Vanhemmalla iällä amk nuorisopuolella

Voipi onnistua

Paljon paremmin siellä pärjää kuin amiksen nuorisopuolella.

Toki mitään kovin hyviä ystäviä luokkakavereista ei varmaankaan tule jos olet kymmenen vuotta vanhempi, ellet sitten elä samantapaista elämää heidän kanssaan kaikkine ryyppäjäisineen. Myös aikataulut esimerkiksi ryhmätöiden tekemisessä saattaa aiheuttaa ongelmia.

Juu elämäntilanteet ja elämänkokemus on niin erilaista. Ei yhteisiä puheenaiheita juuri ole. Jos olen oikein käsittänyt, olen vanhin tyyppi kurssillamme. Aikuispuolella oli taas vanhempaa porukkaa laidasta laitaan, itse olen aina tullut paremmin toimeen vanhempien ihmisten kanssa. Nuorempanakaan ei oikein jaksanut sitä muiden nuorten huumoria. 

up

Minä olen 47 ja nuorisopuolella koulussa. Ei meillä ole mitään ongelmia löytää puhumista toistemme kanssa. Aina istutaan samassa pöydässä syömässä ja ryhmätöihin löytyy kaveria. Parityöskentelytkin onnistuvat ilman ongelmia. Jos olen poissa koulusta, joku tulee heti kysymään, missä olit..ja mielellään jos kertoisit etukäteen, mihin menet.

Meillä on kyllä mahtava luokka ja yhteishenki todella vahva. En vaihtaisi monimuotoon, mistään hinnasta. Opiskelut sujuvat ja kohti valmistumista mennään.. Niin, on tuolla linjallakin varmasti merkitystä. Yhteisöpedagogit ovat varmasti sosiaalista jengiä ja meillä ei syrjitä.

Itse olen insinööripuolella, jossa nyt ei muutenkaan kovin puheliasta olla pääsääntöisesti. AP. Onhan tuolla selkeästi kuppikunnat muodostunu, sitten on meitä muutamia ulkopuoliseksi jääneitä. 

Aika outoa, kun olen ollut amk:ssa ja yliopistossa. Amk:ssa olin 20-24v ja siellä paras kaverini oli 43v 4:n lapsen äiti. Kaikki eri ikäiset olivar keskenään kavereita. Nyt sama yliopistossa; olen 28v ja parhaat ystävät 21v ja 37v.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 47 ja nuorisopuolella koulussa. Ei meillä ole mitään ongelmia löytää puhumista toistemme kanssa. Aina istutaan samassa pöydässä syömässä ja ryhmätöihin löytyy kaveria. Parityöskentelytkin onnistuvat ilman ongelmia. Jos olen poissa koulusta, joku tulee heti kysymään, missä olit..ja mielellään jos kertoisit etukäteen, mihin menet.

Meillä on kyllä mahtava luokka ja yhteishenki todella vahva. En vaihtaisi monimuotoon, mistään hinnasta. Opiskelut sujuvat ja kohti valmistumista mennään.. Niin, on tuolla linjallakin varmasti merkitystä. Yhteisöpedagogit ovat varmasti sosiaalista jengiä ja meillä ei syrjitä.

Ompa erityisen huolehtivaisia kavereita? Minä olen nuorisopuolella insinööriksi opiskelemassa ja tuntuu että voin olla poissa vaikka kuukauden eikä kukaan noteeraa sitä, tai paluutani mitenkään. En noin pitkään ole ollut mutta reilun viikon ennen joulua eikä kukaan sanonut yhtään mitään kun palasin.

Ainoa kun asia edes tuli puheeksi oli kun yksi ohjelmointijuttu oli menossa parityönä ja tämä työparini vaan kertoi mitä oli sille tehnyt sillä aikaa kun olin ollut pois ja kysyi olinko minä tehnyt itsekseni sitä eteenpäin. En ollut, ja sen enempää poissaolostani ei puhuttu, jatkettiin vain tekemistä.

No täällä on muutenkin yleistä että kaikki vaan istuu hiljaa eikä sano mitään :D Ja ollaan kuitenkin jo pari vuotta oltu samassa ryhmässä. Ei mitään syrjimistä tms todellakaan ole mutta ei ole mitään yhteishenkeäkään, esimerkiksi että luokkana osallistuttaisi johonkin tapahtumaan tai muuta sellaista.

Syömään menee kuka mihinkin, joskus tulee samaan pöytään mutta pääosin hiljaa istuskellaan silloinkin. Joskus jotain pientä juttua ollut. Ryhmä- ja paritöihin kaveri löytyy aina kenestä kuka sattuu lähellä sillä hetkellä istumaan. Niissä vähän tutustuu toiseen mutta 99% keskustelut silloinkin liittyy siihen työhön.

Ei kai amk:ssa enää varsinaisesti mitään aikuispuolta olekaan, on vaan pöiväopintoja ja monimuoto-opintoja, mutta ryhmissä kyllä kaikenikäiset ihan sekaisin.

Se riippuu varmasti mitä opiskelet. Meidän luokalla on ikähaarukka 23-39 eikä ole ollut ikään liittyviä ongelmia. Kulttuuriala. Muita ongelmia kyllä senkin puolesta...

Olen kuullut että jossain liiketalous porukoissa on niitä itseään täynnä olevia pikkupissiksiä.

Kyllä minä pärjäsin nuorten ohjelmassa 35-vuotiaana. Meillä oli kyllä muitakin "vanhoja", mutta ystävystyn nuortenkin kanssa ja edelleen pidetään yhteyttä. Tietysti välillä vähän ärsytti lukiomeninki kun olisi halunnut keskittyä opetukseen, mutta pitää sitä sen verran ymmärtää että ne toiset elävät nuoruuttaan ja hauskoja opiskeluaikoja.

Ei kai siellä tarvitse olla ylimpiä ystäviä, kunhan toimeen tulee. +30-vuotiailla varmasti on ihan oma elämä jo muutenkin, suurempi muutos se on nuorelle joka juuri muuttanut pois kotoa vieraaseen kaupunkiin.

Tärkeintä se opiskelu on kuitenkin ja tieto siitä että se on se yksi vaihe elämässä loppujen lopuksi. Samalla tavalla vain joutuu sopeutumaan kuten työpaikoillakin

Tästä on hetki aikaa ja mä olin se nuori siellä koulussa. Jotain tolkkua oli silloin päässä, kun nimenomaan hakeudun ryhmätöihin ja projekteihin niiden kolme ja viiskymppisten luo. Se rauha tehdä töitä ja kukin haastoi toisensa ja arvostin iän tuomaa kokemusta. Jelppas mua älyttömästi.

Ne oman ikäiset olivat sitten sitä bileseuraa, siinä se.

Olen edelleen yhteyksissä noiden vanhojen ryhmätyökavereiden kanssa, enkä yhdenkään luokkani bilekaverin.

että näinkin päin. :)

Olen tuo 47 vuotias, en todellakaan biletä luokkalaisten kanssa tai muuten liiku samoissa piireissä koulun ulkopuolella, mutta teemme paljon projekteja ja ne eivät kertakaikkiaan onnistu,  jos kaikki ei ole samaa sakkia. Tietysti tuokin on suurin tekijä, että tietyille aloille hakeutuu tietynlaisia ihmisiä. Me olemme kaikki hyvin sosiaalisia, toki jokunen hiljaisempikin joukkoon mahtuu, mutta yleensä me näymme ja kuulumme myös. 

Mutta se on aika erikoista, ettei meillä ja tuolla saman alan monimuotoryhmällä ole mitään kanssakäymistä. He ehkä pitävät meitä outoina, tai jotenkin vinksahtaneina. Siellä on huomattavasti vakavampaa porukkaa.

Ymmärrän kyllä, jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Mutta mielestäni toi on enemmänkin asennekysymys. 30-vuotianaa et ole edes vielä mitenkään erityisen vanha, joten siksikin kuulostaa vähän oudolta tuo "sukupolvien välinen valtava kuilu." Kaikki eivät AMK:ssakan ole mitään juuri lukiosta valmistuneita 19-vuotiaita, vaan osa on lähempänä 25 tai "jopa" 30, siksi tuntuu hieman erikoiselta tuo ettei muka mitään yhteistä löydy. Bileisiin tai muihin aktiviteetteihin ei tarvitse lähteä mukaan mutta kai sitä nyt muutaman vuoden nuorempien kanssa tulee sen verran toimeen, että saa kouluhommat hoidettua. Ei ne ihmiset työelämässäkään välttämätä juuri samanikäisiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä pärjäsin nuorten ohjelmassa 35-vuotiaana. Meillä oli kyllä muitakin "vanhoja", mutta ystävystyn nuortenkin kanssa ja edelleen pidetään yhteyttä. Tietysti välillä vähän ärsytti lukiomeninki kun olisi halunnut keskittyä opetukseen, mutta pitää sitä sen verran ymmärtää että ne toiset elävät nuoruuttaan ja hauskoja opiskeluaikoja.

Sama täällä. Opinnot edistyivät hyvin ja valmistuin ajoissa.

Ei iällä väliä kun keskittyy opiskeluun, mikä itseä kiinnostaa.

Eipä ollu ongelmia. Olin 35, kun valmistuin ja edelleen on opiskelukavereita keiden kanssa pidän yhteyttä.

Kai teillä on opo jonka kanssa voit keskustella tuosta vaihdosta "aikuispuolelle"? Yks tuttu siirty kolmantena vuonna, kun sai opiskelualalta täyspäivstä työtä.