Kumpi näistä tilanteista aiheuttaa todennäköisemmin enemmän ongelmia myöhemmässä elämässä?

Hyvät perhesuhteet luo turvallisen perustan. Ystäviä ehtii saada aikuisenakin, jos niitä kaipaa. Toisinpäin on varmaan kurjempi.

Mulla oli huono lapsuus. Turvaton koti. 

Kaverit on mun turvaverkko ja "suku". Osa sieltä lapsuudesta asti ja vuosien varrella kertynyt lisää. 

Kyllä perhesuhteet on paljon tärkeämmät.

Jos on hyvät perhesuhteet, vanhemmat pystyvät järjestämään ammattiapua yms niin ettei kiusaamisen vaikutukset jää pysyviksi, elleivät pysty lopettamaan kiusaamista. Kaverit eivät pysty kompensoimaan turvattomia kotioloja, siihen tarvitaan aikuisia.

Jos jäljempi vaihtoehto on/olisi mahdollinen niin se.

1. aiheuttaa todennäköisemmin enemmän ongelmia

Tilanteet ei yleensä ole noin yksinkertaisia. Usein niillä, joilla on hyvä perhetausta, on hyvä itsetunto ja paremmat ihmissuhdetaidot. Ehkä heillä on myös enemmän harrastuksia ja vanhemmilla on ystäviä, joilla on saman ikäisiä lapsia jne.

Jos kotona menee huonosti, niin todennäköisemmin tulee ongelmia myös itsetunnon, kaverisuhteiden ym. kanssa. Vaikka ei olisi kiusaamista, niin kaverisuhteet ei toimi tai päädytään jotenkin epäterveisiin kaverisuhteisiin, jossa joku manipuloi muita jne.

Yleensähän sekä hyvä- että huono-osaisuus kasautuu tuolla tavalla. Tiedän kyllä erään tapauksen, jossa lapsella oli hyvät kotiolot, mutta koulussa kiusattiin erään harrastuksen takia. Toisaalta niitä kaverisuhteita löytyi sitten sielä harrastuksista.

Ei ongelmia tai henkisiä vaurioita ja traumoja voi laittaa vertailujärjestykseen. Ihminen on tuollaista monimutkaisempi.

Perhesuhteet ovat minusta ehkä tärkeämmät ja paino sanalla ehkä. - Ja perustelen sitä sillä, että kaverit voi periaatteessa valita, tai ainakin yrittää löytää eripaikoista, kuten koulusta, harrastuksista, työstä, tai vaikka ihan sattumalta tai sitten tietoisesti etsien seuranhaku palstan kautta   mutta harva meistä voi valita perheensä. - Toisekseen hyvä perhe voi myös toisella tapaa tukea ja säilyä -"sama veri velvoittaa." Mutta eivät asiat aina näin yksinkertaisia ole. Ja mikä sitä paitsi on perhe? - Toisille se on isä ja äiti ja mahd. sisar tai sisaruksia, kun taas osa laskee perheeseensä edellisten lisäksi vähintään kaikki lähisukulaiset. Tai onko yksinhuoltaja ainoan lapsensa kanssa perhe. 

Ihmisen perusturvallisuus muodostuu 0-3 vuoden iässä. Jos se on huono, on alttiimpi mielenterveyden ongelmille. Turvallisuutta tarjoava perhe on kaikkein tärkein lapsen kehityksen kannalta ja antaa paremmat valmiudet selviytyä elämässä eteen tulevista kriiseistä.

Mulla on ollut lapsuudessa turvattomat perhesuhteet,vanhempien alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta ja myöskin vähän ystäviä kehen turvautua, minua ei onneksi kiusattu. Minulla ei ollut sisaruksia tai muitakaan läheisiä sukulaisia kenelle puhua. Minusta tuli hiljainen ja ujo en puhunut kenellekkään ongelmistani ja nyt aikuisena kärsin mielenterveysongelmista, enkä osaa luoda ystävyyssuhteita. Mutta tästä kaikesta olen oppinut sen, että jos saan asiani kuntoon ja haluan joskus hankkia lapsia niin olen todellakin heidän elämässään aina läsnä enkä tee niinkuin omat vanhempani, jätä heitteile. Eli molempi pahempi mutta hyvät perhesuhteet on kaiken perusta, uskoisin niin vaikkei kokemusta ole.

Aika harvoin kaverit on sitten kumminkaan kovin luotettavia. Saattavat kääntää selkänsä ja/tai eivät vaan jaksa kuunnella ongelmia jos itsellä menee ihan hyvin. Lopulta mennään varmaan eri opiskelupaikkoihin ja saavat sieltä uusia ystäviä eivät enää jaksa pitää yhteyttä.