Harmittaako kahden pojan äitiä, jos kolmaskin on poika

aaaveella ei - reaalimaailmassa kyllä

Ei todellakaan. Olen vaan onnellinen kun minulla on ollut onni saada lapsia

Jos on kovasti toivonut tyttöä, niin voihan se hetken harmittaa. Mutta enpä usko että normaali äiti kovin kauaa jaksaa harmitella.

No se harmitti, kun iltatähti syntyi (oli ihan suunnittelematon raskaus) ja kaikki vauvakamat oli jo annettu pois. Olisi mennyt samat vaatteet kolmannellakin. Mutta muuten ei ole kyllä harmittanut, lelut, fillarit, luistimet kaikki vaan kiertää kolme lasta.

Riippuu ihmisestä. Jos kovasti toivoo tyttöä, niin toki sitten. Mutta varmaan suurin osa toivoo ensisijaisesti lasta.

Itselläni on vasta yksi lapsi, poika, enkä voisi kuvitella pettyväni jos joskus saisin toisen. Poikani on niin rakas ja ihana - miksi ihmeessä en haluaisi toista? Tai vaikka kolmatta?

Kyllä, yleensä se kolmas kuljetetaan yön kähmeessä orpokodin portaille.

Ei olisi harmittanut, ei sitten yhtään. Näin vannon käsi sydämellä. 

Sattui kolmas olemaan terve tyttö, mikä ilahdutti minua juuri yhtä paljon kuin terve poikavauva olisi ilahduttanut. 

Onko vaikea ymmärtää, että sukupuoli on ihan oikeasti merkityksetön monille?

Voi näitä kysymyksiä... Minulla on tosin "vain" kaksi poikaa, ei sitä kolmatta.

Elän uusperheessä, miehellä on sekä tyttö että poika. Tykkään tuosta pojasta paljon enemmän. Pojat vaan on niin helpommin ymmärrettäviä.

Meillä on kaksi poikaa, kolmas lapsi jäi suunnitteluasteelle. Pojat ovat mukavia, joten kolmas olisi ollut tervetullut. Miehen suvussa syntyy paljon poikia, joten tyttö olisi ollut aikamoinen yllätys.

Minulla on yksi lapsi ja toiveissa toinen. En haluaisi kolmea lasta, paitsi jos toinen raskaus onkin kaksosraskaus. En tiedä mitä ajattelisin jos toinen lapsi olisi kans poika. Tuskin olisin pettynyt koska en pidä poikaani varsinaisesti poikana vaan minun rakkaana lapsenani, olisi ollut ekan kans jo ihan sama kumpaa sukupuolta tulee.

Tietenkin mietin nyt pojan äitinä että olisiko se erilaista olla tytön äiti. Jos minulla olisi kaksi poikaa niin en tekisi kolmatta lasta väkisin että saisin sen tytön mutta tietenkin moni haluaa jo ihan ennen ensimmäistä lastakin kolme lasta.

Pakko minun on kyllä sitä motiivia miettiä mikä ihmisillä on takana kun alkaa olemaan 5-6 (poikaa) ja loppua ei näy. Surullista jos oikeasti tytön takia vaan hankitaan monta lasta.

Tiedän yhden perheen jossa on 8 poikaa ja viimeinen on tyttö, ja siinä siis ihan oikeasti on pelkästään tyttöä tehty. Sen kyllä niistä pojista huomaa.

> Harmittaako kahden pojan äitiä, jos kolmaskin on poika

Olisi ollut kovin toivottu, mutta kuoli kohtuun.

Tuttavapiirissä uusperheessä isällä on seitsemän poikaa (kolme edellisestä suhteesta ja neljä nykyisestä).  Vaimo kertoi toivovansa kovasti tyttöä iltatähdeksi, mutta poika oli. Vaan eivätköhän ole onnellisia lapsikatraastaan. 

Ensimmäinen oli tyttö ja rehellisyyden nimissä toivoin toisestakin tyttöä, lähinnä käytännön syistä. Ajattelin, että olisivat ehkä läheisemmät ja vaatteet yms. voisi kierrättää. Olin muutenkin jo tottunut tyttöjen maailmaan. Sitten syntyi pieni poika. Syntymän jälkeen ei ole harmittanut, vaikka ultran jälkeen vähän mietitytti miten poikia kasvatetaan yms. Ajattelen lapset enemmänkin lapsina kuin tyttönä ja poikana. Enemmän on luonteesta kuin sukupuolesta kiinni sekä tietysti kasvatuksen tulosta, millainen lapsi on.

Mulla on neljä poikaa, kyllä olisin yhden tytön toivonut. Kyllä sen voi ihan myöntää.

Terveitä ovat, joten olen onnellinen kyllä näistä pojistakin. Vauhtia ja ääntä riittää vähän liikaa vaan...

Mua harmitti kun kolmas oli tyttö. Sain tosin sen kolmannen pojankin myöhemmin. Olin siis aina toivonut kolmea poikaa.

Mulla on vain yksi poika, mutta haaveilen seitsemästä veljeksestä ;) 

... tosin meidän lapsiluku jää tähän yhteen. Mutta itse kysymykseen: ei todellakaan! :) 

En usko että kaikkia harmittaa, mutta mun mummoa ainakin vähän harmitti kun kaikki kolme oli poikia :D Tietysti jokainen oli toivottu eikä se sukupuoli rakkautta vähentänyt, mutta myönsi kyllä että on ihanaa kun me lapsenlapset ollaan kaikki tyttöjä. Sai ostella "tyttöjen juttuja" ja letittää hiuksia.

Ei harmita- Kolme poikaa on jotenkin nin komeeta. Neljä tai viisi vielä komeempaa. On hienoa kulkea kolmen komean teini-ikäisen pojan kanssa juhlissa ja kaupungilla.

Mulla kaksi poikaa, ja jos enempää lapsia haluaisin niin kyllä se poika sais olla mielellään.

Mää varmaan en uskaltas tyttöä päästää ulos huoneestaan ennenku on 50, kun oon nuista pojistakin niin huolissaan ja tarkka.. 😂

Toisaalta ois jännä nähdä millasen naisen sitä kasvattais.

Päinvastoin - toivoin poikia ja sain kolme.

Mutta joku näkee tässäkin ongelman kun on poikia.

Harmittaako kahden tytön äitiä, jos kolmaskin on tyttö? Miksi tätä ei kysytä?

Meille oli alusta asti selvää, että perheeseemme kuuluu kolme lasta. Kaksi ensimmäistä oli tyttöjä. Esikoisen jälkeen kovasti onniteltiin, toisen jälkeen harmiteltiin, että ei vieläkään tullut sitä poikaa. Sen jälkeen kerroimme kovin avoimesti kaikille, että toivomme vielä yhtä lasta perheeseemme. Ettei tulisi sellaista kuvaa, että "vielä sitä poikaa yritetään". Olin kovin varautunut siihen, että kolmaskin lapsemme olisi tyttö. Sitten kävikin niin, että hän on poika. Yllättäen olen saanut kokea myös kateutta sellaisilta äideiltä, joissa on pelkkiä tyttölapsia. Esim. serkkuni perhe lopetti yhteydenpidon kokonaan.

Minä rakastan jokaista lastani yksilönä. Esikoinen on rauhallinen ja tunnollinen nuori nainen, joka toki on naisellinen, mutta ei mitenkään ylitseampuvasti. Toinen tytär on niin tyttö hyvässä ja pahassa. Reagoi joka asiaan hyvin stereotyyppisen tytön tavoin. Joskus ihan naurattaa. Mutta ihana hän on! Kuopus, pojanpatukka, on taas niin äijä, ettei mitään rajaa. Hän täyttää ihan kohta 10v ja edelleen vielä hämmästyn, että tuommoinenko se pojan maailma onkin. Upeaa, että olen saanut kokea äitiyden molempien sukupuolien kanssa, mutta varmasti olisin ollut täydellisen onnellinen äiti kolmen prinsessankin äitinä.