Lue keskustelun säännöt.
ylireagoinko?
äiti
11.01.2017 |
minulla on 12v erityislapsi ja pari vuotta kestänyt suhde uuden kumppanin kanssa jonka kanssa asin yhdessä.
aloitin nyt opinnot, joten en ole aina kotona. tämä tarkoittaa, että lapseni täytyy oppia kantamaan avainta mukanaan. se unohtuu häneltä kuitenkin todella helpolla, koska erityislapsi. ja on sen verran hoidettava, että olen hänen omaishoitajansa.
kumppanini sanoi tänään, että hän ei aio avata tälle ovea, jos unohtaa avaimen. hän ei kuulemma ole mikään ovenavaaja. menee vaikka sitten mielummin pois kotoota siksi aikaa.
minusta tämä on aika raakaa. tai ymmärrän, että lapseni on toisinaan työläs ja vaatii kärsivällisyyttä ja toistoa. yritän parhaani mukaan huolehtia, että hänen avain ei jäisi ja olemme sopineet, että jos näin käy ja kukaan ei ole kotona hän voi mennä naapurin vanhan pariskunnan luo.
en oikein tiedä miten mun pitäisi suhtautua. varmistin vielä kysymällä, että oikeestikko hänelle on vähemmän vaivaa mennä muualle, kuin avata ovi? kuulemma on. en lähtenyt edes riitelemään aiheesta. mietin vaan, että olenko nyt turhan herkkä, kun musta toi on asiatonta ja lapsen kiusaamista.
ihan kuin tällä ei muuten jo olisi tarpeeksi haasteita elämässä.
tai jotenkin. mulle ei tulis mieleenkään jättää ketään rappukäytävään.
Kommentit (26)
vituttaako sitä se oven avaaminen itsessään vai se, että lapsi on kotona hänen vaivoinaan kun sinä olet pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko oli tuollaisen kanssa yhteen muuttaa, hienoa ja ajattelevaista. En keksi muuta ratkaisua kuin erilleen muuttaminen. Lapsi lienee tärkeämpi kuin tampio kumppani. En usko hänen muutenkaan olevan mikään paras mahdollinen tyyppi, joten mäkeen koko läjä.
Kerropa miksi hyysäät tuollaista äijää? Rahan takiako? Seksin takia?
Vierailija kirjoitti:
Onko kumppanillasi itsellään lapsia tai mitään kokemusta heistä? Vaikuttaa siltä ettei taida olla? 12-vuotias vaikka ei olisi edes erityislapsikaan voi unohtaa yhtä jos toista. Miten kumppanisi yleensä suhtautuu lapseesi? Nyt taitaa olla kumppanin kanssa vakavan keskustelun paikka kasvatuksesta, siitä mitä lapselta saati erityislapselta voi yleensä odottaa, aikuisen vastuusta ja aikuismaisesta käyttäytymisestä ylipäänsä.
hänellä on itsellään samanikäinen tytär, mikä käy meillä viikonloppuisin. hänen lapsi on ihan superskarppi, eikä oikein ikinä unohtele mitään. toiminnanohjaus 10+. varmaan siksi kumppanin on vaikea ymmärtää, ettei avainten jääminen ole mitään välinpitämättömyyttä tai kiusantekoa.
hän on lasten kanssa vähän ristiriitainen. tai on todella mukana ja osallistuu ja tekee ihania asioita heidän kanssaan, mutta sitten välillä lyö ihan lukkoon jossain ihan kummissa asioissa. kuten tässä. siihen on jotenkin todella vaikea suhtautua. kerran esim. mun lapsi ei saanut lainata hänen jalkalamppua puoleksi tunniksi, koska se on hänen. ei mitään oikeaa syytä.
oli siinä vähän tilanteen kannattelua lapselle, mikä on ihan kysymysmerkkinä, kun kyllä ton ikäinen nyt tajuaa milloin menee överiksi.
Vierailija kirjoitti:
vituttaako sitä se oven avaaminen itsessään vai se, että lapsi on kotona hänen vaivoinaan kun sinä olet pois?
varmaan vähän molemmat. mutta ei tota lastakaan voi kieltää kotonaan olemasta. pärjää kuitenkin ilman mua sen parisen tuntia mitä joutuu odottelemaan.
mutta kyllä se häntä vituttaa. koko lapsi kai toisinaan. en tiedä. ei aina. pääasiassa ei kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaakohan kumppanisi sitä, että hän ei aio järjestää menojaan sen mukaan, koska lapsesi on tulossa koulusta? Tai onko hän kokenut että hänen automaattisesti oletetaan päivystävän kotona sellaisina päivinä kun sinä et ole paikalla, ja "kapinoi" nyt lähtemällä kotoa pois?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaakohan kumppanisi sitä, että hän ei aio järjestää menojaan sen mukaan, koska lapsesi on tulossa koulusta? Tai onko hän kokenut että hänen automaattisesti oletetaan päivystävän kotona sellaisina päivinä kun sinä et ole paikalla, ja "kapinoi" nyt lähtemällä kotoa pois?
ei kun se nyt on selvä, ettei järjestä menojaan sen mukaan. eikä järjestäkään. eikä hänen missään nimessä tarvitsekaan.
häntä vaan vituttaa avata se ovi. nähtävästi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin asiatonta. Oikeasti. Lapsi oppii kyllä näin vihaamaan isäpuoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Täysin asiatonta. Oikeasti. Lapsi oppii kyllä näin vihaamaan isäpuoltaan.
enemmän pelkään, että oppii vihaamaan otseään. lapsella on myös masennus, koska ei ole helppoa olla erilainen. lääkitys ja terapia kunnossa.
on kyllä jotenkin sirullista. tai on surullista. tykkään kumppanistani kovasti ja hänellä on omiaongelmia, mutta kamalan vaikea vetää raja ja jotenkin musta se menee lapsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nino peru tänään treenit vaikka oli tarkoitus treenata ja otella brassijujutsun maailmanmestaruudesta tatamilla mutta sain kaikin tuomariäänin luovutuksen 100-0 kun nino ei saapunutkaan kilpailupaikalle kun löysät olivat menneet pöksyihin ja valmistauduin koko päivän turhaan treeneihin eikä nino ole maksanut velkojakaan. Mozart on koko maailmankaikkeuden suurin ja korkein äly jolle minkään ideologian satuolento ei pärjää vertailussa.
äh sori miljoona typoa. kosketusnäytöllä kirjoittaminen on syvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä on lapsen isä? Voisiko hän siellä saada parempaa hoitoa ja oikeaa välittämistä? Sinun luonasi tilanne on lapselle ikävä. Jatkuvaa vertailua, alistamista ja kettuilua - siitä ei voi tulla hyvää aikuisuutta ja itsetuntoa. Sinun pitäisi äitinä asia ymmärtää, mutta jos et voi, vaan mies on tärkeämpi, niin lapsi pois rakastavaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin asiatonta. Oikeasti. Lapsi oppii kyllä näin vihaamaan isäpuoltaan.
enemmän pelkään, että oppii vihaamaan otseään. lapsella on myös masennus, koska ei ole helppoa olla erilainen. lääkitys ja terapia kunnossa.
on kyllä jotenkin sirullista. tai on surullista. tykkään kumppanistani kovasti ja hänellä on omiaongelmia, mutta kamalan vaikea vetää raja ja jotenkin musta se menee lapsissa.
No just. Mene panemaan sitä äijääsi nyt ja itke hänen kainalossaan suruasi. Aamulla voit alkaa etsimään lapselle uutta kotia, vaikka sellaista tuettua asuntolapaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin asiatonta. Oikeasti. Lapsi oppii kyllä näin vihaamaan isäpuoltaan.
enemmän pelkään, että oppii vihaamaan otseään. lapsella on myös masennus, koska ei ole helppoa olla erilainen. lääkitys ja terapia kunnossa.
on kyllä jotenkin sirullista. tai on surullista. tykkään kumppanistani kovasti ja hänellä on omiaongelmia, mutta kamalan vaikea vetää raja ja jotenkin musta se menee lapsissa.
No just. Mene panemaan sitä äijääsi nyt ja itke hänen kainalossaan suruasi. Aamulla voit alkaa etsimään lapselle uutta kotia, vaikka sellaista tuettua asuntolapaikkaa.
no ei kyllä hirveesti paneta tai itketä. lähinnä olotila on sellainen loppua edeltävä sisäinen rauha. eiköhän tämä ala olla tässä. saa se silti surettaa.
Vaikea sanoa, kumpi on se erityisempi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kumpi on se erityisempi lapsi.
nii-i. terapiassa toi kumppanikin käy ja ei siinä mitään se on hyvä, että hoitaa ongelmiaan, mutta en tiedä onko mun elämäntilanne se missä on niille tilaa ja aikaa.
kun tavallaan kuitenkin mä haluan keskittyä lapsiin ja en oikein jaksaisi edes käydä hänen kanssaan läpi, miksi toi on oikeesti ihan älytöntä. tai miten joku ei näe sitä? mitä jos mä unohdan avaimet? olen sata varma, että ei jättäisi mua ulos. eikä ole jättänyt, kun olen unohtanut. ei ole edes uhkaillut tolla. miten erityislapsi voi muistaa jotain, mitä aikuinenkaan ei muista?
Hyi helvetti mikä ihminen. Me ollaan olemassa välittääksemme ja auttaaksenme muita, saadaksemme myös tukea muilta. Tuo käytös ei ole opetusta vaan sadismia.
Onko kumppanillasi itsellään lapsia tai mitään kokemusta heistä? Vaikuttaa siltä ettei taida olla? 12-vuotias vaikka ei olisi edes erityislapsikaan voi unohtaa yhtä jos toista. Miten kumppanisi yleensä suhtautuu lapseesi? Nyt taitaa olla kumppanin kanssa vakavan keskustelun paikka kasvatuksesta, siitä mitä lapselta saati erityislapselta voi yleensä odottaa, aikuisen vastuusta ja aikuismaisesta käyttäytymisestä ylipäänsä.