En jaksa tätä yksinäisyyttä enää...

Mee Demiin vikisee

Voi sentään. Tsemppiä kuitenkin, kun kasvat aikuiseksi elämä muuttuu helpommaksi ja mukavammaksi. Oletko kokeillut harrastusten kautta löytää ystäviä tai netissä?

Pyydä aika koulukuraattorille. Nyt olisi hyvä puhua ammattilaisen kanssa. Mihin olet aikonut jatkaa peruskoulun jälkeen? Sun on pakko puhua asiasta! Uusi koulu voi olla mahdollisuus saada uusia ihmissuhteita, joten toivoa on!

Samaa mieltä kuin aiempi, puhu ammatti-ihmiselle. Sun on hyvä purkaa pahaa oloa ❤ !

Olen itse nyt 16-vuotias, lukion ekalla. Yläasteella mulla ei ollut juurikaan kavereita ja koulumotivaatio oli täysi nolla. Sitten päätin lopettaa sen "lohdun" etsimisen muista, päätin alkaa kehittää itseäni ja omaa elämääni. Luin paljon kirjoja psykologiasta, esim. Dale Carnegien How to win friends and influence people mullisti käsitykseni ihmissuhteista. Aloitin uusia harrastuksia, esim. lenkkeilyn ja muutenkin keskitin voimani muuhun kuin murehtimiseen. Pikkuhiljaa kerääntyneen itsevarmuuden ansiosta ja uusien sosiaalisten taitojen myötä musta tuli varmaan helpommin lähestyttävä koska nyt lukiossa oon saanut uusia kavereita helposti. Kyllä se siitä, älä menetä toivoa. :)

Vierailija kirjoitti:

Mee Demiin vikisee

Kun ihmiset on tämänkaltaisia kusipäitä, niin mihin heitä tarvitseekaan.

Tsemppiä ap, ajan ja iän myötä helpottaa.

Meinasin kanssa ehdottaa sosiaalisuutta käsitteleviä kirjoja, pohdiskele asioita rauhassa ja ajattele, että sulla on aikaa vaikuttaa asioihin ☺ . Nykyisyys ei aina määrää tulevaisuutta, se voi olla parempi.

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Tsemppiä kuitenkin, kun kasvat aikuiseksi elämä muuttuu helpommaksi ja mukavammaksi. Oletko kokeillut harrastusten kautta löytää ystäviä tai netissä?

No ei kyllä muutu :D

Kun kasvat aikuiseksi, ne kaverit vähenee entisestään. Kaikki on kiinni peruskoulun jälkeisistä opinnoista. Jos opiskeluaikana saat kavereita, niin sitten ei huolta vähään aikaan, mutta jos sittenkään et saa kavereita, niin yksinäinen on koko loppuikä.

Joten panosta kavereiden hankkimiseen ensimmäisenä opiskeluvuotenasi.

Itsetunto. Mikä on saanut itsetuntosi matalaksi? Kiusaaminen? Koita saada keskusteluapua.

Mulla oli lukion jälkeen itsetunto todella heikko. Huomasin että ihmiset alkoivat välttelemään. Nyt kun itsetunto on taas hyvä, huomaan kuinka paljon enemmän ihmiset lähestyvät. En ole enää epävarma.

Tsemppiä! Pystyt kyllä siihen!

Aavee-palstalta löytyy sulle aina ystävä.

Katos me notkutaan täällä aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Tsemppiä kuitenkin, kun kasvat aikuiseksi elämä muuttuu helpommaksi ja mukavammaksi. Oletko kokeillut harrastusten kautta löytää ystäviä tai netissä?

No ei kyllä muutu :D

Kun kasvat aikuiseksi, ne kaverit vähenee entisestään. Kaikki on kiinni peruskoulun jälkeisistä opinnoista. Jos opiskeluaikana saat kavereita, niin sitten ei huolta vähään aikaan, mutta jos sittenkään et saa kavereita, niin yksinäinen on koko loppuikä.

Joten panosta kavereiden hankkimiseen ensimmäisenä opiskeluvuotenasi.

Mun ammattikouluajoistani on reilu 10 vuotta. Ja mulla on todella paljon ystäviä ja kavereita joihin olen tutustunut aivan muuta kautta tämän jälkeen. Vielä tänä päivänäkin saan uusia kavereita sieltä täältä. Että kyllä muuttuu :) Ohis.

Olin itse samassa tilanteessa sinun ikäisenäsi. Ei ollut yhtään ystäviä ja olin pitkään koulukiusattu. Se oli todella raskasta aikaa, ja mietin usein, mikä minussa on vikana. No paljastui, ettei mikään, kuten ei sinussakaan! On todella väärin ja surullista, että olet joutunut kiusatuksi, ja tiedän, että on hyvin raskasta tuntea olevansa aina ulkopuolinen. Mutta usko pois, elämä helpottuu vielä. Itselläni asiat parani lukiossa, jossa sain ystäviä ja kiusaaminen loppui. En olisi ikinä yläkoulussa uskonut, että minulla olisi joku päivä elämä mallillaan, mutta niin vain nykyään on. Joten jaksa uskoa parempaan tulevaan, ja muista ettei sinussa ole mitään vikaa! Kannattaa myös hakeutua juttelemaan, vaikka esim. ihan koulukuraattorin(?)kautta, sillä yksin on raskasta kantaa näitä asioita. Yritä löytää elämääsi mielekästä tekemistä vaikka harrastusten kautta, ja keskity huomaamaan hyviä puoliasi ja arvostamaan itseäsi ainutlaatuisena ja arvokkaana ihmisenä. Tsemppiä!

Aion hakea lukioon peruskoulun jälkeen. Kiitos sinulle, joka vinkkasit kirjoja. Olen jutellut kuraattorille, mutta ei ole mukavaa tunkeutua väkisin toisten seuraan. :(

Ap

Ala-asteella opettaja jutteli luokan tytöille ja pyysi heitä olemaan kanssani, mutta ei tuntunut mukavalta olla leikeissä mukana koska opettaja pakotti. Jäin kuitenkin ulkopuolelle. :(

Ap

Tsemiä ikävään tilanteeseen. Itse olin myös todella rajusti koulukiusattu ja kävin useempaankin otteeseen siellä syvimmässäkin päädyssä.

Harrastuksien, netin ja töiden kautta olen kuitenkin elämä muuttui niin, että yhtäkkiä minulla olikin ystäviä, eikä tuntemani ihmiset enää huoritelleetkaan minua aamulehden lukijoiden kommenttipalstalla tai vetäneet lounastunnilla tuolia alta. Se oli outoa ja ihanaa.

Nyt olen 27. Ihan väärin sanottu, että elämä jotenkin helpottaisi aikuisena, päinvastoin, mutta päätöksenteko helpottuu ja saat vapauden mennä ja tehdä oman mielesi mukaan. Itse olen antanut kiusaajilleni anteeksi, mutta koskaan en unohda. Olen yhä aika epävarma eläväisestä luonteestani huolimatta, vaikka tiedänkin että minulla pyyhkii aika paljon paremmin kuin näillä minua kaltoin kohdelleilla.

Kyllä se siitä silti paremmaksi muuttuu, usko pois! Koulupsykologi auttoi ainakim itseäni, käy sinäkin juttelemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään. Tsemppiä kuitenkin, kun kasvat aikuiseksi elämä muuttuu helpommaksi ja mukavammaksi. Oletko kokeillut harrastusten kautta löytää ystäviä tai netissä?

No ei kyllä muutu :D

Kun kasvat aikuiseksi, ne kaverit vähenee entisestään. Kaikki on kiinni peruskoulun jälkeisistä opinnoista. Jos opiskeluaikana saat kavereita, niin sitten ei huolta vähään aikaan, mutta jos sittenkään et saa kavereita, niin yksinäinen on koko loppuikä.

Joten panosta kavereiden hankkimiseen ensimmäisenä opiskeluvuotenasi.

Kyllä monella muuttuu! Minäkin olin lapsena/nuorena yksinäinen ja vielä yliopistokaan ei tarjonnut ystävyyssuhteita. Hankin kuitenkin apua sosiaalisten tilojen pelkooni ja sen jälkeen olen saanut paljon ystäviä (myös hyvin läheisiä) työpaikkojen ja harrastusten kautta. Ap on onneksi vielä hyvin nuori, että kaikki tulee muuttumaan vielä yllättävän helposti. Koita tehdä sellaisia asioita, joista olet kiinnostunut, pärjätä koulussa (pääset myöhemmin haluamaasi opiskelupaikkaan muiden samanmielisten kanssa) ja liity vaikka johonkin mielenkiintoiseen facebookryhmään.

Voisitko saada lemmikin kaveriksesi? Se helpottaa yksinäisyyttä paljon ja sitä kautta on helppo tutustua muihin saman lajin omistajiin. Lisää myös itsetuntoa ja vähentää ahdistusta:)

Oletko ap jutellut vanhempiesi kanssa asiasta? Ovatko vanhempasi ymmärtäväisiä ja tukenasi?

Sinussa ei ehdottomasti ole mitään vikaa, kiusatuksi joutuu sattuman kautta joku täysin viaton ihminen.

Mutta suurimmalla osalla elämä helpottaa kun pääset lukioon ja vaikka korkeakouluun ja työelämään. Murrosiän jälkeen itsensä kanssa on helpompi olla ja tietää mistä pitää ja mistä ei, joten kivaa tekemistä ja saman henkisiä ihmisiä on helpompi löytää.

Suurin osa kiusaajista/heidän hännystelijöistään katuvat aikuisena tekojaan kovasti ja ne jotka eivät, ovat niitä todellisia elämän luusereita.

Halauksia ja tsemppiä! Kirjoittele vaikka tänne av:lle, jos et muuta keksi:)

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole yhtään ystävää, eikä edes kavereita. Mua on kiusattu päiväkodista asti, nyt oon ysillä. En tiiä mikä mussa on vikana, mut mulla ei vaan oo koskaan ollu ketään, oon aina ulkopuolinen. :( Miten te muut jaksatte tällasta?

.....

Älä huoli, elämä muuttuu vain vuosi vuodelta paskemmaksi kun ikää tulee. Keski-ikäisenä sitä jo odottaa kuolemaa.