Mun mies ei osaa yhtään tukea mua
Eilen satutti tosi paljon parin ihmisen jutut. Kerroin.miehelle mutta ei tippaakaan empatiaa herunut. Miksi ihmeessä se ei ole yhtään empaattinen?
Kommentit (28)
Miten sinä tuet häntä hänelle tärkeissä asioissa?
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä tuet häntä hänelle tärkeissä asioissa?
Kuuntelen, lohdutan ja yritämme keksiä yhdessä ratkaisuja ongelmiin.
Minun tapani tukea on yrittää ratkaista ongelmia. Jos ei ole ongelmia ratkaistavaksi, en oikein osaa tehdä mitään. Mutta eivät ystäväni esimerkiksi minulta hae mitään voivottelua vaan järjen ääntä ja potkua perseelle.
Vierailija kirjoitti:
LP
Vierailija kirjoitti:
Empatia ja sympatiaa saa tyttökavereilta. Jokin idea siinä on, että elämässämme on muitakin ihmisiä kuin se mies jonka kautta elää. Jokaisella meillä on tarpeita, joita ei tyydytetä vain yhden ihmisen kanssa.
Mutta puolison pitäisi olla se ensisijainen tukija tai yksi niistä. Kammottavaa jos lähin ihminen on jääkalikka. En jäisi.
En minäkään jäisi suhteeseen lapsimorsiammen kanssa, joka ei osaa laitaa pahoja sanoja sanojan puutteellisuuden piikkiin. Eiköhän tässä ole ihan hyvä syy eroon. Toinen on säälittävät tuettava, jota toinen ei osaa tukea. Ap voisi etsiä itselleen jonkun kivan tytön puolisoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia on naisten ase. Naisten suurempi tunneherkkyys ja ilmaisukyky sallii paremmin käyttää henkistä väkivaltaa. Se voi mennä vaikka siten että kohteeksi valitulta urkitaan empaattisia taitoja käyttäen hänen herkkä kohtansa ja isketään siihen käyttäen samaa taitoa hankkia liittolaisia, kuten miehiä, manipuloiden heitä samalla empaattisella kyvyllä.
No, ap...
Eilen satutti tosi paljon parin ihmisen jutut...oliko he naisia?
Oli.
Aihe vapaalla?
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttavani on itkuherkkä nainen. Kysyin kerran miltä hänestä tuntuisi, jos hänen miehensäkin itkeskelisi usein. Hän kauhistui ajatusta.
Useimmiten tuentarve kulkee naiselta miehelle. Naiset tarvitsevat paijausta ja olkapäätä. Miehet eivät. Vaimitensenytoli?
No, mäpäs kerron. Mies on ratkaishakuinen, minä olen ratkaisuhakuinen, ei ongelmaa? Niinhän sitä luulisi. Jos mies saa jonkun leivänmurun kokoisen haavan tai nirhauman, hän haluaa kanssavoivotusta ja hössönsössötystä ja on pettynyt, jos ei saa. Ei saa siis sanoa, että no voi, otapa laastari tai eihän siitä edes tule verta. Itse en edes noteeraa jokaista pikkuriikkistä haavaa. Toimiiko se miesten ratkaisuhakuisuus vaan yhteen suuntaan?
Oli.