Onko normaalia, että jos äiti on hyvin kontrolloiva ja tarkka säännöistä ja rutiineista, niin lapsesta tuleekin ihan päinvastainen?

Täysin mahdollista. Itse erittäin boheemin äidin kasvattama ja olen itse erittäin tarkka, tykkään että on siistiä, elämässä pitää olla tavotteita ja suunnitelmia eli en ole yhtään omaksunut hänen tyyliään.

Juuri näin se yleensä menee. Vahva äiti, lapsesta näkymätön. Ylisiistin tulee sen äärilaita, kontrolloivan taas päinvastainen.

Nämä silloin kun käydään äärilaidassa ja noi menee tottakai päinvastoin myös

Mun tytön kaverin äiti oli kauhea kontrollifriikki, ja tyttö viettikin niin paljon aikaa meillä kun äidiltään vain sai. Hän ei viihtynyt kotonaan enää yhtään. Kun hän tuli täysi-ikäiseksi, hän lähti koko maasta eikä ole sen jälkeen näkynyt. Nyt hän nauttii vapaudestaan.

Juuri päinvastoin. Ääripäiden lapsista tulee juuri täysin erilaisia. Omassa kodissa vallitsi (ja vallitsee yhä) kaaos, mutta olen itse todella tarkka rutiineista ja siitä, että kämpässäni on siistiä. Pidän tarkkaa kirjaa kuluista ja menoista. Pakko, hajoan muuten samaan kaaokseen mikä kotona oli. Ja olen hajonnutkin, kuukauden takaisten tiskien siivoaminen ei ole kivaa...

Vierailija kirjoitti:

Mun tytön kaverin äiti oli kauhea kontrollifriikki, ja tyttö viettikin niin paljon aikaa meillä kun äidiltään vain sai. Hän ei viihtynyt kotonaan enää yhtään. Kun hän tuli täysi-ikäiseksi, hän lähti koko maasta eikä ole sen jälkeen näkynyt. Nyt hän nauttii vapaudestaan.

Näinhän se menee. Isäni oli kapiainen ja yritti äkseerätä myös kotona, mutta mun kohdalla huonolla menestyksellä. Kuri oli kova, mutta mitä enemmän käskyttämistä, kuritusta ja rangaistuksia, sitä enemmän uhmaa ja typeriä rötöksiä. Nykyään olen ihan kunnon ihminen, kun saan itse päättää asioistani. Kaikenlainen komentelu ja määräily nostattaa vieläkin raivon pintaan, myös työelämässä. Kaikki sellaiset työpaikat olen heti jättänyt taakseni, joissa näitä pikku-hitlereitä esiintyy.