Lapsettomien pariskuntien viikonloput

Varmaan juuri se sun turhautuminen elämänvaiheeseen aiheuttaa sen ettei mikään tunnu kivalta. Enkä sano pahalla, itse oon tosi turhautunut työhöni ja mukavat kauan jutut eivät enää tunnu miltään.

Tuttu tunne! Nyt olen jo 40, mutta muistan tuon ajan. Olisin niin jo halunnut lapsen, mutta mies halusi vielä odottaa.

Kävimme tuolloin töissä ja opiskelin paljon. Kävimme yhdessä kielikurssilla. Esikoisen sain 28-vuotiaana.

ennen lapsia urheilin aina la-aamu ja su-ilta. jumppaa,salia. Hienolla säällä päivisin loppuaika ulkoilua luonnossa tai lököttelyä. lauantaina saattoi mennä tovi vaate- ja sisustuskaupoissa. La-iltaisin ulkona syömässä tai kavereilla kylässä/kavereita kylässä.

Se harmitti että vasta ekan lapsen synnyttyä ostettiin okt, hurahdin niin puutarhan laittoon mutta aika sen hoitoon on kortilla nykyään, pitää edetä pienissä paloissa.

Nukutaan pitkään, luetaan lehtiä, katsotaan tv:tä, tehdään ruokaa ja/tai käydään ulkona syömässä, saunotaan, nähdään ystäviä ja joskus käydään pubeissa tai keikoilla ... Tykkään kovasti enkä muuttaisi tästä mitään :)

Luen kirjoja, istun tietokoneella, käyn pitkillä lenkeillä, käyn teatterissa/leffassa/baletissa/museoissa, kokkaan pitkän kaavan kautta, siivoan, käyn ulkona syömässä, käyn kyläilemässä kavereilla/sukulaisilla jne...

Ei ole mitään tarvetta hankkia lapsia täyttämään jotain "tyhjiötä" elämässä, kun sellaista ei ole.

Minä olen 27-vuotias lapseton sinkku. Viikonloppuisin lähinnä käyn ratsastamassa, pelailen, katson elokuvia, tapaan ystäviä, urheilen, luen kirjoja, käyn elokuvissa, ulkona, tapahtumissa, syömässä, välillä matkustan pitemmän matkan päähän toiselle paikkakunnalle tapaamaan lapsuudenystäviäni jne.

Mikä nyt milloinkin sattuu miellyttämään.

Ai mä kyllä nautin näistä laiskoista yhteisistä hetkistä. Teenkin tosin vuorotyötä, joten nämä on aika harvinaista herkkua meille. Lapsia en kaipaa huolehdittavaksi yhtään.

N25

Oikeastiko ap ette keksi mitään muuta tapaa viettää viikonloppuja kuin ryyppääminen? Ja se pitäisi sitten korvata lapsella?

 

Onko tämä sitä palstalla paljon toitotettua WT -elämää?

Me herätään ysin maissa, pussaillaan, rakastellaan, syödään aamupalaa rauhassa Hesaria lueskellen, lähdetään ehkä käymään jossain kaupungilla/tapahtumasa/museossa/taidenäyttelyssä, tehdään hyvää ruokaa, jutellaan, kuunnellaan musiikkia, tavataan ystäviä, joskus harvoin käydään jossain keikallakin. Koiran kanssa ulkoillaan myös.

Nukutaan pitkään ja käydään ulkoilemassa ja ikkunaostoksilla. Helsingissä on lähes joka viikonloppu joku tapahtuma, jossa käydään. Illalla tehdään ruokaa, katsellaan telkkaria, roikutaan netissä, harrastetaan seksiä ja juopotellaan. Joskus käydään tanssimassa, leffassa, syömässä, joskus risteilyllä tai kaupunkilomalla. Kavereiden kanssa pidetään illanistujaisia. Näin tämä on mennyt jo 15 vuotta, eikä yhtään kyllästytä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko ap ette keksi mitään muuta tapaa viettää viikonloppuja kuin ryyppääminen? Ja se pitäisi sitten korvata lapsella?

 

Onko tämä sitä palstalla paljon toitotettua WT -elämää?

Lyön vaikka vetoa, että ap on teininä istunut kaikki viikonloput puistossa ympärikännissä Kultalonkero kourassa. :D

Tiedän monia samalaisia tapauksia joiden nykyään 25-27 -vuotiaina on vaikea keksiä mitä muutakaan voisi viikonloppuna muka tehdä.

Me ollaan joka toinen viikko lapseton pariskunta, kun lukiolainen pääsee lomille vain joka toinen viikonloppu. Vähän vaihdellen on mennyt, joskus ollaan tietokoneilla koko viikonloppu, mutta joskus yritetään saada hoidettua näitä kotona olevia ikuisuus projekteja valmiiksi. Nyt on työn alla veneköysien huuhtelu ja sitten olisi aikomus saada vaihdettua paristot aurinkosuoja- ja pimennysverhoihin. Tytön huoneen pimennysverho on ollut puolitangossa jo 1,5 vuotta kun ei olla saatu asiaa hoidettua.

Tänään aiotaan myös kokata iso pata, jota voidaan syödä sitten viikon varrella. Arkena ei oikein viitsisi kokkailla pelkästään itselleen. 

Ei mulla ainakaan lapset muuta viikonloppua mitenkään, tosin minä en koskaan ole harrastanut ryyppäämistä eli "juhlimista". Ennen luin paljon, nykyään olen enemmän koneella. Telkkaria katon. Mies on vuorotyössä joten sille ei aina se "viikonloppu" osu yksiin mun kanssa, mutta ei mieskään tee mitään erilaista vapaapäivinä kuin työpäivinä, nukkuu enemmän.

Tänään olen menossa ravintolaan tapaamaan ihmisiä, mutta normaalisti nää kaks päivää menee työviikosta toipumiseen, lauantaisin en tee mitään erikoista, sunnuntaisin pesen pari koneellista pyykkiä että on viikolle puhdasta vaatetta. Kesällä kelit ratkaisee olenko sisällä sohvalla vai pihalla puutarhahommissa. 

En kyllä tunne ketään lapsettomiakaan jotka hyppäis viikonloppuisin jossain teatterissa ym. riennoissa jatkuvasti, ihmisen elämään kuitenkin työ vaikuttaa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan juuri se sun turhautuminen elämänvaiheeseen aiheuttaa sen ettei mikään tunnu kivalta. Enkä sano pahalla, itse oon tosi turhautunut työhöni ja mukavat kauan jutut eivät enää tunnu miltään.

Tässä se perimmäinen syy varmaan tulikin... Eli asennemuutos olisi paikallaan niin ehkä viikonloput alkasi taas viihdyttää.

Ongelmaa ehkä pahentaa se että mies tekee paljon töitä, joten arki-iltaisin yritän nähdä ystäviä ja harrastaa. Sunnuntai on yleensä miehen vapaapäivä ja pyhitän tämän sitten meidän yhteiselle ajalle. Ja sitten mies on niin väsynyt ettei jaksa käydä ulkoilemassa yms. enkä keksi mitään järkevää tekemistä -> turhaudun.

Ap

Pestään viikon pyykit, siivotaan asunto, urheillaan, kyläillään ystävien ja vanhempien luona, tehdään yhdessä ruokaa, käydään kävelyllä, iltaisin löhöillään, katsellaan elokuvia tai luetaan kirjoja.

Arkipäivät ovat kummallakin niin kiireisiä töiden ja treenien merkeissä, että viikonlopuksi riittää kyllä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko ap ette keksi mitään muuta tapaa viettää viikonloppuja kuin ryyppääminen? Ja se pitäisi sitten korvata lapsella?

 

Onko tämä sitä palstalla paljon toitotettua WT -elämää?

Lyön vaikka vetoa, että ap on teininä istunut kaikki viikonloput puistossa ympärikännissä Kultalonkero kourassa. :D

Tiedän monia samalaisia tapauksia joiden nykyään 25-27 -vuotiaina on vaikea keksiä mitä muutakaan voisi viikonloppuna muka tehdä.

En tarkoittanut pelkästään ryyppäämistä, en vain keksinyt parempaa termiä asialle. Monet kaverini tapailevat viikonloppuisin ravintoloissa tai illanistujaisissa - ehkä ottavat muutuman tai sitten eivät. En vain itse saa tästä enää mitään. Tykkään nähdä kavereitani harrastusten merkeissä tai vain rauhassa kotona hengaillen, tätä teen siis viikolla.

Ap

Minunkin eksäni turhautui ja tuhosi parisuhteemme.

Hän tylsistyi ja syytti siitä minua, idiootti.

Ihan normijuttuja. Pelaillaan joko lautapeliä tai tietokoneella jotain, käydään kävelyllä, välillä shoppaillaan, tehdään hyvää ruokaa, kalsarikännäillään tai mennään kavereille tai baariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan juuri se sun turhautuminen elämänvaiheeseen aiheuttaa sen ettei mikään tunnu kivalta. Enkä sano pahalla, itse oon tosi turhautunut työhöni ja mukavat kauan jutut eivät enää tunnu miltään.

Tässä se perimmäinen syy varmaan tulikin... Eli asennemuutos olisi paikallaan niin ehkä viikonloput alkasi taas viihdyttää.

Ongelmaa ehkä pahentaa se että mies tekee paljon töitä, joten arki-iltaisin yritän nähdä ystäviä ja harrastaa. Sunnuntai on yleensä miehen vapaapäivä ja pyhitän tämän sitten meidän yhteiselle ajalle. Ja sitten mies on niin väsynyt ettei jaksa käydä ulkoilemassa yms. enkä keksi mitään järkevää tekemistä -> turhaudun.

Ap

Kuulostaa vähän myös siltä, että ulkoistat aika paljon vastuuta omasta elämästäsi miehellesi. Odotat että hän haluaa perheenlisäystä, odotat että hän tulee töistä, odotat milloin hän jaksaa lähteä ulkoilemaan. Sinun pitää alkaa ajattelemaan itseäsi omana yksikkönä, itsenäisenä ihmisenä. Mieti, mitä sinä haluat tehdä viikonloppuna, ei mitä te voisitte tehdä. Älä rakenna odotuksiasi hänen varaansa.

Jos lopulta haluatte elämältä aivan erilaisia asioita eikä elämäntyylinne sovi yhteen, on varmaan syytä miettiä, haluatko perustaa perhettä juuri hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan juuri se sun turhautuminen elämänvaiheeseen aiheuttaa sen ettei mikään tunnu kivalta. Enkä sano pahalla, itse oon tosi turhautunut työhöni ja mukavat kauan jutut eivät enää tunnu miltään.

Tässä se perimmäinen syy varmaan tulikin... Eli asennemuutos olisi paikallaan niin ehkä viikonloput alkasi taas viihdyttää.

Ongelmaa ehkä pahentaa se että mies tekee paljon töitä, joten arki-iltaisin yritän nähdä ystäviä ja harrastaa. Sunnuntai on yleensä miehen vapaapäivä ja pyhitän tämän sitten meidän yhteiselle ajalle. Ja sitten mies on niin väsynyt ettei jaksa käydä ulkoilemassa yms. enkä keksi mitään järkevää tekemistä -> turhaudun.

Ap

Kuulostaa vähän myös siltä, että ulkoistat aika paljon vastuuta omasta elämästäsi miehellesi. Odotat että hän haluaa perheenlisäystä, odotat että hän tulee töistä, odotat milloin hän jaksaa lähteä ulkoilemaan. Sinun pitää alkaa ajattelemaan itseäsi omana yksikkönä, itsenäisenä ihmisenä. Mieti, mitä sinä haluat tehdä viikonloppuna, ei mitä te voisitte tehdä. Älä rakenna odotuksiasi hänen varaansa.

Jos lopulta haluatte elämältä aivan erilaisia asioita eikä elämäntyylinne sovi yhteen, on varmaan syytä miettiä, haluatko perustaa perhettä juuri hänen kanssaan.

Ymmärrän pointtisi hyvin. Haluaisin vain kovasti yhteistä tekemistä... Mutta ehkä parempi olisi kohdella sunnuntaita ihan normaalina päivänä eikä minään "parisuhdepäivänä". Luultavasti se luo vielä enemmän paineita päivälle olla jotenkin erityinen ja näin helpommin pettyy kun "taaskaan ei tehty mitään". Kyllä minä itselleni tekemistä keksin kuten muinakin päivinä.

Ap