Luulin aina, että yliopistoissa on pelkkiä neroja

Pieni osa on neroja, suurin osa tavallisia pulliaisia ja pari umpityhmääkin mahtuu mukaan. Ne joilla menee alle 5 v on sitten neroja tai hyvin motivoituneita, vähintäänkin niillä on keskivertoa parempi luku- tai laskupää riippuen alasta.

Tuosta lastentarhanopettaja-asiasta pitää kysyä, että tuliko sulle siis ihan uutisena, että yliopistossa suoritetaan myös alempia korkeakoulututkintoja, ja että joidenkin niistä avulla voi myös työllistyä?

Jos olet alkuvuodesta syntynyt, niin normiopinnot normitahtiin valmistuu 22 v, monilla muilla sitten 23+v ihan opintosuunnasta ja tahdista riippuen. Jos on paljon labroja (esim kemistit) niin ei pysty välttämättä yhtä nopeasti valmistumaan kuin ne, joilla enimmäkseen kirjatenttejä ja caseja, joissa voi aikatauluttaa vapaammin.

Ei tarvitse olla kuin tavallinen. Jotkut selviää vähemmällä työllä, mutta työllä selviää lähes kuka tahansa. Ja tiedekunnissa on eroja. Joistakin selviää tavallinenkin aika vähällä työllä.

Minäkin pääsin kahteen tiedekuntaan, toisesta maisterin tutkinto. Olen tosi tavallinen.

Yliopsitoon voi hakea kuka vaan. Lähipiirissäni on useita yliopisto-opiskelijoita itseni mukaanlukien. Sisäänpääsy onnistuu keneltä hyvänsä jos taustajoukot ja motivaatio ovat hyvät. Pari opiskelukaveriani on perheistä, joissa vanhemmat ja lapset ovat kaikki yliopistossa opiskelleet. Näissä perheissä on ilmeisesti hyvin tiedossa, mihin pitää panostaa kun haetaan yliopistoon ja lapsia kannustetaan ja ohjataan aktiivisesti opiskeluun.

On myös opiskelijoita, joiden vanhemmat ovat perusduunareita. He ovat nähneet, mitä kouluttamattomuus tarkoittaa nykypäivänä ja haluavat itselleen paremman elämän. Nämä opiskelijat elävät hyvin vaatimattomasti ja joutuvat välillä käymään töissä.

Osa opiskelijoista on selvästi hieman paremmista perheistä. Vähän yli parikymppiset ihmiset ajelevat uusilla autoilla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin vaikka eivät käy edes töissä. Luultavasti on käyty kaikki mahdolliset maksulliset preppauskurssit vanhempien maksamana, että ollaan päästy sisään kouluun. Sitten ollaan niin olevinaan parempaa ihmistä ja "akateemikkoja".

Joukkoon mahtuu monenlaista ihmistä. Suurin osa on aivan normaalia porukkaa. Bilettävät jokus, käyvät kesätöissä ja satunnaisissa iltatäöissä, harrastavat liikuntaa, musiikkia, autoja, partiota ymym.

Osa yliopisto-opiskelijoista on toki näitä älypäitä ja neroja, joista tulee joskus jotain tosi suurta - alan huippunimiä jne. Osa on sitten sellaisia, etten voi käsittää, miten ne ovat ikinä yliopistoon päässeet.

Yksi opiskelutoverini on tosi hidasälyinen. Ei koskaan ymmärrä mitään, joutuu tekemään valtavasti töitä pysyäkseen mukana ja kyselee käsittämättömiä asioita. Ei ymmärrä yleisimpiäkään sivistyssanoja ja sen tuottamat tekstit ovat kuin jonkun seiskaluokkalaisen tekeleitä. 

Itse en yliopistoon ole koskaan edes hakenut, mutta ajatukset yliopiston vaativuudesta aika vauhdilla karisivat kun itseäni paljon tyhmemmän ja huonommin koulussa menestyneet luokkalaiseni pääsivät sisään.

Mä olen itse hyvä esimerkki ettei tarvitse mikään nero olla. Tyhmää päätä täytyy tosin kompensoida enemmällä työllä opintojen eteen, mutta jos on siihen valmis niin onnistuu.

Itse olin aina koulussa huono, keskiarvo 6-7 välillä yläasteella ja lukiossa. En ollut oikein missään aineessa hyvä, erityisen vaikeita olivat kielet ja matematiikka. Mutta jostain syystä halusin koodariksi, lähinnä koska olin kuullut että siellä saa olla hiljainen ja omituinen nörtti. Ja kyllä minusta tietojenkäsittelytietene maisteri tuli ihan normaalissa opintoajassa. Matematiikan peruskursseja toki täytyi tenttiä vähän useampaankin kertaan kun ei ekalla mennyt läpi, ja mitään töissäkäyntiä opintojen ohessa ei olisi voinut harkitakaan - ei meinannut illat riitää riittävän lukemiseen ja harjoittelemiseen muutenkaan. 

Työelämässä sitten onkin ollut paljon helpompaa kuin opinnoissa, tosin aina kun tulee joku uusi tekniikka niin joudun uhramaaan illat ja viikonloput opetteluun ilmaiseksi, koska en opi asioita yhtä nopeasti kuin muut.

Laidasta laitaan siellä on porukkaa. Neroja, fiksuja, 'normiälyisiä' ja tyhmempiä. Ja jokaisella tieteenalalla. (Ehkä hieman sellainen käsitys valloillaan, jota myös oma kokemus tukee, on että OKL:ssä ja erityisesti luokanopettajalinjalla on vähiten niitä neropatteja. Mutta tosiaan, ei sovi sen syvemmin yleistää.) Jos joku valmistuu alle viidessä vuodessa, se on aika kunnioitettava suoritus. Oman kokemuksen mukaan se viisikin on yllättävän hieno saavutus, koska monella venyy valmistuminen vuodella parilla työnteon ja/tai biletyksen takia, tai koska gradu on heille Everest. Itse valmistuin viidessä vuodessa ja samana vuonna kanssani aloittaneista valmistui kanssani kaksi ihmistä, ja meitä on aloittanut silloin monta kymmentä. 

Vierailija kirjoitti:

Osa yliopisto-opiskelijoista on toki näitä älypäitä ja neroja, joista tulee joskus jotain tosi suurta - alan huippunimiä jne. Osa on sitten sellaisia, etten voi käsittää, miten ne ovat ikinä yliopistoon päässeet.

Yksi opiskelutoverini on tosi hidasälyinen. Ei koskaan ymmärrä mitään, joutuu tekemään valtavasti töitä pysyäkseen mukana ja kyselee käsittämättömiä asioita. Ei ymmärrä yleisimpiäkään sivistyssanoja ja sen tuottamat tekstit ovat kuin jonkun seiskaluokkalaisen tekeleitä. 

Tuolla opiskelijalla voi olla erityisiä oppimisvaikeuksia. Lukivaikeus esimerkiksi vaikeuttaa valtavasti lukemista ja kirjoittamista. Myös huono työmuisti vaikeuttaa esimerkiksi asioiden ymmärtämistä. Muista kohdella hyvin tätä opiskelijaa.

Minä en ymmärrä, miten joku saa kandi+maisteri-tutkintoon kulumaan VIISI vuotta tai enemmän. Ajan hukkausta. Itse tein molemmat kolmessa vuodessa.

Yliopistoa hehkutetaan nuorille ihan liikaa. Suomessa on nykyään niin paljon opiskelupaikkoja, ettei yliopisto-opiskelussa ole oikei enää mitään erityistä. Edes väitöskirjan tekeminen ei nykyään tarkoita, että ihminen olisi poikkeuksellisen älykäs.

Niin ja neljään vuoteen pääsee kuka tahansa. Olin vielä alalla, jossa paljon pakollisia harjoitteluita. Opet kyllä joustivat.

Minä taas luulin, että yliopistossa olisi jo sen verran kypsää porukkaa, että siellä ei kiusattaisi ja syrjittäisi. Varsinkaan jos aikoo valmistua lastentarhanopettajaksi, koska siinä hommassa pitäisi löytyä empatiakykyä. Vielä mitä. Minua ei otettu ryhmätöihin mukaan ja kuittailtiin muutenkin, koska en jaksanut käydä joka ikisissä ryyppäjäisissä. Ensimmäisiin kyllä osallistuin. 

akateeminen herra kirjoitti:

Yliopistoa hehkutetaan nuorille ihan liikaa. Suomessa on nykyään niin paljon opiskelupaikkoja, ettei yliopisto-opiskelussa ole oikei enää mitään erityistä. Edes väitöskirjan tekeminen ei nykyään tarkoita, että ihminen olisi poikkeuksellisen älykäs.

Ei kai yliopisto ole koskaan ollut mikään älykkyyden osoitus. Rahallahan sinne perinteisesti mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miten joku saa kandi+maisteri-tutkintoon kulumaan VIISI vuotta tai enemmän. Ajan hukkausta. Itse tein molemmat kolmessa vuodessa.

Mihin sinulla  on kiire? Minusta opiskelu on kivaa, eikä todellakaan ole mikään kiire työelämään. 

En tiedä miksi, mutta Ap.n postaus muistuttaa  minusta paljon siitä kuinka suuri vaikutus lähipiirillä on siihen millaisen mielikuvan saamme eri opiskelupaikoista. - Yhtälailla kuin on joidenkin mielestä, ehkä hieman huvittavaa ajatella, että yliopistossa opiskelisi vain "nerot" niin minusta on vähintään yhtä surullista kun osa ajattele, että vastaavasti ammattikoulussa opiskelee yliopisto-opiskelijoista  "vastakkaista laatua" olevat. - Kuitenkaan yliopistossa opiskelu ei ole mikään älykkyyden mittari.     

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miten joku saa kandi+maisteri-tutkintoon kulumaan VIISI vuotta tai enemmän. Ajan hukkausta. Itse tein molemmat kolmessa vuodessa.

Noo, riippuu tutkinnostakin. Jotkut alat on vaativampia kuin toiset, ja joillain aloilla ei edes ole mahdollista edetä kovin paljoa tavoiteaikaa nopeammin, esim. lääkis. On myös aloja joilla mennään jo ihan oikeisiin oman alan töihin ennen valmistumista, siis ihan kokoaikaiseen työhön. Joillain on myös lapsia, joku tekee toista tutkintoa ohessa, joku haluaa lukea kaksi sivuainetta jne...

Poikani on pian valmis lääkäri ja ikää 23v.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana mulle toitotettiin kuinka nero täytyy olla päästäkseen yliopistoon. Pitäisi olla niin viisas, osata kirjoittaa ja puhua kuin ammattilainen. gradun täytyisi olla elämää suurempaa tähtitiedettä. Hain yliopistoon lukion jälkeen, mutta en tietenkään päässyt sisään sinne "mensa kerhoon". Nykyään tuntuu, että olikohan se yliopisto sittenkään mikään älypäiden kerho... Siellä ne tavalliset 19-25 vuotiaat jatkaa "lukiokurssejaan", toiset lukee kehityspsykaa toiset taloutta.. pari vuotta kirjojen parissa ja vähän työharjoittelua ja olet lastentarhanopettaja. Luulin yo:n myös kestävän väh. 5v, mutta porukkahan valmisuu sieltä 22-vuoiaana. Onko se tosiaan näin, ja minua on aina huijattu :D

Tottahan se on, että jos nykyään on yliopistossa, niin ei se kyllä takaa ihmisen älynlahjoista yhtään mitään. Onhan siellä kaikkia naistutkijoita, jotka ovat täysin irtaantuneet reaalimaailmasta, ja ovat yliopistossa vain tyhmentyneet entisestään. Ikävää se on. Olen huomannut, että myös teknisellä puolella on nykyään myös todella tyhmiä ihmisiä, kun nykyään kuka tahansa yliopistoon haluava pääsee sinne, vaikka älykkyys olisi koiran tasolla. Humanistisilta aloila voi myös koiran älyllä valmistua tohtoriksi asti, kun vain osaa tarpeeksi matkia ja miellyttää professoreita ja vertaisarvioijia. Onneksi tekniikan puolella valmistuminen sentään ei yleensä näiltä idiooteilta onnistu, jos eivät sitten jaksa roikkua listoilla yli 10 vuotta, mikä nykyään on vaikaa.