Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko usein kuolemaa? Pelkäätkö sitä
Kommentit (11)
En usko kuolemaan, enkä siis sitä pelkääkään. Keho kuolee mutta olemme kaikki ikuisia tietoisuuksia. Energia ei voi koskaan kadota, vaan ainoastaan muuttaa muotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen kuolemaa hyväksyvästi aika usein. Totuttelen ajatukseen. Joskus se on kuitenkin edessä.
En, koska tiedän pääseväni taivaaseen jumalan luo turvaan, ja saan ikuisen ja ihanan elämän perheeni kanssa.. :)
En enää. Kaksi parasta ystävääni on jo kuollut ja päätin, että yritän vaan elää onnellisena niin kauan kuin elämääni on.
Vierailija kirjoitti:
En, koska tiedän pääseväni taivaaseen jumalan luo turvaan, ja saan ikuisen ja ihanan elämän perheeni kanssa.. :)
hmm... tarkistapa sanan "tietää" merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää kunhan se tulee yllättäen ja tapahtuu nopeasti. Sen tietoinen odottaminen voisi olla ikävää ja ehkä tulisi myös pelko.
Pelkään. Nuorempana olin hyväksyvämpi, mutta jotenkin kun haluaisin vielä tehdä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään lähinnä sitä, miten tulen kuolemaan. Toisinaan jopa mietin, että pitäisikö ottaa itse itseltä henki pois haluamallaan tavalla ennen kuin joutuu kokemaan jonkun hirveän tuskaisan kuoleman :/ mutta en minä sitä tee...
Sen jälkeen, kun lakkasin uskomasta taivaaseen ja helvettiin, en ole niin kamalasti pelännyt kuolemanjälkeistä. Toki joskus mieleen kaivertuu voimalla sellainen "ikuisuusahdistus", mutta silloin koitan ajatella, että olihan se ikuisuus olemassa jo ennen kuin synnyin.
Kuolema on ainoa asia mikä tässä maailmassa on varma. Joten miksipä sitä pelkäämään. Sitä vastoin pelkään että joudun elämään toiset 40 vuotta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemaa on tullut ajateltua lasten syntymisen myötä. Kuoleman pelko on luopumisen tuskaa.