmälle ja vyötärön ymäpärys näyttää taas leveävän. Eipä tuo oo siitä pahemmin pahastunu, jos oon siitä sanonu. Oon kyllä muistanu melkein samaan hengen vetoon lisätä, että rakastan kyllä häntä ihan sellasenaan, mutta oishan se kiva jos onnistuis laihduttamaan, kun hän itsekin kärsii ylipainostaan..
En tiiä oisko kumppanilla oikeus huomauttaa lihavuudesta, mutta kyllä minä ainaki oon huomauttanu. :) Kyllä toisen parasta saa ajatella, mutta ei sitä ainakaan rumasti saa mennä sanomaan. Ylipaino kun on varmasti monelle arka paikka, eikä se laihduttaminen niin helppoa ole.
Vierailija:
No itsekin loukkaantuisin, jos mies vaikka muutamasta raskauskilosta valittaisi, mutta jos paisuisin yhtäkkiä vaikka 30 kiloa, niin homma olisi eri. No eihän kukaan meistä säily ihan supertimminnä mummoksi asti, mutta oleellista onkin juuri se, että pitääkö itsestään huolta. Enkä minä tarkoita, että miesten takia tässä pitäisi alkaa laihduttamaan jne, vaan itsesi takia. Mutta kuten miehesi sanoi, miksi hän kiinnostuisi vartalostasi, jos et itsekään siitä piittaa.Voisiko tämän lihavuushuomautuksen taustalla ollakin juuri ongelma siitä, että miestäsi häiritsee se, että et pidä itsestäsi huolta? Oletko ennen ollut itsestäsi huolta pitävä ja nyt se on jäänyt?
Vaikea sanoa asiasta mitään, kun en teitä tunne. Mutta totta kai ulkonäköön liittyviin muutoksiin pitää varautua ja ne pitää myös hyväksyä. Mutta rajansa kaikella. Joistakin asioista ei voi syyttää kuin itseään... Minä ainakin haluan, että olen miehen silmissä viehättävä.
Mies selitti että ei se haittaa näin väliaikaisesti mutta ei hän kyllä minkään jalkavammaisen kanssa alkais seurustella. No jalan paraneminen sitten pitkittyi, ja kun sain jalan kuntoon melkein heti perään alkoi hillittömät raskauspahoinvoinnit, minä makasin sairaalassa tiputuksessa jne. Mies alkoi puhua että mut jos toisesta oikeesti tykkää, niin eihän sitä raaski jättää vaikka se olis jotenkin vammanen. Tämmöstä tosirakkautta täälläpäin :)
Eikö ole parempi, että hän sanoo suoraan, sensijaan että menee etsimään itselleen hoikemman muijan? Sinulla on nyt tilaisuus tehdä asialle jotain. Miehesi ei ilmeisestikkään pidä lihavista naisista, eivätkä ne sytytä häntä seksuaalisesti, päinvastoin. Hän ei halua lihavaa naista ja toivoisi vaimonsa tietty olevan hoikka.
Itsekkään en kertakaikkiaan voisi olla sängyssä lihavan miehen kanssa, yöks. Läski ei vaan sytytä.
Hyvä esimerkki siitä, ettei kannata päästää itseään rupsahtamaan avioliitossa.
n sinäkään piittaa vartalostasi kommemtit. Näyttäsin ovee semmoselle kumppanille joka ei sitä tajuais. Pahempi luonnevika kun terveydellinen vika.
Vierailija:
Itsekkään en kertakaikkiaan voisi olla sängyssä lihavan miehen kanssa, yöks. Läski ei vaan sytytä.Hyvä esimerkki siitä, ettei kannata päästää itseään rupsahtamaan avioliitossa.
Jos vastaus on EI, älä mene naimisiin!
t. 10 v intohimoista seksiä kahden valaan välillä
Miten sekin määritellään?
Voit kokea, että miehesi on loukannut sinua; toisaalta täytyy läheisen ihmisen myös pystyä sanomaan asioista - ehkä hän ei tosiaan tiedä, oletko itse huomannut ja on vaikka huolissaan.