Mun mies ei osaa yhtään tukea mua

Koska se on komea, se ei tarvitse empatiaa.

Suurin osa miehistä ei ole. Vika on osin kasvatuksessa ja ympäristössä. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö mies voisi kehittää empatiaansa. Jos viitsisi.

Miehet eivät keskimäärin ole niin empaattisia kuin naiset. Minäkin haluaisin olla yhtä empaattinen kuin vaimoni, mutta en vain ole. Kun minulla on huolia, vaimo on todella hyvä kuuntelemaan ja ymmärtämään. Kun vaimolla on huolia, on huono tapani yrittää vain löytää äkkiä ratkaisu asiaan. Tiedostan tämän puutteeni, mutten osaa korjata luonnettani. Pahoittelut tästä.

Sama juttu meillä, aina ollutkin. Ei minkäänlaista empatiaa minua kohtaan, ei siis missään asiassa, ei koskaan. Mutta häntä kohtaan pitäis koko lähipiirin kyllä aina tuntea niin paljon empatiaa, joka asiassa, vaikka itse mokailisi. Ja hänen koko suku on ihan samanlaisia.

Jännämiesten ei tarvitse olla empaattisia, se ei sopisi lihaksikkaan ja miehekkään miehen kuvaan. Tyydy tilanteeseen tai valitse ruipelompi mies.

witsi kirjoitti:

Jännämiesten ei tarvitse olla empaattisia, se ei sopisi lihaksikkaan ja miehekkään miehen kuvaan. Tyydy tilanteeseen tai valitse ruipelompi mies.

Mies ei ole jännämies millään lailla.

witsi kirjoitti:

Jännämiesten ei tarvitse olla empaattisia, se ei sopisi lihaksikkaan ja miehekkään miehen kuvaan. Tyydy tilanteeseen tai valitse ruipelompi mies.

Hämmentävää miten palstan kilttimiehen mielestä ruipelolla kilttimiehellä on hallussaan kaikki ihmissuhdetaidot, ja hän on loistava empatiassa ja aina ihana ja huomaavainen ja empaattinen kumppanilleen. Oikea ihmemies.

Kaikki eivät ole empaattisia, eivätkä osaa tukea. Parisuhteen onnellisuuden kannalta se olisi oleellista. Onko miehesi aina tuollainen? Oletko kertonut hänelle, että olet surullinen, koska hän ei tue sinua?

Pitemmän päälle tuollainen tilanne on hyvin raskas. Kannattaa miettiä, haluatko jatkaa tuossa suhteessa.

Miten voi aikuinen? ihminen olla niin riippuvainen toisista että loukkaantuu puheesta ja vaatii lohdutusta. Kasvata vähän nahkaa.

Mun mies on mun elämäni pahin kriitikko. Olen luovalla alalla osapäivätöitteni lisäksi. Sain toiselta puolen Suomea toimeksiannon, joka voisi avata ovia menestykseen. Kerroin uutiset, mies äyskäisi vihaisesti, että "jos sen mokaat, sun ei koskaan tarvi alallas työskennellä!" Menin lukkoon ja menin vessaan piiloon itkemään. Sitten se ihmettelee, kun vaan elän elämääni, enkä puhu sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole empaattisia, eivätkä osaa tukea. Parisuhteen onnellisuuden kannalta se olisi oleellista. Onko miehesi aina tuollainen? Oletko kertonut hänelle, että olet surullinen, koska hän ei tue sinua?

Pitemmän päälle tuollainen tilanne on hyvin raskas. Kannattaa miettiä, haluatko jatkaa tuossa suhteessa.

Aina hän on tuollainen ollut. En nyt tämän takia halua erota kun lapsiakin on. Ja sinulle joka sanoit että kasvata paksumpi nahka, niin en kyllä pienestä suutu. Tämä oli iso asia mutta mies ei varmaan osannut mitenkään lohduttaa joten halusi lakaista asian maton alle.

Onpas teillä kummallisia miehiä lähipiirissä. Mun tuntemista miehistä suurin osa on empaattisia. Moni näistä ei ehkä osaa tukea tai keskustella, jos sellaista ei ole tehty kotona tai vaimo on jyrännyt muutenkin aina miehen yli tms, mutta empatiaa silti näen. On niitä muitakin toki. Oma mies on empaattinen ja osaa keskustella ja tukea, koska ollaan aina kaikki asiat keskusteltu läpi koko 20 vuoden ajan. Jo suhteen alussa sanoin, että mä en siedä mököttämistä ja puhumattomuutta, vaan kaikki käsitellään ja puhutaan. En olisi ottanut miestä, joka ei osaa puhua. Meillä on ollut kaikenlaisia kriisejä elämässä, mutta tukea saamme molemmat toisiltamme aina, ja kaikista asioista voidaan puhua.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on mun elämäni pahin kriitikko. Olen luovalla alalla osapäivätöitteni lisäksi. Sain toiselta puolen Suomea toimeksiannon, joka voisi avata ovia menestykseen. Kerroin uutiset, mies äyskäisi vihaisesti, että "jos sen mokaat, sun ei koskaan tarvi alallas työskennellä!" Menin lukkoon ja menin vessaan piiloon itkemään. Sitten se ihmettelee, kun vaan elän elämääni, enkä puhu sille mitään.

Unohda miehesi typerät puheet. Tiedän, että se on vaikeaa ja se satuttaa, mutta koita painaa ne mielestäsi. Tiedän itse luovan työn tekijänä, että tuollainen tuntuu ihan kamalalta, ja voi lannistaa, mutta älä lannistu. Se luovuus tulee sinusta ja sinä osaat. Tsemppiä! <3

12

Empatia ja sympatiaa saa tyttökavereilta. Jokin idea siinä on, että elämässämme on muitakin ihmisiä kuin se mies jonka kautta elää. Jokaisella meillä on tarpeita, joita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa.

Eräs tuttavani on itkuherkkä nainen. Kysyin kerran miltä hänestä tuntuisi, jos hänen miehensäkin itkeskelisi usein. Hän kauhistui ajatusta.

Useimmiten tuentarve kulkee naiselta miehelle. Naiset tarvitsevat paijausta ja olkapäätä. Miehet eivät. Vaimitensenytoli?

LP

Vierailija kirjoitti:

Empatia ja sympatiaa saa tyttökavereilta. Jokin idea siinä on, että elämässämme on muitakin ihmisiä kuin se mies jonka kautta elää. Jokaisella meillä on tarpeita, joita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa.

Mutta puolison pitäisi olla se ensisijainen tukija tai yksi niistä. Kammottavaa jos lähin ihminen on jääkalikka. En jäisi.

Empatia on naisten ase. Naisten suurempi tunneherkkyys ja ilmaisukyky sallii paremmin käyttää henkistä väkivaltaa. Se voi mennä vaikka siten että kohteeksi valitulta urkitaan empaattisia taitoja käyttäen hänen herkkä kohtansa ja isketään siihen käyttäen samaa taitoa hankkia liittolaisia, kuten miehiä, manipuloiden heitä samalla empaattisella kyvyllä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas teillä kummallisia miehiä lähipiirissä. Mun tuntemista miehistä suurin osa on empaattisia. Moni näistä ei ehkä osaa tukea tai keskustella, jos sellaista ei ole tehty kotona tai vaimo on jyrännyt muutenkin aina miehen yli tms, mutta empatiaa silti näen. On niitä muitakin toki. Oma mies on empaattinen ja osaa keskustella ja tukea, koska ollaan aina kaikki asiat keskusteltu läpi koko 20 vuoden ajan. Jo suhteen alussa sanoin, että mä en siedä mököttämistä ja puhumattomuutta, vaan kaikki käsitellään ja puhutaan. En olisi ottanut miestä, joka ei osaa puhua. Meillä on ollut kaikenlaisia kriisejä elämässä, mutta tukea saamme molemmat toisiltamme aina, ja kaikista asioista voidaan puhua.

Mun 10-poikanikin on empaattinen. Tyyliin kerran ollessani pettynyt, niin tuli halaamaan ja lohduttamaan, että älä välitä äiti... Ihan ihmettelen, miten siitä on niin hieno pieni ihminen tullut. Varmasti molemmilla sukupuolilka on kyky empaattisuuteen, jotkut vaan yrittävät ns karaista poikia siitä pois ja etteivät pojat saa itkeä yms.

Vierailija kirjoitti:

Empatia on naisten ase. Naisten suurempi tunneherkkyys ja ilmaisukyky sallii paremmin käyttää henkistä väkivaltaa. Se voi mennä vaikka siten että kohteeksi valitulta urkitaan empaattisia taitoja käyttäen hänen herkkä kohtansa ja isketään siihen käyttäen samaa taitoa hankkia liittolaisia, kuten miehiä, manipuloiden heitä samalla empaattisella kyvyllä.

No, ap...

Eilen satutti tosi paljon parin ihmisen jutut...oliko he naisia?

Vierailija kirjoitti:

LP

Vierailija kirjoitti:

Empatia ja sympatiaa saa tyttökavereilta. Jokin idea siinä on, että elämässämme on muitakin ihmisiä kuin se mies jonka kautta elää. Jokaisella meillä on tarpeita, joita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa.

Mutta puolison pitäisi olla se ensisijainen tukija tai yksi niistä. Kammottavaa jos lähin ihminen on jääkalikka. En jäisi.

Tämän takia eroaisit. Vaikka on yhteiset lapset, yhteiset tulot (yritys), yhteinen asuntolaina yms.