olen päätynyt avoliittoon "oman isäni" kanssa. miten helvetissä näin kävi?!
kahden yhteisen vuoden jälkeen miehessä on nimittäin alkanut näkyä täsmälleen samoja piirteitä, jotka isässäni suututtavat !
- aukoo kaikki tuuletusikkunat, vaikka olisi millainen pakkanen
- tuo kaupasta kaikkea muuta, paitsi sitä mikä oli listassa
- alkaa viikonloppuna laulaa kovaan ääneen ja paukutella seiniä, jos joku nukkuu vielä kymmeneltä!
ihan oikeasti, alan epäillä kohta että mies on joku kadonnut veljeni...
Kommentit (4)
Sulla oli joku alitajuinen syy siihen ja se lienee nyt käsitelty. Aika lopettaa suhde ja löytää toisenlainen mies.
Minäkin olen huomannut saman ilmiön. Onneksi omassa isässäni ei ole mitään vikaa. Oma isäni kohteli äitiäni aina ihanasti, toi kukkia, kehui ja hänellä oli (ja on edelleenkin) todella hyvä huumorintaju. Isäni on myös ahkera penkkiurheilija, niin kuin miehenikin. Heissä on yllättävän paljon samaa ja tulevatkin hyvin toimeen.
Sitähän on tutkittukin, että etenkin tyttäret alitajuisesti etsivät isäänsä muistuttavia kumppaneita. Itse en tätä allekirjoita (tai ehkä kieltäydyn näkemästä yhteneväisyyksiä), mutta siskoni exällä oli sattumoisin sama syntymäpäivä (ei vuosi) ja ammatti kuin isällämme. Ulkonäössäkin oli joitain samoja piirteitä. Nauroimme puoliksi järkyttyneinä kun joskus tämän tajusimme :D
Jep.
Kaksi exää, kaksi isäkopiota.
Seuraavan kerran kun törmään kontrolloivan isän poikaan joka on ensimmäisen sukupolven akateeminen mutta huonolla menestyksellä, pakenen vuorille.