Kun työt ahdistaa niin paljon, ettei mitään muuta jaksa ja ahdistus ei jätä öisinkään rauhaan
Tilanne on se, että työtehtävät ja vastuut ovat pikkuhiljaa vain lisääntyneet. Olen joutunut tekemään jopa sellaisia asioita joista minulla ei ole mitään hajua ja osaamista mutta joiden täytyy mennä täydellisesti. Olen itkeskellyt jopa töissä. Pomoni on ihana ja hän tietää työtaakkani mutta nykyisiä hommia ei voi kukaan muukaan ottaa. Ahdistaa huominen työpäiväkin niin paljon, etten ole lamaannukseltani saanut tehtyä tänään mitään, maannut sohvalla siitä asti kun töistä tulin. En jaksa liikkua, en jaksa tavata ystäviä tai perhettä, enkö laittaa ruokaa. Työ vie kaikki mehut.
Nytkin on niin ahdistava ja täysin vieras työtehtävä, joka olisi syytä suorittaa kuin virtuoosi. Mulla ei ole aavistustakaan miten. Pelkään, että kohta pää piiputtaa.
Entistä miksi avaudun, kaipaan kai jotain vertaistukea. Tykkään kyllä työstäni ja etenkin pomostani jolle en halua tuottaa pettymyksiä. Mutta elämän on sellaista suorittamista, etten elä ollenkaan viikolla, viikonloppuna saatan jopa nauttia olostani. Talvilomaa odotellessa.
Kommentit (17)
Vertaistukea tai kohtalotoveruutta täältä voisin tarjota mielelläni. Kerro hieman, mikä työssäsi ahdistaa eniten, niin voidaan sparrailla. Mainitsemasi osaamattomuus on kyllä kova stressin aiheuttaja itsellänikin, kun uutta asiaa ja vastuuta puskee ovista ja ikkunoista ja tämä periaatteessa kuuluu toimenkuvaan. Mutta samassa yhteydessä on aika mahdoton yhtälö, että tietäisi kaikesta kaiken.
tule vaan reilusti juttelemaan. T. Pomosi
Eniten ahdistaa se, kun pitää tehdä jotain, jota ei todellakaan osaa. Ja joka ei edes kuuluisi minulle. Osaan kyllä omat hommani mutta kun koki ajan tulee jotain lisää ja usein ne tehtävät ovat sellaisia, että ne on delegoitu joltain toiselta, joka homman osaa muttei ehdi. En meinaa henkeä saada kun ajattelen nytkin työn alla olevia juttuja.
Ja olen puhunut pomoni kanssa asiasta. No can do.
Tämä ei ole vertaustukea: Olet kohta aivan toimintakyvytön. Kauan aiot jaksaa tuota? Mitä enemmän teet ja suoritat, sitä enemmän sinulle laitetaan suoritettavaa. Oletko sellaisessa työtehtävässä joka sopii sinulle? Osaa sanoa ei. Tunnista rajasi, muuten kohta et saa mitään edistettyä kun olet henkisesti niin lopussa.
Itse vastaavassa tilanteessa tutkin netistä erilaisia töiden hallintaan liittyviä organisointimenetelmiä ja kokeilemalla löysin omani. Itse pidän excelissä "kalenteria" töistä tärkeysjärjestyksineen, koska siitä hahmotan kerralla ison kokonaisuuden ja pystyn siirtämään tietoja vaivatta paikasta toiseen. Huomasin, että itsellä tämä kalenterini vapauttaa muistikapasiteettia ja helpottaa töiden priorisointia. Sinulla on varmaan jokin vastaava systeemi käytössä jos on paljon erilaisia tehtäviä?
Vieraiden työtehtävien osalta olisiko sinun mahdollista tarkistuttaa jälki esim. esimiehellä? Nykäistä häntä hihasta ja kysyä miltä lopputulos hänesta näyttää, voitko laittaa eteenpäin? Jos olet siinä tilanteessa ettet saa pyytämälläkään apua tai tukea mistään, niin tilanteesi on hankala. Et tiedä mitä teet, mutta tuloksen on oltava priimaa. Siinä on monta mutkaa yksin oiottavana. Yrittäisin siinä tilanteessa vielä keskustella esimiehen kanssa kuka kantaa viime kädessä vastuun siitä, että sinä teet tehtäviä joista sinulla ei ole tietoa eikä osaamista. Olisiko esimiehellä ehdottaa jotakuta kenen puoleen voisi kääntyä ja kysyä apua?
Jos näitä sinua kalvavia asioita ei saada ratkaistua, niin tuota menoa olet pian burn outissa. Ennen kuin olet siinä pisteessä, niin oletko etsinyt uutta työpaikkaa? Vaikka tuntuu ettei ole voimia etsiä uutta paikkaa, niin toisaalta se voisi antaa vähän energiaa. Tulisi itselle olo, että yrität aktiivisesti muuttaa tilannettasi etkä vaan makaa tulessa. Vilkaisisit työpaikkoja vaikka viikonloppuisin aamupalaa syödessä ja siinä olisi viikonloppu aikaa tehdä hakemus. Aina kun töissä tulisi paha hetki niin saisit siitä ajatuksesta voimia, että olet laittanut hakemuksia eteenpäin. En nyt tässä kummoisia neuvoja oikein osannut antaa mutta usko pois, kyllä me selvitään huomisestakin päivästä!
Miksi helkkarissa ei voi palkata lisää -- osaavia-- työntekijöitä?
Meitä on täällä työkkärissa satojatuhansia!!!!!
Jännä asia. Puoli suomea ilman töitä, toiset töissä äärirajoilla. Miksi ihmeessä työtaakkaa ei voida jakaa? Lukemattomat työttömät kotona odottelevat turhautuneina kutsua haastatteluihin, (joita ei koskaan tule), kun osa raataa burnoutin partaalla. Mikä helvetti suomea oikein vaivaa? T. Työtön, joka lähtisi heti töihin,jos joku palkkaisi yli 50 vuotiaan.
Aivan sama tilanne itselläni töissä. Lisää töitä ja vastuita pukkaa vaikkei ole kunnolla osaamista. Jatkuvasti ahdistaa ja itkettää tämä tilanne. Työmatkalla usein itken kun töihin kävelen ja sunnuntaisin on valtava ahdistus seuraavasta viikosta. Kai se on vaan alettava katselemaan uutta työtä.
Kyllä meitä kohtalotovereita on Suomi täynnä, niin kuin on työttömiäkin.
Tuo ajatus, ettet halua tuottaa pettymystä pomollesi on vaarallinen. Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitat ja olen itsekin suhtautunut työhöni niin. Mutta pidemmän päälle tuollainen miellyttämisen tarve vain aiheuttaa turhaa stressiä. Pomon hyväksynnän tavoittelu ei ole terveellinen lähtökohta työnteolle vaikka hän olisi kuinka kiva ja osaisi vedellä oikeista naruista. Loppujen lopuksi pomosi ei sinusta välitä tai palkitse raatamistasi, niin karulta kuin se kuulostaakin, eikä toisaalta hänenkään etunsa mukaista ole, jos vedät itsesi piippuun. Luovu pomon miellyttämisestä ja ota jaksamisesi ohjat omiin käsiisi!
Sen takia sysätään vastuita jo töihin muutenkin hukkuville, kun ei ole varaa palkata lisää osaajia. Ihan käsittämättömän lyhytnäköistä ja niin tätä päivää.
Lisäksi työsuhteet ovat pitkälti määräaikaisia, joten jatkon toivossa otetaan kaikki mahdolliset työtehtävät vastaan hymyssä suin, jottei jatkon saaminen jää ainakaan laiskuudesta kiinni. Ja sitten itketään ahdistusta illasta toiseen. Ei se ole elämää. Nimim. Kokemusta on
Millä alalla olet ap? Olisiko työpaikan vaihto mahdollista, ja toisaalta olisiko mahdollisesti seuraavassa työpaikassa samat ongelmat edessä?
Tervetuloa kerhoon. Itse oon it-alalla, konsultti. Työelämän tahti on viime vuosina kireytynyt ihan älyttömäksi. Minua myydään jatkuvasti asiakkaille asiantuntijana hommissa, mistä en tiedä mitään. Niin muitakin meidän konsultteja. Sitten täytyy yötkin lukea niitä asioita ja harjoitella, ettei jää kiinni siitä ettei osaa. Kyllä ne on aina saanut tehtyä ne hommat kunnialla, mutta sillä hinnalla, että mitään yksitysielämää mulla ei voi olla, ei parisuhdetta, ei koiraa, ei mitään: vain työ joka imee kaiken ajan ja voimat.
Valitin tästä esimiehelle, että kohta on burnout edessä, ja mitä sain? En lupausta vähemmistä ylitöistä, vaan 800 euron palkankorotuksen. No, ei mulla kyllä rahasta ollut pulaa ennenkään, vaan vapaa-ajasta ja jaksamisesta, joten aika laiha lohtu.
Ap tässä taas. Tänään olo oli töistä lähtiessä sellainen, että tuntuisi paremmalta idealta astua vaikka bussin eteen kuin mennä huomenna töihin. Ahdistaa ihan kamalasti yksi työtehtävä. Siis ihan järkyttävästi. En pääse siitä eroon millään. Tunnen itseni ihan paskaksi ja huonoksi työntekijäksi ja ihmiseksi, kun en kerta kaikkiaan osaa tuota. Mulla ei ole siitä mitään kokemusta ja homma on tosi vaativa. Jouduin kuin vahingossa tähän ja nyt kaikki on musta kiinni. Tuntuu ihan hirveän epäreilultakin, sillä osaan oman tonttini vallan hienosti mutta tästä ei mitään käsitystä.
Vittu en jaksa. Tulin juuri kotiin ja taas lamaantuneena makaan sohvalla pimeässä. Ihan sairasta.
Puran ahdistusta shoppailemalla netistä kaikenlaista ihan pakonomaisesti. Jotta saisin edes jotain kivaa elämääni. Vaikka kaikkein eniten tarvitsisin vain rauhaa ja aikaa. Ajatukset menee niin vimmattua vauhtia, samaan aikaan ahdistaa yhtä paljon joku iso juttu töissä ja loppunut tiskiaine. En saa päätä järjestykseen, segmentoitua asioita oikeaan järjestykseen, jolloin kaikki tekemättömät asiat ovat jättimäisenä möykkynä mielessä.