Molemmat tietää että ero jossain vaiheessa tulossa, ei silti erota tai juuri puhuta asiasta.
Minulta ja mieheltä on rakkaus loppu, mutta ollaan vaiti. Joskus mies avautuu humalassa että tätäkö tämä on. Kun ei tehdä yhdessä mitään eikä ole yhteisiä puheenaiheita. Nukutaan sylikkäin ja harrastetaan seksiä aina välillä, koska läheisyys on mukavaa. Ei silti erota, vaikka välillä riidellessä väläytellään eron mahdollisuudesta. Valveillaoloaikana välillämme riippuu sellainen raskas tietoisuus siitä, ettei meillä ole tulevaisuutta. Ei riidellä kovin usein, kysellään miten päivä meni ja katsotaan välillä telkkaria yhdessä. Olemme toisillemme ystävällisiä, mutta jos emme olisi yhdessä, emme hengaisi koskaan koska meitä ei kiinnosta samat asiat.
Miksi ei erota? Ei jaksa. Elämä on niin ruuhkaista nyt, vaikka ei ole lapsia. Ehkä muutaman kuukauden päästä. On helpompi asua yhdessä tylsässä suhteessa ilman sydänsuruja. Koska vaikka rakkautta ei olisi, niin ero sattuu niin pirusti aina. Inhottavaa ajatella eroa, koska ei meillä huonosti mene. Mutta ei kyllä hyvinkään. Tällaista tämä sitten on. Tylsää, mautonta, väritöntä. Mutta "kämppiksinä" hyvissä väleissä on mukavampi asua kuin eronneina jäisissä väleissä.
Kommentit (15)
Miksi ero ihmisestä jota ei rakasta, sattuisi? Ehkä kuitenkin rakastatte?
Olin samanlaisessa suhteessa. Muutin pois avoliitosta. Näin jälkeenpäin: ei se ollut rakkautta. Illuusio rakkaudesta kyllä. Jos et koe tuhlaavasi aikaa tai energiaa, niin jää ihmeessä suhteeseen.
Sama. Sanaton sopimus että ei erota ennenkuin lapset muuttaa kotoa. Lapset on tärkeintä.
Tai no en voi ehkä sanoa etten miestä rakasta. Välitän ainakin kyllä. Ehkä rakastankin. Mutta en ehkä ihan niinkuin parisuhteessa pitäisi. Enempi kämppiksiä ollaan. Tai sitten se rakkaus on vaan väliaikaisesti hautautunut tämän lapsiperheen arjen alle, meillä on pienet lapset siis. Haluaisin kyllä rakastaa.
Sinuna eroaisin kyllä, vaikuttaa siltä että olette yhdessä vain koska pelkäätte yksinjäämistä. Eikä teillä ole lapsiakaan, joten ei tule sivullisia uhreja erossa.
Sinuna eroaisin, koska ei ole lapsia. Meillä on ihan samalaista, paitsi ei edes seksiä, mutta lasten takia ei erota. Ilman lapsia en olisi tässä suhteessa enää päivääkään. Vaikka mitään suuria riitoja ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta "kämppiksinä" hyvissä väleissä on mukavampi asua kuin eronneina jäisissä väleissä.
Miksi teidän pitäisi olla eronneina jäisissä väleissä? Jos kerran molemmat huomaatte ja tiedätte, että väliltänne on rakkaus hiipunut, ettekö voisi erota ihan sovussa ja ystävinä? Auttaa toisianne erossa, kämpän haussa, muutoissa jne., ja erota ihan asiallisesti. Pitääkö siitä erosta tehdä joku kamala draama? Olette nuoria ihmisiä, eikä tuollainen elämä tee muuta kuin katkeraksi. Tuhlaatte elämäänne molemmat. Teillä olisi aikaa tehdä kaikkea kivaa yksin tai ystävien tai uusien puolisojen kanssa, mutta valitsette ikävän ja masentavan elämän pariskuntana, jolla ei ole mitään yhteistä. Mitäs jos ottaisitte asian puheeksi ihan ilman mitään riitaa tai syyttelyä, ja tekisitte asian teille molemmille helpommaksi.
Miksi olet huonossa suhteessa. Jos nyt eroat, vuoden päästä olet toipunut ja kahden vuoden päästä ehkä elämäsi miehen kanssa. Viiden vuoden päästä ehkä äiti, jos sitä haluat.
Jos jäät, vuoden päästä olet siinä edelleen, kahden vuoden päästä olet siinä edelleen, viiden vuoden päästä... no niin.
Polku tää ei johda mihinkään...
20 v tota samaa, lasten takia. Eroa kun voit kerran täällä eletään! Jos tuut raskaaksi niin sitten ei ainakaan parempaa parisuhdetta luvassa vuosikymmeniin.
Ajattelet ettei sulla tässä mitään hävittävää ole, helpompi olla tässä kuin lähteä.
Häviät koko ajan elämää joka voisi olla merkityksellistä ja elämisen arvoista. Sitä se on kun olet siellä missä haluat olla.
Minkä ikäinen olet? Haluatko perheen? Ei ole uhkailua vaan fakta, että joka vuosi kolmenkympin jälkeen on isompi riski jäädä ilman lapsia. Joojoo on niitä jotka saa lapsia vielä nelikymppisinä. Sinuna vaan en pelaisi rulettia sillä, kuulutko heihin.
Yleensä suhteet rakentuu yhteisten asioiden ympärille. Jos ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita, harrastuksia, matkoja, tms. niin aika ohuelta tuo suhde vaikuttaa. Teettekö te mitään yhdessä?
Monessa pitkässä liitossa räiskyvä rakkaus muuttuu yhteenkasvamisen myötä välittämiseksi ja läheisyydeksi. Silti jotakin yhteistä pitää olla jotta yhdessäolo on muutakin kuin ihan pelkkää kämppäkaveruutta.
Jos ette ole onnellisia yhdessä, tuhlaatte vuosia teidän kummankin elämästä. Voisitte molemmat vielä rakastua johonkuhun toiseen, mutta mitä vanhempia olette, sitä epätodennäköisemmäksi se käy. Sama koskee mahdollisen perheen perustamista jonkun toisen kanssa.
Kymmenenkin vuotta menee tosi nopeasti ohi ja hukkaan vain jahkaillessa.
Meillä oli ihan sama tilanne, paitsi viime kuukausina ei ollut mitään läheisyyttä saati seksiä. Eilen vihdoin avasin suuni ja kaikki meni yllättävän hyvin; kumpikin myönsi että ei ole enää hyvä olla, eikä ole halua edes yrittää muutosta. Siispä sovimme, että minä alan etsiä omaa asuntoa... tämän jälkeen harrastettiin kiihkeintä seksiä vuosiin ;) ei ole enää mitään paineita, minä muutan kohta pois, mutta nautitaan siihen asti :D
Up