Halveksin miestäni
En arvosta miestäni, se surettaa ja harmittaa. Mies on raitis ja rehellinen, toisaalta omaan napaansa tuijottava.
Ei käy ruokakaupassa ellen käske, ei tee ruokaa koska ei kuulema osaa, arjen pyöritys on käytännössä minun harteillani. Miehellä on "todella vaativa työ", omien sanojensa mukaan. Minäkin käyn töissä, vaikkei mies sitä näy muistavan.Vituttaa että miestä täytyy jatkuvasti ohjata, voisitko imuroida, voisitko ripustaa pyykin, voisitko ottaa pään perseestäsi.
Toisaalta miehellä on hyvät suhteet lapsiin ja hänen kanssaan on yleisesti ottaen mukava olla. Erota en halua, mutta mitä teen?
Kommentit (12)
Laitat sen vaihtoon ja itket kun jännämies istuu kylmäkoskella puukotuksesta.
Terveisiä kummilapsen äiteelle.
pariskunnat, jotka halveksivat toisiaan, ovat todennäköisimmin niitä, jotka eroavat .Varaudu siis jo talveen!
Tekstisi ei tosin kuulostanut halveksunnalta vaan siltä, että olet vihainen, kun hän jättää arjen pyörityksen sinulle. Hänen käytöksensä sinua kohtaan on ylimielistä, hyväksikäyttävää ja sinua vähättelevää. Olet hänelle kodinkone. Sinä purnaat mutta lopultakin siedät, koska mies tod. näk. tuo talouteennen enemmän rahaa kuin sinä ja joka tapauksessa yhdessä selviätte taloudellisesti paremmin kuin tahoillanne yksin ja kun on ne lapsetkin. Tätä se on nyt ja tulee aina olemaan.
Odotin otsikon perusteella jotain kiinnostavampaa, toisin sanoen todellista halveksuntaa. Tähän johtaisi esim. se, että mies on työtön tai sosiaalisesti kömpelö, joten joudut häpeämään häntä ihmisten seurassa tms.
Kuinkahan paljon miehesi halveksii sinua? Paskapalstalla notkuvaa siiderivalasta, joka nalkuttaa ja uhriutuu?
Paljonkos olet lihonut suhteenne alkuajoista?
Korjaa asenteesi ja lopeta nalkuttaminen.
Kotityöt on ämmien hommaa. Älä märise.
Ettekö te asu sen miehen kanssa ennen kun alatte niitä penskoja vääntämään? Vai onko se jotenkin kahdestaan sitten erilaista, että vain nainen hoitaa tietyt asiat? Itse olen ollut parisuhteessa yli kymmenen vuotta, lapsia ei ole. Enkä todellakaan katselisi tyyppiä, joka ei osaa hoitaa normaaliin elämään kuuluvia asioita, eli ruoanlaitto, pyykinpesu, siivous, lämmitys jnejne.
Itselläni sama tilanne. Mies lihonut suhteen aikana todella paljon. Laiskistunut, ei lähde lenkille kanssani, lopetti salilla käymisen. Tullut rumaksi, turpeaksi.Töiden jälkeen makaa sohvalla tv:tä katsellen. En kestä enää.
Pidämme molemmat huolta terveydestämme, liikumme ja syömme terveellisesti. En ole nalkuttava akka, mies on arjen vapaamatkustaja. Miehessä on toisaalta todella paljon hyviä puolia, mutta tämä arjen yksinhuoltajuus ottaa päähän.
Kuinkas paljon enemmän mies tuo rahaa talouteen?
Vähättelet miehesi työtä, ja kuvittelet kevätverhojen miettimisen olevan kovinkin tärkeää?
Tienaamme suunnilleen yhtä paljon, en vähättele mieheni työtä. Koen olevani itsestäänselvyys - mies ei nää mitä sujuva arki vaatii.
Mikä arjen sankari kuvittelet olevasi? Me ei tehdä kumpikaan arkena juuri mitään siivoushommia miehen kanssa, lukuunottamatta astianpesukoneen täyttöä ja tyhjennystä. Lauantai on yhteinen siivouspäivä. Minä siivoan keittiön ja vessan, mies imuroi ja pesee pyykkiä. Pyydän miestä valitsemaan imuroiko hän vai siivoaako hän keittiön. Hän aina valitsee imuroimisen. Haetaan kerran viikossa iso satsi ruokaa ja pieniä täydennyksiä tarpeen mukaan. Jos mies ikinä osoittaisi halveksivansa minua, hän saisi kengän kuvan takapuoleensa.
Miten ihmeessä jotkut tekevät niin vaikean asian kodinhoidosta??? Täytyy olla umpilaiska, että jaksaa nykypäivän koneiden keskellä valittaa kotitöistä.
Et voi tilanteelle voi tehdä mitään.
Miehesi on mikä on siihen ei muuttumis leikit auta