Varattuna tinderissä...

Tiiän että viestini saa minut näyttämään naurettavalta tossulta. En tosiaan ymmärrä, mihin itsekunnioitukseni on valunut.

Oon 20-vuotias sh-opiskelija, olen 4 vuotta seurustellut 22-vuotiaan poikaystäväni kanssa. Poikaystäväni opiskelee jo toista amistutkintoaan, minä käyn koulun ohessa töissä. Hän ei jaksa.

Suhteessa on pitemmän aikaa ollut ongelmia... Minä olen parempituloisena(en tosiaan ole mikään hyvätuloinen siis)joutunut aikuisen avokkini elättäjäksi. Hänen opintotukensa menee vuokranpuolikkaaseen ja pariin laskuun, minä maksan loput. Ja esim ostoskoriinhan on hänen helppo nakella kaikkea kalliimpaa, kun minä kumminkin maksan viulut.

En älyä miten suostun tämmöiseen! Oon yrittänyt vetää tiukemman linjan, sanomalla hänelle että ostele tommosia sitten kun sulla on itellä rahaa niihin, josta hän aloittaa kauhean mökötyksen ja mykkäkoulun. Ehkä tiukka lapsuus teki minusta miellyttämishaluisen...

Seksielämää ei juurikaan ole. Hän masturboi paljon, ja aina muistaa kertoa siitä minulle. Teen omat haluni selviksi, mutta äijä monesti vain työntää minut pois. "Ei jaksa nyt." Hän on haukkunut minut päissään tylsäksi sängyssä, eikä oo myöhemmin suostunut sen enempää aiheesta puhumaan. Joskus riidellessämme hän on ottanut minusta tiukemminkin kiinni ja painanut seinään huutaen. Välttelen riitoja tuon takia.

Mä harrastan, lenkkejä ja salia aktiivisesti, mies ei tee mitään. Pelaa vaan. Illat ja viikonloput läpeensä. Joskus mainitten asiasta, kysyy miksen oo tullut ehdottamaan jotain tekemistä. Miksi minun pitää aina ehdottaa yhteistä hommaa??

En tunne oloani arvostetuksi. Mies vähättelee, ei kuuntele, ei panosta. Oon ihan itsestäänselvyys, elättäjä. Mulla ei oo ikinä rahaa lähtä baariin kavereiden kanssa, koska ruokin pienillä tuloillani kahta ihmistä, ja säästän. Ja jos onkin baarireissu tulossa, mies saa mut tuntemaan itseni jotenkin itsekkääksi kun en tarjoakkaan hänelle. Lisäksi on hirveän mustasukkainen, saattaa mököttää mulle tuommoisen illan jälkeen päiviä, turhaan.

Äijä on siis opiskelija, työtön. Ei ajokorttia, ei luottotietoja joittenkin maksamattomien laskujen takia. Paljon velkaa. Enkä tiedä, pääsekö tuo jaloilleen tuosta ikinä. Tai tarviiko hänen, kerran minä olen tässä.

Tuo mököttäminen on mulle hirveän raskasta, ja kun kotona paljon ollaan niin haluaisin tulla toimeen. Siis oon 20! Ikätoverit harrastaa jänniä irtosuhteita, pitää hauskaa ja elää huolettomasti. Mä muutun päivä päivältä ankeammaksi ja katkeraksi kotirouvaksi, ja tunnen että multa jää nuoruus elämättä! Olin siis 16 kun alettiin olemaan yhdessä, ja 18-vuotiaana muutin kotoa tähän kämppään miehen kanssa.

Latasin tuossa yksi päivä tinderin. Oon oikeesti niin epätoivoinen. Haluan lopettaa tän suhteen, mutta mulla ei oo varaa asua tässä asunnossa yksin(mies siis alivuokralaiseni). Tinderissä saan kehuja ja miehet juttelee mulle ja on ainakin jollain tasolla kiinnostuneita asioistani. Saan aina pikku ilonpilkahduksen, kun nään tinder-viestin kännykässäni.

Siis onko tässä mitään järkeä? En voi noin vaan lopettaa suhdetta, enkä uskalla jättää toisen miehen takia... tuntuu niin väärältä tuo muitten miesten kanssa chattailu ja toivon antaminen niille! Oon aivan lopussa. Onko kellään antaa mitään vertaistukea tai neuvoja...