Neuvolan täti purnaa

Etkö voi silti antaa vinkkejä kuinka selvitä kävelemään opettelevan lapsen kanssa? Lisäksi voit lohduttaa, että opetteluvaihe ei kestä kauaa. t. Useamman lapsen äiti

Et saisi vähätellä kenenkään huolia ja elämäntilannetta. Tuon perusteella ei saisi koskaan valittaa mistään kun aina on jollain asiat huonommin. Tottakai vanhemmat valittamisesta huolimatta rakastavat lastaan, mutta se on fakta, että vauva-arki on kuormittavaa. Et ole nyt kovin ammattimainen tai sitten tää on provo.

Tuolla perusteella käytännössä kenellekään ei voi jakaa sympatoita koska aina jossain jollakin on asiat vieläkin huonommin...

Voi kuvitella tunteesi, varmasti monenlaista pääsee tuossa työssä näkemään.

Tuli mieleeni, että missä kohtaa neuvolakäyntiä kuvaamaasi purnausta ehtii tapahtua? Meillä neuvolassa tehdään mittaukset ja "testit", ja th kysyy onko jotain huolia tai jotain mistä haluan kysyä tai keskustella. Eipä ole tähän mennessä ollut kolmen lapsen kanssa. Miten joku alkaa tuollaisista neuvolassa valittamaan. Tuntuisi enemmän mammojen puistokeskusteluun sopivalta aiheelta.

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi silti antaa vinkkejä kuinka selvitä kävelemään opettelevan lapsen kanssa? Lisäksi voit lohduttaa, että opetteluvaihe ei kestä kauaa. t. Useamman lapsen äiti

Kyllä näillä valittajilla on laspia jo ennestään, useimmiten. Ja se ei ole oikeaa valitusta,sellaista tavan vuoksi...eriluontoista. Eroitan kyllä milloin kysy piiloviestistä. Kun tapaa satoja äitejä,niin uskokaa tai älkää,että osaan lukea teitä rivien välistä

Aina löytyy joku, jolla menee vielä huonommin. Aina löytyy se, joka ei voi saada lapsia ollenkaan tai jonka lapsella on kuolemaan johtava sairaus. Itse kuntoutan työssäni kehitysvammaisia joka päivä, ja sen ansiosta varmasti osaan paremmin tuntea kiitollisuutta siitä, että oma lapseni on terve. Mutta en silti tietenkään kiellä itseltäni niitä negatiivisiakin tunteita, joita vanhemmuus luonnollisesti joskus herättää.

Minkälaista asiantuntemusta sulla on antaa vammaisen lapsen vanhemmille? Musta ainakin tuntui neuvolakäynnit ihan turhilta, kun TH ei tiennyt mitään lapsen oireyhtymästä, vaan kyseli siitä minulta. Lapsi kävi myös lääkäreillä ja terapeuteilla useamman kerran vuodessa. Siis oikeilla asiantuntijoilla. Ei terveydenhoitajasta ollut mitään apua tai tukea.

Vaihda alaa. Sama kuin lääkäriä vituttaisi, jos joku valittaa hetkellistä pyörätuoliin joutumista auto-onnettomuuden takia ja edellinen potilas on pysyvästi pyörätuolissa lihassairautensa takia.

(p.s. Se toinen neuvolatäti ei valita tällaisista, vaan osaa ymmärtää molempia vanhempia ja tukea heitä...)

Mä ymmärrän aloittajaa, mutta tekis mieli kysyä, onko työtaakka liikaa? Kun jokainen pitäisi jaksaa omana tapauksenaan.

Ja toisaalta, mun mielestä ois ok, jos neuvolaterkka palauttaisi maan pinnalle ihan turhasta valittavat. Iso peukku sellaiselle riskinotolle. ;)

th kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi silti antaa vinkkejä kuinka selvitä kävelemään opettelevan lapsen kanssa? Lisäksi voit lohduttaa, että opetteluvaihe ei kestä kauaa. t. Useamman lapsen äiti

Kyllä näillä valittajilla on laspia jo ennestään, useimmiten. Ja se ei ole oikeaa valitusta,sellaista tavan vuoksi...eriluontoista. Eroitan kyllä milloin kysy piiloviestistä. Kun tapaa satoja äitejä,niin uskokaa tai älkää,että osaan lukea teitä rivien välistä

Ok, eli sen lisäksi ettet halua antaa työnkuvaasi kuuluvia neuvoja - "koska jollain toisella on asiat huonommin" - olet myös meedio. Selvä.

Mitäs jos neuvolantäti harkittis uranvaihtoa.

Ainiin, kaikki sun alalla ovat tollasia, alalleen sopimattomia, joten anti olla.

Jokainen vanhempi varmaan joskus kokee olevansa väsynyt. Itsekin koin. Kunnes sitten huomasin, että jotkut toiset ovat vain vielä huomattavasti väsyneempiä (vauva valvotti, toisella korvakierre jne). Epäoikeudenmukaiseksi purnaukseksi koin sen, kun eräs perusterveen lapsen äiti toi lapsensa keskellä yötä ensiapuun (juuri alkaneen korvakivun vuoksi, ei mitään järjellistä syytä hakeutua heti päivystykseen) ja hyökkäsi silmittömällä raivolla päivystävän lääkärin kimppuun huutaen, että sinä et tiedä, miten raskasta on (lapsen korvatulehdus). Niin, kollegan lapsi, samanikäinen, oli vaikeasti vammainen..

th kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi silti antaa vinkkejä kuinka selvitä kävelemään opettelevan lapsen kanssa? Lisäksi voit lohduttaa, että opetteluvaihe ei kestä kauaa. t. Useamman lapsen äiti

Kyllä näillä valittajilla on laspia jo ennestään, useimmiten. Ja se ei ole oikeaa valitusta,sellaista tavan vuoksi...eriluontoista. Eroitan kyllä milloin kysy piiloviestistä. Kun tapaa satoja äitejä,niin uskokaa tai älkää,että osaan lukea teitä rivien välistä

Just näitä rivien välistä lukijoita, vaistoon luottavia ja ihmistuntijoita riittää... Sanokaa vain rehellisesti, että kuvittelette päässänne ja arvailette. Sitähän se on.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista asiantuntemusta sulla on antaa vammaisen lapsen vanhemmille? Musta ainakin tuntui neuvolakäynnit ihan turhilta, kun TH ei tiennyt mitään lapsen oireyhtymästä, vaan kyseli siitä minulta. Lapsi kävi myös lääkäreillä ja terapeuteilla useamman kerran vuodessa. Siis oikeilla asiantuntijoilla. Ei terveydenhoitajasta ollut mitään apua tai tukea.

Tiesitkö, ettei neuvolakäynnit ole mitenkään pakollisia? Rokotteetkin voi hakea tk:sta. Ymmärrän kyllä, että voi tuntua turhauttavalta selittää asioita ihmiselle, jolta yrittäisit itse saada neuvoja, mutta toisaalta ymmärrät varmaan, ettei terkalla voi edes olla kaikesta erityisestä tarkempaa osaamista. Tod.näk. tällaisessa tilanteessa terkka voisi toimia myötätuntoisena rinnallakulkijana vanhemmille... Mitä aloittaja ei taida olla.

Onneksi et taida oikeasti työskennellä neuvolassa. Meillä hoitajat ovat olleet aina ammattimaisen päteviä. Neuvoa on tullut siihen kehitysvaiheeseen mikä meidän lapsella on ei edellisen asiakkaan.