Veriarvot, viisaat avatkaa mulle

Anemiaa. Ei ole vaarallista. Rautakuuri olisi paikallaan. T. Hoitsu

Oletko syömishäiriöinen tai juoppo?

Sairastatko anoreksiaa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko syömishäiriöinen tai juoppo?

Eka meni nappiin

ap

Prealbumiini 0,12?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko syömishäiriöinen tai juoppo?

Eka meni nappiin

ap

Vastaus aloituksen kysymykseesi on tämän ja veriarvojesi perusteella, että et nyt välittömässä kuolemanvaarassa ole, mutta huolissaan on syytä olla. Sairautesi rappioittaa kehoasi hyvää vauhtia.

Oletko hoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Oletko hoidossa?

Lyhyesti kerrottuna olen ja en ole. Avohoidossa käyn, sairaanhoitajaa näen kahdesti kuussa ja lääkäriä kerran. Bmi tällä hetkellä 12.14, sairastettuja vuosia takana kuusi (paino vaihdellut 35 kg ja 90 kg välillä), nuoriso-osastoilla ollaan oltu. Terapiaa en ole vielä hinnan vuoksi koittanut eikä sitä olla koskaan ehdotettu. Sairaalassa oon pariin otteeseen ollut alhaisen kaliumpitoisuuden takia, nyt korvaushoito käytössä. Mä pelkään, pelkään, pelkään. Mä kuolen tähän, ei oo ketään joka auttaisi, enkä osaa pyytää apua. Lukiosta valmistun nyt keväällä, ällän papereilla, ja pyrin yliopistoon. Oon käynyt töissä 13-vuotiaasta saakka. Oon täysin toimintakykyinen mutta mä en silti osaa syödä. Anteeksi avautuminen

ap

Terapia on varmaan jossain vaiheessa tarpeen mutta somaattisen tilanteen on oltava silloin parempi. Bmi ainakin tuolla 14 kieppeillä. Mieli ei toimi normaalisti noin nälkiintyneenä

:(, mutta toipuu kyllä kunhan saat painoa vähän lisää. Sinun kannattaa nyt keskittyä siihen, että yrität ottaa vastaan kaiken avun mitä tarjotaan. Heti maanantaina soittoajalla yritä saada sanottua että et selviä yksin. Tai pyydä jotain läheistä sanomaan se puolestasi. Sairastat todella vaikeaa sairautta eikä se ole sinun vikasi. Onneksi sitä osataan kuitenkin hoitaa. Psykoterapian aika tulee kun et enää ole fyysisesti vaarassa. Voimia ja rohkeutta sinulle, päivä kerrallaan!

Vierailija kirjoitti:

Terapia on varmaan jossain vaiheessa tarpeen mutta somaattisen tilanteen on oltava silloin parempi. Bmi ainakin tuolla 14 kieppeillä. Mieli ei toimi normaalisti noin nälkiintyneenä

:(, mutta toipuu kyllä kunhan saat painoa vähän lisää. Sinun kannattaa nyt keskittyä siihen, että yrität ottaa vastaan kaiken avun mitä tarjotaan. Heti maanantaina soittoajalla yritä saada sanottua että et selviä yksin. Tai pyydä jotain läheistä sanomaan se puolestasi. Sairastat todella vaikeaa sairautta eikä se ole sinun vikasi. Onneksi sitä osataan kuitenkin hoitaa. Psykoterapian aika tulee kun et enää ole fyysisesti vaarassa. Voimia ja rohkeutta sinulle, päivä kerrallaan!

Kiitos viestistäsi! Ainoa vain, että tulee kiire hoidon kanssa mikäli haluan aloittaa opiskeluni ulkomailla syksyllä. Vanhempani ovat pistäneet välit poikki kanssani, eikä minulla ole hyvänpäivän tuttuja suurempia ystävyyssuhteita, joten ei oikein ole läheisiä joilta pyytää apua. Miten mä ilmaisisin huoleni lääkärille ilman että joudun pää kolmantena jalkana sairaalaan? Mulla on viimeinen jakso menossa ja kirjoitukset muutaman kuukauden päästä...

ao

Vierailija kirjoitti:

Anemiaa. Ei ole vaarallista. Rautakuuri olisi paikallaan. T. Hoitsu

Et ole oikea hoitsu. Anemia voi olla esim. suolistosyövän ensioire.

Hei Aloittaja !

Miten voit nyt ja

onko arvot korjaantuneet ?

Noin huonossa kunnossa ei pidä lähteä ulkomaille opiskelemaan. Se on itsessään niin suuri psyykkinen rasite. Terveys ensin, sitten opinnot.

Usein ulkomailla psyykkiset ongelmat korostuu. Joskus kyllä käy toisinpäin kun. Sanot lääkärille sanottavasti. Tai jos kemiat kohtaa hoitajan kanssa paremmin, niin hänelle. Pakkohoitoon on kuitenkin jonkinmoinen kynnys. Tuskin sitä ensimmäisenä käytetään.