miten ihmeessä te pystytte eroamaan normaalisti?
Tuntuu että itse en vain osaa. Olen ihan hajalla, pommitan eksää viesteillä ja saatan jopa alkaa itkemään kun näen paistinpannumainoksen, koska se tuo mieleen eksäni ja kuinka hänellä oli tapana kietoa kädet ympärilleni kun kokkasin.
Eka asia on itku kun herään ja siihen myös nukahdan. Miten ihmeessä te osaatte olla niin reippaita.
(En tiedä miksi ylläpito poisti aikaisemman? Ylittyikö säälittävyyteni raja :::D?)
Kommentit (7)
Totta. Ja ero ei ollut yhteinen päätös. Minun on ihan hirveän vaikea hyväksyä tätä ja tunnen itseni ihan hullluksi..
Ap
vuoden päästä on jo parempi olo. Voisinpa sanoa jotain helpottavampaa, mutta näin mulla meni
Itse erosin oma-aloitteisesti eksästäni 3,5 vuotta sitten. Koko tämä eron jälkeinen aika on mennyt ihan hyvin, en ole häntä paljoa kaipailluy. Nyt kuitenkin olen viimeisimmän kuukauden kaivannut häntä kovasti: en saa unta, KAIKKI asiat muistuttavat hänestä, viestittelen hänelle vaikka häntä ei selkeästi kiinnosta...
Kyllä, olen vielä säälittävämpi kuin sinä, enkä tiedä kuinka kukaan osaa erota normaalisti.
Voi Ap, sinut on jätetty. Sinulla on isompi taakka nyt, kuin hylkääjällä.
Tee elämässäsi mukavia asioita, joista on sinulle iloa.
Ajan myötä toivottavasti helpottaa :)
Tsemppiä :)
Inhottavinta tässä on se että pommitan häntä edelleen viesteullä. Nron poistaminen ei auta -muistan ulkoa ja kun heikko hetki iskee niin.. sillon ei järki päätä pakota. Osaisimpa olla viestittelemättä. Niin vieras asia minullekkin kun koen olevani muutoin kuitenkin "kurinalainen".
Ap
Itsellä 1,5 vuotta erosta. Olen se jätetty osapuoli. Edelleen tulee useastikin pahamieli ja vedet silmiin. Olisi helpompi jos ei tarvitsisi olla missään tekemisissä exän kanssa. Pakko lasten takia. Yhteistä elämää yli 20v
Ero on helpointa kun se johtuu tunteiden loppumisesta. Tällöin ei myöskään ole noita mainitsemiasi lieveilmiöitä. Sinulla selvästi on yhä tunteita. Mutta sekin kestää vain aikansa.