Lue keskustelun säännöt.
Saako kymmenvuotias lapsi pahoja traumoja jos isä heittää äidin ja hänet pihalle?
09.01.2017 |
Isällä kova kiima päällä ja tuo uuden naisen talouteensa heti kun tulevasta ex-vaimosta ja lapsesta on päässyt eroon shokkieromenetelmällä. Siitä huolimatta isä haluaa lapsen välillä lapsen entiseen kotiin ja uusi äitipuoli yrittää voittaa lapsen suosiota leipomalla ja ostamalla herkkuja lapselle.
Ei kai ala-asteikäinen ole enää niin pieni etteikö tajuaisi että häntä yritetään tavallaan pehmittää suopeammaksi uutta äitipuolta kohtaan? Eikö tuo ole todella traumaattinen kokemus että lapsen koti ja perhe särjetään vain ja ainoastaan koska isä löysi nuoremman ja villimmän naisen?
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta kuviosta? Kuinka voin auttaa parhaiten tuota lasta? Ymmärrän hyvin ettei hän halua puhua asiasta koska haluaa olla lojaali molemmille vanhemmilleen.
Kommentit (16)
Totta kai saa kun se on niinpäin. Jos äiti heittää perheen pihalle niin sitten ei.
Miksei muuten lapsilta kysytä koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paistaa niin rivien välistä, jotta puolueetonta ja lasta puolustavaa keskustelua tästä ei aukea. Kiimaisen ja suosiota hakevan epätukeakaan ei nyt tule.
Olin n. 10 kun vanhemmat erosivat. Päätös lähteä oli äidin (ja syy oli oikein hyvä) mutta lähtöpäivänä tilanne kärjistyi ja isäni toivotti minut matkoihinsa rumasti. Vasta aikuisena pystyin antamaan anteeksi, kun ymmärsin koko kuvan ja olin päässyt oman kelpaamattomuuden tunteista yli.
Tuohon auttaa minusta nimenomaan lapsen ja isän suhteen uudelleen rakentamisen tukeminen. Mutta lapsentahtisesti, ei isäntahtisesti (katkeran äidin tai lipevän äitipuolen tahdista puhumattakaan).
Jopas täällä nyt on tällä trollilla kova vauhti päällä. Ensin kiusataan toinen tekemään itsemurhan sitten lyödään lasta ja nyt heitetään ihmisiä pihalle. Lopeta jo trollaaminen vakavilla asioilla 0/5 tästäkin.
Mikäs on ap;n osa tuossa kuviossa? Ei ainakaan vilpitön ja objektiivinen. Jos et ole asianosainen, sulla ei ole asiaa sotkemaan omaa tunnesotkuasi tuohon. Pahentaa vain tilannetta. Jos et ole asianosainen, sinulla on myöskin korkeintaan toisen käden tietoa, et tiedä mitä oikeasti on tapahtunut. Ja vaikka tietäisitkin, jokaisella on oma näkökulmansa. Harvoin on vain yksi kiimainen ghirviö, joka tekee muille pahojaan ja muut ovat uhri-reppanoita. Lapsi tietysti on viaton, mutta äidillä on vastuu omasta elämästään ja lapsesta, huolimatta isän tekemisistä. Isä saattaa myös olla pitkän, onnettoman suhteen jälkeen rakastunut, ja haluaa perustaa uuden perheen rakastettunsa kanssa. Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa. Miksei hän hauaisi myös pitää huolta lapsestaan? Ja lapselle on eduksi että isän luona on nainen joka pitää hänestä. Kukaan ei omista toista, ja ilmeisesti jätetty äiti on vastuussa siitä, ettei pilaa lapsensa elämää katkeroitumalla. Jos sinä olet se jätetty äiti, niin kipikapi terapiaan, se että ottaa uhrin reppana-roolin ei auta ketään. Äiti ei myöskään omista lastaan, vaan hänen pitää antaa lapselle lupa tykätä myös isän uudesta rakkaasta. Aikuisella on aikuisen vastuu ja uhriutuminen on sen vastuun väistämistä ja törkeä teko muita kohtaan. Paljon törkeämpi kuin rakastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen äiti ei vaatinut saada jäädä asuntoon ja potkaissut lapsen etuun vedoten kiimaista isää pihalle?
Muista että jo 12-vuotias saa itse päättää tapaako etää vaiko ei.
Parhaiten tuet lasta olemassa läsnä ja nielemällä kiukkusi.
Kaikki tapahtui käden käänteessä ja asunto on miehen nimissä. Sisareni muutti sitten lapsensa kanssa takaisin lapsuudenkotiimme ja siellä on sitten pientä kähinää koska vanhempamme olivat jo tottuneet rauhalliseen elämään ja siistiin kotiin. Heillä olivat omat rutiininsa.
Olen touhunnut lapsen kanssa välillä kahdestaan koska sisareni on rikki koko tilanteesta. Mistään ei ole takeita kestääkö tuo sisareni tulevan ex-miehen liitto siihen saakka että lapsi täyttää 12. Minun on aikuisena vaikeaa selittää lapselle miksi hänen isänsä ei anna hänen asua kotonaan ja miksi isä voi olla sekä naimisissa että kihloissa. Lapsi toivoo, että tämä uusi kihlattu muuttaisi pois isän luota.
Vierailija kirjoitti:
Paistaa niin rivien välistä, jotta puolueetonta ja lasta puolustavaa keskustelua tästä ei aukea. Kiimaisen ja suosiota hakevan epätukeakaan ei nyt tule.
Voisitko selventää hieman? Minulle ei auennut ajatuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen äiti ei vaatinut saada jäädä asuntoon ja potkaissut lapsen etuun vedoten kiimaista isää pihalle?
Muista että jo 12-vuotias saa itse päättää tapaako etää vaiko ei.
Parhaiten tuet lasta olemassa läsnä ja nielemällä kiukkusi.
Kaikki tapahtui käden käänteessä ja asunto on miehen nimissä. Sisareni muutti sitten lapsensa kanssa takaisin lapsuudenkotiimme ja siellä on sitten pientä kähinää koska vanhempamme olivat jo tottuneet rauhalliseen elämään ja siistiin kotiin. Heillä olivat omat rutiininsa.
Olen touhunnut lapsen kanssa välillä kahdestaan koska sisareni on rikki koko tilanteesta. Mistään ei ole takeita kestääkö tuo sisareni tulevan ex-miehen liitto siihen saakka että lapsi täyttää 12. Minun on aikuisena vaikeaa selittää lapselle miksi hänen isänsä ei anna hänen asua kotonaan ja miksi isä voi olla sekä naimisissa että kihloissa. Lapsi toivoo, että tämä uusi kihlattu muuttaisi pois isän luota.
...come again, please..?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai saa kun se on niinpäin. Jos äiti heittää perheen pihalle niin sitten ei.
Miksei muuten lapsilta kysytä koskaan?
Minusta on surullista, että perheelliset ihmiset tekevät noin äkkinäisiä ratkaisuja. Olisi isä ollut sen verran mies että olisi antanut lapsen sekä lapsen äidin asua kotonaan ja hän olisi voinut kokeilla yhteiseloa vaikka kihlatun kanssa vuokratussa asunnossa.
Kaikki tapahtui hirveällä kiireellä yhdessä viikonlopussa. Mies oli vuokrannut auton jotta sai ritarillisesti toimittaa sisareni ja lapsen osuuden vanhuudenkotiin ja sen jälkeen hakea kihlattunsa kamppeet omaan asuntoonsa. Hullu, hullu maailma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopas täällä nyt on tällä trollilla kova vauhti päällä. Ensin kiusataan toinen tekemään itsemurhan sitten lyödään lasta ja nyt heitetään ihmisiä pihalle. Lopeta jo trollaaminen vakavilla asioilla 0/5 tästäkin.
Taidat olla itse trolli kun toisia noin nimittelet. En ole kirjoittanut muita ketjuja eli etsi trollisi muualta.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on ap;n osa tuossa kuviossa? Ei ainakaan vilpitön ja objektiivinen. Jos et ole asianosainen, sulla ei ole asiaa sotkemaan omaa tunnesotkuasi tuohon. Pahentaa vain tilannetta. Jos et ole asianosainen, sinulla on myöskin korkeintaan toisen käden tietoa, et tiedä mitä oikeasti on tapahtunut. Ja vaikka tietäisitkin, jokaisella on oma näkökulmansa. Harvoin on vain yksi kiimainen ghirviö, joka tekee muille pahojaan ja muut ovat uhri-reppanoita. Lapsi tietysti on viaton, mutta äidillä on vastuu omasta elämästään ja lapsesta, huolimatta isän tekemisistä. Isä saattaa myös olla pitkän, onnettoman suhteen jälkeen rakastunut, ja haluaa perustaa uuden perheen rakastettunsa kanssa. Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa. Miksei hän hauaisi myös pitää huolta lapsestaan? Ja lapselle on eduksi että isän luona on nainen joka pitää hänestä. Kukaan ei omista toista, ja ilmeisesti jätetty äiti on vastuussa siitä, ettei pilaa lapsensa elämää katkeroitumalla. Jos sinä olet se jätetty äiti, niin kipikapi terapiaan, se että ottaa uhrin reppana-roolin ei auta ketään. Äiti ei myöskään omista lastaan, vaan hänen pitää antaa lapselle lupa tykätä myös isän uudesta rakkaasta. Aikuisella on aikuisen vastuu ja uhriutuminen on sen vastuun väistämistä ja törkeä teko muita kohtaan. Paljon törkeämpi kuin rakastuminen.
Olen lapsen täti. En voi välttyä kuulemasta ja näkemästä asioita. Kyllä sisareni vaikutti miehensä kanssa hyvin onnelliselta parilta vielä alkusyksystä. Mies ei vaikuttanut mitenkään onnettomalta ainakaan minun silmissäni. Pidin häntä aiemmin hyvänä mutta hieman boheemina tyyppinä mutta nyt en todellakaan tiedä kuinka suhtautuisin häneen. Olisi kaikille paras asia jos sisareni ja hänen miehensä tiet olisivat eronneet yhteisestä päätöksestä ja mies ajanut uutta rakasta sisään hienotunteisemmin. Hävettää lukea miehen Facebook-päivityksiä mutta en viitsi myöskään katkaista ystävyyttä koska mies ei ole tehnyt minulle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen äiti ei vaatinut saada jäädä asuntoon ja potkaissut lapsen etuun vedoten kiimaista isää pihalle?
Muista että jo 12-vuotias saa itse päättää tapaako etää vaiko ei.
Parhaiten tuet lasta olemassa läsnä ja nielemällä kiukkusi.
Kaikki tapahtui käden käänteessä ja asunto on miehen nimissä. Sisareni muutti sitten lapsensa kanssa takaisin lapsuudenkotiimme ja siellä on sitten pientä kähinää koska vanhempamme olivat jo tottuneet rauhalliseen elämään ja siistiin kotiin. Heillä olivat omat rutiininsa.
Olen touhunnut lapsen kanssa välillä kahdestaan koska sisareni on rikki koko tilanteesta. Mistään ei ole takeita kestääkö tuo sisareni tulevan ex-miehen liitto siihen saakka että lapsi täyttää 12. Minun on aikuisena vaikeaa selittää lapselle miksi hänen isänsä ei anna hänen asua kotonaan ja miksi isä voi olla sekä naimisissa että kihloissa. Lapsi toivoo, että tämä uusi kihlattu muuttaisi pois isän luota.
...come again, please..?
Siis mitä?
Ero jättää AINA lapseen jäljen. Oma kohtainen kokemus, ikävä sellainen. Oli ihan jees lapsuus mitä siitä muistan. Seittemän vanhana vanhemmat erosivat (miulla pari vuotta nuorempi veli) ja äiti lähti, uusi tuli miltei heti tilalle. Pelkkää heittelyä vanhemmalta toiselle, heidän riidat (lähinnö enne eroa oli rajuja), uus koulu, uudet kaverit, oppimisvaikeudet, sairaus jonka takia sairaalassa käyntejä usein, ja pikku veli josta pidin huolta..oli vain me. Vähän rauhottu tilanne kun vanhemmat silti puhe väleissä, äiti löysi uuden joka korvas isän, tosin äiti muutti 300km päähän ja järjestelys meni uusiks. Kaikki hyvin kunnes silloinen äitipuoli vaihtuikin uuteen yllättäen ja jälkeen päin mietittynä pahimpaan aikaan eli seiska luokalla. Koulussa oli vaikeeta ja veli sai suurimmaks osaks kaiken huomion ja sittemmin tullu uusio perheeseen lisää lapsia ja vanhimpana..noh, u know. Heikompi ois tehny toisin tai tullu toisenlainen, mutta näin pitkälle päässeenä ja kaikkea muuta siinä välissä kokeneena niin se jätti kyllä ikävän jäljen ,mutta sen kanssa elää ja siihen suhtautuu eritavalla kun liian aikasin joutunu aikuiseks kasvamaan. En silti ois just tässä jos ois toisin käyny. Miulla ei ois kaheksaa mahtavaa sisarusta, näljää vanhempaa, kahta kotia (nykysellään on jo oma), paljon enemmän kokemuksia ja mahollisuuksia, ja enemmän tehtyjä ja opittuja virheitä. Tyytyväimen elämään avomiehen, kahen koiran ja tulevan oman lapsen kanssa. Ikää nyt 20 ja täysin valmis elämään, en silti halua omille lapsille samaa, en kenenkään lapsille. Elämä opettaa, ottakaa oppi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haiku 17, otan osaa ja toivon sinulle hyvää ja turvallista elämää. T. Ap
Myöskin huonoon avioliittoon jääminen jättää lapseen AINA jäljen. Itse toivoin koko nuoruuteni että vanhempani eroaisivat eikä olisi tarvinnut vuosikausia kestää sitä painostavaa ilmapiiriä ja riitelyä.
Tuota vierestä seuranneena en sitten itse olekaan kyennyt vakavaan parisuhteeseen vaan koen helpommaksi pysyä sinkkuna ja lapsettomana.
N31
Miksi lapsen äiti ei vaatinut saada jäädä asuntoon ja potkaissut lapsen etuun vedoten kiimaista isää pihalle?
Muista että jo 12-vuotias saa itse päättää tapaako etää vaiko ei.
Parhaiten tuet lasta olemassa läsnä ja nielemällä kiukkusi.