Te jotka ette ole ottaneet opintolainaa, niin..
Miten olette pärjänneet? Perintö, säästöt, tuki, työ tai muu? Olisi hauska tietää gallupilla miten kukakin muu pärjää. Itse kuulun siihen sukupolveen, joka opiskelee ilman tukea, koska edes mitään hanttihommia ei ole tiedossa.
Eikä nyt mitään moraalisaarnaa "opintotukea tulee jokaisen ottaa". Se on jokaisen oma asia, myös se, että jättää ottamatta.
Kommentit (17)
Mulla on kanssa mies töissä, mutta oli pitkään työtön niin hyvä kun saa itse edes rahaa. Asutaan erillämme, joten en elele hänen siivellään. Tosin aina kun yhdessä ollaan hän "piffaa" ruoat ja herkut :) Sekä maksaa matkoista. Mun mielestä on ihan reilua, että se maksaa joka tienaa. Ite olen niin onnekas että on säästöjä omasta takaa, niin ei tartte sossun kanssakaan tapella. Koululaiset kun mitään saa, mehän vain kulutetaan yhteiskuntaa kun opiskellaan "turhaan" ja kaikki opiskelijathan "ryyppää ja rellestää". NOT
-ap-
Hyvin on pärjätty, oon nätti seksikäs blondi!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on pärjätty, oon nätti seksikäs blondi!
Onko säästöönkin jäänyt?
Itselle jäi opiskellessa vuokranmaksun jälkeen reilu 100 € vielä käyttörahaa (opintotuesta). Olin joka kesä kesätöissä ja tienasin ruokarahaa moneksi kuukaudeksi. Jossain vaiheessa tein sijaisuuksia opiskelun ohessa ja siitä tuli keskimäärin 50 €/kk lisärahaa. Pienellä sitä vaan pärjäsi silloin.
Asuin opintojen aikana kotona, maksoin omat ruuat ja opiskeluun liittyvät jutut. Hyvin riitti. Opiskelupaikka oli naapurikaupungissa, bussiliput maksoin itse silloin kun jommalla kummalla vanhemmalla ei ollut työjuttuja samalla suunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on pärjätty, oon nätti seksikäs blondi!
Onko säästöönkin jäänyt?
Hys,hys, on jäänyt, äläpuhu mitään, tiedäthän ne kateet ;)
Tein töitä koko opiskeluajan (maisteritutkinto). Opinnot tietty venyivät, mutta en halunnut lainaa.
6 lisää, että näin toimittiin koska vanhemmat ei halunneet että minä tai veli oltaisiin velkaisia jo parikymppisinä.
Veli sai siis saman kohtelun, vaikka kaupunki oli eri. Meillä on ko kaupungissa asunto niin veli asui siellä.
Vierailija kirjoitti:
Tein töitä koko opiskeluajan (maisteritutkinto). Opinnot tietty venyivät, mutta en halunnut lainaa.
Kunto kuitenkin kesti kovan "työnteon" ?:)
Ei oo nälkää tarvinnut nähdä. Nyt ei oo oikein mitää tuloja taas, mutta omaisuutta on jonkun verran.
Käytin säästöjä. Kulutin harkiten (empä juuri käynyt baareissa, mutta ei se haitannut). Sain vanhemmilta ruokasponssia (+ apua kalliimpiin pakollisiin hankintoihin, kävin heillä sitten joskus siivoamassa yms). Sain lahjat rahana/lahjakortteina.
Ottaisin opintolainaa, jossei olisi luottotiedot menneet yrityksen kaatumisen seurauksena. Nyt en saa sossutukea puolison tulojen takia, puoliso ei halua elättää mua, joten vanhemmat antaa mulle n. 500e/kk + maksavat yrityslainaani opintojeni ajan.
Tein töitä ja valmistuin silti etuajassa. Sain oman alan töitä heti valmistuttua ja nyt harkitsen elämäni ensimmäistä lainaa. (Asunto)
Ei euroakaan opintolainaa. Alussa pyrin pärjäämään kesätyörahoilla ja vanhempien pienillä avustuksilla, myöhemmin tein töitä myös illat, yöt ja viikonloput. Valmistuin tavoiteajassa, asuin kivassa asunnossa keskustassa, kävin opiskelijavaihdossa ja rahaa jäi vielä valmistumisen jälkeen säästöönkin.
Osa-aikainen työpaikka on siis opiskelijan lottovoitto.
Oli hieman säästöjä mm. ylppärilahjarahoista ja kävin töissä opintojen ohella. Lisäksi nostin opintotukea ja asumislisää. Pärjäsin kun elelin säästäväisesti.
Lukion ja opistotutkintojen aikaan asuin kotona. Sen jälkeiset tutkinnot on suoritettu täysipäiväisen työnohessa ilman opintovapaita. Joustava työ niin onnistuu. Vuoden olin äitiys-/vanhempainlomilla ja silloinkin opiskelin. En siis ole nostanut opintorahaa enkä lainoja koskaan.
Mies työssäkäyvä ja hyvätuloinen, hän maksaa vuokran ja minä maksan vedet, sähköt yms. laskut. Näin pärjään opintotuellani enkä ole tarvinnut opintolainaa vielä kertaakaan.