Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikissa suhteissani ahdistaa, kun vietän aikaa yksin, mutta kun nään mieheni, olenkin niin ihastunut?
23.01.2017 |
Mikä hittoa mua vaivaa? Mietin eroa ja suhteen huonoja puolia, kun olen yksin. Kun lopulta nään miehen (että juttelisin näistä) huolet unohtuu ja kaikki on hyvin.
Kommentit (9)
Sulla on siis mies ja sen lisäksi suhteita? Ja niissä suhteissa olet ahdistunut, mutta kun näet miehesi, on kaikki hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin päin se on just hyvä ja oikein!
Mies on livenä kivempi / miehen kanssa on mukavampaa livenä kuin erossa ollessa ajatellessa / mielikuvituksissa.
Monella on niin, että yksin ollessa tulee ajatelleeksi miehestä unelmiensa mukaan, sä elät todellisen tilanteen mukaan. Anna ahdistaa, pääasia, että livenä on kivaa.
Siis hetkinen, mulla on näin aina kaikkien tapailemieni miesten kanssa! Kun mies on paikalla, olen kyllästynyt ja vähän ärsyyntynytkin, ja sitten kun mies lähtee, mietin etten enää halua nähdä. Menee pari päivää ja alan kaivata. Mieleen tulee kaikkia kivoja asioita, sovitaan tapaaminen, odotan innolla. Ja kun tavataan, alkaa tunnin kuluttua ahdistaa.
Mistäs tämä johtuu???
Käyttäjä4030 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin päin se on just hyvä ja oikein!
Mies on livenä kivempi / miehen kanssa on mukavampaa livenä kuin erossa ollessa ajatellessa / mielikuvituksissa.
Monella on niin, että yksin ollessa tulee ajatelleeksi miehestä unelmiensa mukaan, sä elät todellisen tilanteen mukaan. Anna ahdistaa, pääasia, että livenä on kivaa.
Siis hetkinen, mulla on näin aina kaikkien tapailemieni miesten kanssa! Kun mies on paikalla, olen kyllästynyt ja vähän ärsyyntynytkin, ja sitten kun mies lähtee, mietin etten enää halua nähdä. Menee pari päivää ja alan kaivata. Mieleen tulee kaikkia kivoja asioita, sovitaan tapaaminen, odotan innolla. Ja kun tavataan, alkaa tunnin kuluttua ahdistaa.
Mistäs tämä johtuu???
No eikö tuo nyt johdu juuri siitä, että olet ihastunut siihen mielikuvaan hänestä, mutta et todelliseen mieheen.
Mä oon ihan samanlainen!
Ja ärsyttävintä on että kiukuttelen jos ei tule viestejä, olen epäluuloinen kaikesta ja kaikki ärsyttää!
Sitten kun näen miehen niin kaikki on hyvin ja mikään ei vituta.
Monta suhdetta onkin kaatunut tähän kun olen ollut ärsyttävä! Välillä olen oikein pinnistellyt että laitan vain kiva viestiä vaikka vituttaisi ja epäilyttäisi.
Varmaan se on johtunut siitä, että ei ole ollut tarpeeksi omaa tekemistä ja on antanut suhteelle liian suuren painoarvon ennenkuin on edes tunnettu tarpeeksi. Nämä nettideittiajat on tällasii että tuntee toisen vain ulkonäön ja viestien perusteella. Jos deittailisi esim työkaveria jonka on tuntenut pitkään, niin ei olisi niin paljon ihmeteltävää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans sama homma! Nyt se on tässä ajan kanssa lieventyny tosin. Mun mies tosiaan tekee reissutyötä ja on kolme yötä viikosta kotona. Ne neljä yötä ehti ennen ahistella. Tuntu et yksin on helpompaa. Silloin ei tuu pettymyksiä tai tule loukatuksi. Sit ku ukko tulee kotiin niin aijjettä ollaan rakastuneita ja ei ahista enää :) Mutta se on tässä ajan kanssa helpottanu.
Mulla on täysin sama juttu AP. Välillä yksin ollessa myös mustasukkaisuus yrittää ottaa minusta valtaa ja alan salaa pelkäämään kaikenlaista; mitä jos mies pettää, miten saisin sen selville, mitä jos hän onkin ihan muuta kuin on antanut ymmärtää... Tilanne menee välillä niin pahaksi että alan kiusaamaan itse itseäni ja kuvittelemaan niitä tilanteita joissa pettäminen (josta ei ole ollut mitään merkkejä tai oikeaa uhkaa, olen siis peloissani keksinyt kaiken) tulee ilmi ja miten erotaan. Itken etukäteen jotain mitä ei välttämättä koskaan tule tapahtumaan, mutta siinä hetkessä, yksin ollessa, se tuntuu todella aidolta ja ihan oikealta. Ne tunteet ovat ihan aitoja vaikka tilanne ei ole tosi. Sitten kun näen miehen en enää edes muista miksi en luottanut häneen, saatan päässäni hävetä mustasukkaisia ajatuksiani ja rauhoitun. Kaikki on hyvin miehen seurassa, olen usein ihan onneni kukkuloilla. Pelko ja ikävät ajatukset palaavat vasta kun emme ole nähneet vähään/pitkään aikaan. Olen itse järkeillyt tuon olevan nimenomaan jonkinlaista sitoutumiskammoa/petetyksi tulemisen pelkoa. Tulin edellisessä suhteessa petetyksi ja se tuli silloin aivan puun takaa, joten yritän varmaan alitajuisesti "suojautua" samalta yllätykseltä uudestaan. Alitajuisesti myös todennäköisesti pelkään sitä että tulen emotionaalisesti liian tarvitsevaksi miehestä ja kiinnyn häneen, jolloin toki myös mahdollinen ero tulisi olemaan tuskallinen. En tiedä mikä tähän auttaa, aika vai oman itsensä kanssa työskentely vai molemmat? Olemme olleet yhdessä vasta alle vuoden, voiko olla että luotto syvenee ajan kuluessa ja että pystyn rauhoittumaan? Oikeasti en siis halua missään nimessä erota ja olen onnellinen tässä suhteessa, välillä se pelokas ääni päässäni vain yrittää saada minua perääntymään ja mietin eroa jotta en olisi "haavoitettavissa" enää uudestaan. Enkä viitsi tästä miehelle liikaa puhua, koska olisi epäreilua kaataa häneen pelkoa pettämisestä kun hän on ollut koko ajan uskollinen. Se olisi raskasta hänellekin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin miehen yksi siskoista ja äiti tapasivat useinkin mieheni ex-tyttöystävää. Ja itse asiassa nyt kun muistelen niin taisi olla niin että mun miehellä oli avioliittomme loppuaikana salasuhde tämän exän kanssa. Mutta hänellä oli niin paljon noita suhteita etten ole enää varma kun ei oikein enää kiinnostanut. Ollaan erottu yli 10v sitten.
Kyllähän se vähän siihen aikaan harmitti, mutta meille oli juuri esikoinen syntynyt niin en ehtinyt sitä kummemmin miettiä.
Noin päin se on just hyvä ja oikein!
Mies on livenä kivempi / miehen kanssa on mukavampaa livenä kuin erossa ollessa ajatellessa / mielikuvituksissa.
Monella on niin, että yksin ollessa tulee ajatelleeksi miehestä unelmiensa mukaan, sä elät todellisen tilanteen mukaan. Anna ahdistaa, pääasia, että livenä on kivaa.