Paikalla ketään joiden ajattelu muuttunut vasemmistolaisesta oikeistoon
Kommentit (16)
Kyllä mulle on käynyt päinvastoin.
Ei kai kukaan ole noin pakkomielteinen? Tai luule että on vain kaksi ääripäätä?
Mitä on vasemmistolaisuus?
Entä oikeistolaisuus?
Aivan. Nykytilaa paremmin kuvaavaa olisi konservatiivinen vs. liberaali. Esimerkkinä vaikka persut ja vihreät. Näitä kahta on vaikea jaotella vasen oikea akselilla, mutta konservattivinen liberaali välillä helppo.
Kyllä, olin vihervasemmistolainen, mutta kun kuuntelin Villen ja Paavon mielettömiä poliittisia juttuja, niin ajatukset muuttuivat ykskaks oikeistolaisiks.
Minä. Syynä se, että tapasin useita vasemmistolaisia ja juuei. Ei pysty enää
Vasemmisto= vahva valtio, jota tarvitaan tulonsiirtoihin. Suomessa esim. SDP, joka ajaa vahvaa hyvinvointivaltiota ja on sidoksissa ammattiyhdisliikkeisiin, erityisesti SAK:hon. Vasemmiston suureksi heikoudeksi on sanottava markkinamekanismin tai ylipäätänsä talouden heikko tuntemus ja osaaminen. Vasemmisto myös puuttuu uusi visio mihin suuntaan tavallisten ihmisten elämää tulisi viedä. Paluu vahvaan hyvinvointivaltioon nimittäin ei onnistu. Mitä enemmän yritetään mennä taaksepäin sitä luemmin tulevaisuudessa sattuu.
Oikeisto= markkinaliberalisitisia, jotka huutavat pää märkänä, että valtio riistää meitä ja imee veroina meidät köyhiksi. Suomessa esim. Kokoomus, joka on pääoman puolue, vaikka on viime vuosina yrittänyt naamioitua "työväenpuolueeksi". Valtio ei saisi mielellään säädellä taloutta, tosin silloin kuin pankit ovat menossa nurin ,niin huudetaan valtiota kyllä apuun. Eli todella kaksinaismoralistinen suuntaus. Hyvä esimerkki keskustaporvari Sipilä, joka kuvittelee ,että valtio on yritys. Valtio ei ole yritys koska se toimii perustuslakien ja valtiosäännön mukaan. Yrityksillä tälläistä painolastia ei juurikaan ole, on lähinnä vain verojen maksuvelvoite kuten kaikilla kansalaisillakin...niin ja tietysti on työmarkkinalainsäädäntö , joka normittaa myös paljon, mutta ei kuitenkaan ole mitään perustuslakeihin rinnastettavia velvoitteita.
Minulle on käynyt niin, että ajattelu on siirtynyt oikeistolaisuudesta enemmän keskelle ja vasemmalle. Suurin inhokkini on itsesäätelevät markkinat ,jotka typistävät ihmisen pelkäksi hintalapuksi. Ihmiskuvasta tulee markkinataloudessa liian kapea.
Kyllä se taitaa olla useammin toisinpäin. Nuorena ja naiivina ollaan oikeistolaisia, sitten kun alkaa ymmärtää syvemmin, kääntääkin kelkkansa.
Koetin alkaa ihan mielenkiinnosta vasemmistolaiseks, mutta ei, ei pysty!
Olin lukioikäisenä jonkin sortin vasemmistolainen ilman mitään puoluekytköksiä tai suurta aatteen paloa. Menetin uskoni punaväriin ja olin muutaman vuoden poliittinen tyhjiö, kunnes liberaalin oikeistolaisuuden kutsu minut tavoitti. Ei mitään koti-kirkko-kivääri-isänmaata vaan nimenomaan avarakatseista modernia oikeistolaisuutta oli se, joka minusta kokoomuslaisen teki.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla useammin toisinpäin. Nuorena ja naiivina ollaan oikeistolaisia, sitten kun alkaa ymmärtää syvemmin, kääntääkin kelkkansa.
Vasemmistopuoluiden äänestäjien ikäjakauman perusteella "syvempää ymmärrystä" alkaa kertyä samaan aikaan kuin eläkettä alkaa tulla tilille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla useammin toisinpäin. Nuorena ja naiivina ollaan oikeistolaisia, sitten kun alkaa ymmärtää syvemmin, kääntääkin kelkkansa.
Vasemmistopuoluiden äänestäjien ikäjakauman perusteella "syvempää ymmärrystä" alkaa kertyä samaan aikaan kuin eläkettä alkaa tulla tilille.
.. ja silloinkin siinä toivossa, että sitä eläkettä sais lisää :)
Lukiolaisena olin oikean äärilaidan tiukka puolustaja, kokoomusnuori ja ties mitä, sellainen yrittäjäperheen mallilapsi. Sittemmin on ikää tullut lisää, ja kun samalla yhteiskunta sekä ns. yleinen mielipide ovat muuttuneet yhä oikeistolaisemmiksi, omat ajatukset ovat tehneet täyskäännöksen. En voisi enää kuvitellakaan äänestäväni kokoomusta. Aika vasemmalla kuljetaan tällä hetkellä.
Ajatteluni on sikäli muuttunut että vanhempieni "jokainen köyhä on jalo marttyyri ja rikkas sen sijaan kapitalisti-orjuuttaja-riistäjä" -propaganda on menettänyt mahtinsa silmissäni. Uskon silti yhteiskuntaan jossa heikommasta pidetään huolta, se on kaikkien etu.
Kotitaustani on vasemmistolainen. Aikuisena olen pikkuhiljaa kyllästynyt kyseisen aatesuuntauksen edustajien uhriutumiseen ja marttyyriasenteeseen. Siksi en halua punaväriä tunnustaa, mutten ole myöskään oikeistolainen.
Tunnen yhden. Hyvin rasittava ihminen somessa, julistaa asiaansa. Niin tosin teki puna-viher-vassarinakin, mutta ei ollut somea silloin.