Kuinka monta hyvää ystävää sinulla on?

10-20 riippuen miten laskee. Lapsettomalla on aikaa!

Ei yhtään. :(

Ei yhtään. Eikä huonompiakaan.

Ei ensimmäistäkään.

Kolme.

Neljä, kahta nään säännöllisesti, kahta harvemmin. Olen ainoa perheellinen.

Kaksi todellista vilpitöntä ystävää. Todellinen ystävyys perustuu Totuudelle ja rakkaudelle, jota tämä maailma ei tunne.

Ihminen elää itselleen ajaen omaa etuaan tai sitten ihminen elää Jumalalle, Hänen kunniakseen.

Ihmisen oma tahto ajaa vain ihmisen itsensä itsekkäitä etuja, Jumalan hyvä tahto on taas kaikkien parhaaksi.

3  ystävää, 4 jos ex-anoppi lasketaan mukaan. 1 jota harvemmin näen. 1 jonka kanssa kirjoittelen paljon(asuu eri kaupungissa). 1 kaveri heivattu ilkeyden vuoksi. Sitten on tuttuja mutta joita näkee harvoin.

Minulla oli aikaisemmin 5 erittäin läheistä ystävää mutta 2 katkaisi välit kun löysivät uudet miehet(ei vain minuun vaan kaikkiin kavereihinsa), 1 muutti amerikkaan, ja parin mielestä olin liian nuiva kun en ryypännyt viikinloppuisin.

Koen olevani tosi yksinäinen nyt kun noita tosi läheisiä ystäviä ei ole. Ei ole turvaverkkoa, esim. kun joudun sairaalaan en tiedä kenet saan hoitamaan koiraani. 

Vaimo on varmaankin mun paras ystävä. Treenikavereista löytyy myös hyviä ystäviä, samoin kaupunkini latinoista. Parin työkaverin kanssa viihdyn erittäin hyvin, tosin tapaamme vain pari kertaa vuodessa. Samoin parasta lapsuuden ystävää. Hän asuu Kolumbiassa. Somessa on nykyään helppo pitää yhteyksiä sukulaisiin, ystäviin, kollegoihin ja opiskelukavereihin ympäri maailman. Tosin aina kun päivitän mitään missä näkyy lunta tai kylmää, saan vastineeksi kuvia ystävistäni rannalla ja naureskelua kuinka voisin muuttaa takaisin lämpimään... M29 ja latino

Koen että mieheni on paras ystäväni ja vauvamme. :) Mutta on minulla yksi kauempana asuva, jonka olen tuntenut nuoresta asti ja keskustelemme edelleen joka päivä kaikesta ja näemme kerran vuodessa ehkä (asumme hyvin kaukana toisistamme) ja sitten minulla on vielä yksi kaveri jota näen silloin tällöin.

Kaksi kaveria siis, joista vain yhtä näen normaalisti. :) Ja onnellinen olen. Lisäksi olen todella läheinen omien vanhempieni kanssa ja sitten miehen suvun kanssa. Se riittää.  Ai niin ja yksi kaveri jota en ole vuosiin nähnyt mutta soittelemme silloin tällöin.

Olen vähän sen luontoinen että perhe menee edelle (miehelläkään ei halua tapailla kavereita vaan netissä juttelee) ja viihdymme kotona paljon sillä harrastuksemme sijoittuvat kotipiiriin.

Mutta pidän silmiäni avoinna uusillekin ystäville, mutta vaikea löytää kyllä varmaan sellaista joka olisi myös vähän sellainen taiteilija ja kotona viihtyvä, onnellinen ihminen. Yleensä tulen toimeen parhaiten itseäni reilusti vanhempien kanssa (olen itse 28..)

Aiemmin oli enemmän kaiken maailman kavereita, mutta ne jätin, sillä tuntui että en pysty olemaan ihmisten kanssa joiden kanssa elämäntilanne vaan ei nätsää (sinkut, bilettäjät..) ja ei minulla ole heitä vastaan mitään, olen toki itsekin ollut niissä elämäntilanteissa aiemmin mutta koin sen jotenkin puuduttavana että pitäisi vain jauhaa juttua ihmisten kanssa joilla ei oikein ole mitään sanottavaa tai joka ei ikinä pysähdy pohtimaan ja iloitsemaan elämästä oikeasti vaan painii edelleen ulkonäköasioiden jne parissa joita itse eniten mietin siinä teini-iässä ja parikymppisenä.. Ja ei sillä, olen itsekin ollut masentunut ja muuta, mutta kun joku esittää ulos päin superonnellista ja elää kaksoiselämää (valittaa minulle kuinka oikeasti kaikki onkin toisin ja kaikki masentaa) niin en jaksa enää tällaista. Jos on surua, niin totta kai tuen, mutta kun vuosia vaan jatkaa samaan malliin ja on koko ajan "olosuhteiden uhri"eikä ole aikomustakaan vilkaista peiliin tai pohtia miten elämäänsä muuttaa niin en enää halua olla jatkuva olkapää -etenkin kun ei osaa iloita muiden tai edes minun puolestani tai edes silloin kun itselläni suru niin kuunnella. Muistan kun uskaltauduin kertomaan näille sinkuille muinoin että olen raskaana niin oltiin vain että "aijaa, onnea, oliko vahinko?" ja sitten alettiin lähettämään kuvia koirista ja kissoista.. Joo, ei kiitos enää ikinä. :)

Minulla on kolme tosiystävää, joista kahta näen omalla mittapuullani katsoen kohtalaisen usein, 2-3 viikon välein. Toisen kanssa meillä on tosin yhteistä omaisuutta, jonka vuoksi tulee nähtyä ja tapaamiset ovat liittyneet oikeastaan aina tähän. Mietin tuossa yksi päivä, kuinka usein mahtaisimme nähdä jos tätä yhteen sitovaa tekijää ei olisi. Tämä toinen puolestaan on itse aktiivinen tapaamisten ehdottamisessa, ja oikeastaan poikkeuksetta se ehdottava osapuoli. Tämä johtuu siitä, että minulla on joustavammat aikataulut ja meillä molemmilla kiireiset elämät. Kolmatta ystävääni näen 1-3 kertaa vuodessa. Sitten on oikeastaan vielä yksi lapsuudenystävä, mutta hän on nykyään etäisempi ja näemme harvoin, ehkä 2-4 vuoden välein. Yhteys on tästä huolimatta pysynyt yllä.

Ei yhtään. Eikä oikein ole kavereitakaan =(

Mulla on yksi erittäin hyvä ystävä 💖

Suomessa 4 hyvää ystävää ja ulkomailla 2. Lisäksi kymmenkunta ystävää joita näen muutaman kerran vuodessa kun aikataulut osuu.

Kaks ehkä, mut toinen asuu ulkomailla ja toinen muuten vain kaukana. Eikä nähdä usein, noin kerran vuodessa. Enkä tiedä ollaanko enää niin hyviä, kun elämä on ehkä vähän ajanut meitä erilleen ja en niin hirveästi koe pystyväni heille enää kertomaan elämästäni (masennus ja sairastelutaustaa eikä he oikein ymmärrä sellaisia asioita, vaan ovat vahvoja ja odottavat sitä muiltakin).

Jari ja Danny.

Minulla on muutama tosi hyvä ystävä ja muutama hyvä ystävä + iso liuta ystäviä.

En näe ystäviäni kovin usein, mutta työni on sellaista, että saatan puhua puhelimessa tunteja. Esimerkiksi perjantaina puhuin yhden ystävän kanssa reilu kolme tuntia puhelimessa ja juttua olisi riittänyt siitä pitempäänkin, mutta ystävän puhelimessa alkoi akku loppua.

En voisi kuvitellakaan elämää, jossa ei olisi ystäviä. Minulla on ollut aina helppo saada ystäviä ja ystävät ovat pysyneet ystävinä kauan, pisin ystävyyssuhde on kestänyt 35 vuotta. Ystävieni iät ovat suurinpiirtein minun ikäisestäni aina 90 vuotiaaseen. Jokainen ystävyys on erilainen ja he kaikki ovat minulle tärkeitä. Kaveri -nimitys olisi ystävilleni liian vähäinen. N42

En mä jaksa ketään tavata kun työ vie ihan tarpeeksi energiaa. Kotona on hyvä olla :)

Elvis kirjoitti:

Jari ja Danny.

Niin sä tarkotat niinku Suamessa vai?

Kolme