Nostin tarot korteista kuoleman, pitääkö olla huolissaan?
Kommentit (23)
Itselleen ei pidä ennustaa. Sitä paitsi kuolema ei ole huono kortti, torni on.
Ennustus yhtä varma, kuin se, että mulle tulee tonttu kylään. Nostin nääs tonttukortin tänään lattialta takaisin hyllyn päälle.
Tarkoittaa uuden alkua. Hyvä kortti.
Tarotkorttien kuolema edustaa symbolista kuolemaa, ei oikeaa. Sen voi tulkita vaikkapa siten, että jokin vanha osa elämästäsi "kuolee" pois ja tilalle tulee jotakin uutta ja parempaa.
Juu totta kai sinun elämäsi on kiinni korttipakasta, josta voit vaikka 100 kertaa päivässä nostaa aina uuden kortin.
Toista korttitemppusi kunnes saat itseäsi miellyttävän kortin. Problem solved.
Kuolema voisi nostaa Tarotin rumpalin Pecu Cinnarin haudasta takaisin elävien kirjoihin.
pitää jos yleensäkin harrastat tarot kortteja.
Tulet kuolemaan jossain vaiheessa, se on varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennustus yhtä varma, kuin se, että mulle tulee tonttu kylään. Nostin nääs tonttukortin tänään lattialta takaisin hyllyn päälle.
Voi ei, oispa ollut edes pukkikortti:)
Kuolema on hyvä kortti! Samoin on torni, vaikka joku väittää, ettei ole. Torni on vähän saman tyylinen kuin kuolema: vanhat rakennelmat romahtavat uusien, parempien asioiden tieltä. Tämä prosessi voi tietysti olla raskas, mutta lopputulos on hyvä.
Suosittelen sinulle Äityliinin lanttulaatikkoreseptiä. Puolet kaupan valmislaatikkoa, puolet voita. Päälle löräys kermaa ja uuniin. Kun vetäiset tätä semmoiset puoli kiloa, turhat huolet kuolemasta haihtuvat kuin aamusumu.
Joku kerta edessäsi seisoo mustaan kaapuun sonnustautunut olento, kallon silmäkuopat sinistä valoa tuikkien.
HYVÄÄ ILTAPÄIVÄÄ, Kuolema sanoo.
Kuolema tarkoittaa transformaatiota
Pysy erossa tuollaisista korteista, jotka järkyttää rauhaasi.
Rukoile ja käänny elävän Jumalan puoleen.
On vaarallista leikkiä tuollaisten asioitten kanssa...olet tekemisissä demonien kanssa, pimeyden henkivaltojen kanssa.
Vaikka teitä ei kiinnosta, niin kerron silti. Olen muutamia kertoja, vielä uskoontulon jälkeenkin, kokenut pahan olemassaolon.
Ensimmäinen kerta "jostain pelottavasta", oli, kun ryyppykavereitten kanssa menimme ellivuorelle, kuuntelemaan jotakin bändiä.
Se oli saatanallista muusiikkia. Jossain vaiheessa siellä seisoessa, tunsin jotain uhkaavaa, ihan kuin joku olisi juuri mua kytännyt.
Peloissani katselin ympärilleni, mutta kukaan ihmisistä ei edes vilkaissut muhun.
Toisen kerran tunsin valtavaa pakokauhua, kun istuttiin taas juoppokavereitten kanssa sellasessa bussissa, missä usein ryypättiin ja ajeltiin sillä aina pitkin kyliä, niin sinne tuli uskovainen tyttö.
Hän joutui tekemisiin yhen silloin vähän "hullun" miehen kanssa. Tää ukko käski sen tytön siinä meiän ollessa ihan hiljaa, niin kattoa mulkkuaan...Tuo tyttö seisoi siinä ihan hiljaa, ja uskon että hän rukoili silloin mielessään...
Ja yhtäkkiä mun teki mieli juosta äkkiä ulos siitä autosta, mutta en uskaltanut ees liikahtaa. Tunsin hirveetä pelkoa.
Kolmannen kerran, olin silloisen poikaystävän kanssa mummonsa luona. Nukuttiin vintillä ja yhtäkkiä mun tajuntaan tuli vain ajatus "jotain pahaa on tulossa", ja tunsin voimistuvaa kauhua ja silloin näin ne kauhistuttavat silmät, demonin silmät ja suun? Olin silmät kiinni, ja oikein tunsin miten hyvökkäs mun päälle ja miten mua painettiin sänkyä vasten.
En pystynyt liikkumaan, en avaamaan hetkeen silmiäni. Ainostaan ajattelin "Jeesus auta".
Tuolla vintillä oli välillä myös mun koira, ja se aina tuijotti johonkin ja murisi. En ole varma oliko poikaystäväni joskus kertonut, että hän oli aikoinaan kokeillut siellä spiritismiä. Tuo poikaystävä kuoli myöhemmin, alle kolmekymppisenä...
Neljäs kerta tapahtui jo mun uskoontulon jälkeen, olin täyttynyt Pyhällä Hengellä ja käynyt kasteella..
Makasin hereillä sängyssä, oli ilta ja en muista oliko kovin pimeää...mutta yhtäkkiä koin että ihankuin sinne huoneeseen olisi tullut jotain pahaa. En voinut edes ajatella mitään kun makasin vain pelosta jäykkänä sängyssä. Mutta sitten, koin että siellä käytiin jotain taistelua, hengenmaailmassa, ja hetken päästä rauha laskeutui siihen huoneeseen.
Pitkään pelkäsin pimeää, mutta tänä päivänä nään juuri pimeässä ollessa, jotain ehkä enkeleitä tai muuta henkimaailmaan kuuluvaa. Ne ovat Jumalan lahjaa,saada nähdä henkimaailmaa, kirkkautta, valoa. Ja erityisesti rukoushetkinä.
Kaikki ennustelut ym on oikeasti vaarallista ja typerää.
Jos uskot niin niin kyllä. Itseään toteuttava ennustus.
Ihminen ei tarvitse tuollasia kortteja kertomaan tulevaisuudesta, jos saa tuntea ihanan Jeesuksen, joka on kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Herralta Jeesukselta saa sen, mitä maailmasta ei voi ikinä saada. Rauhan Hän antaa sydämeen, ei tarvitse enää ikinä kääntyä ennustelijoitten puoleen, kun Jeesus johdattaa ja todella Hän antaa ihmiselle kaiken mitä oikeasti tarvii.
Vierailija kirjoitti:
On vaarallista leikkiä tuollaisten asioitten kanssa...olet tekemisissä demonien kanssa, pimeyden henkivaltojen kanssa.
Vaikka teitä ei kiinnosta, niin kerron silti. Olen muutamia kertoja, vielä uskoontulon jälkeenkin, kokenut pahan olemassaolon.
Ensimmäinen kerta "jostain pelottavasta", oli, kun ryyppykavereitten kanssa menimme ellivuorelle, kuuntelemaan jotakin bändiä.
Se oli saatanallista muusiikkia. Jossain vaiheessa siellä seisoessa, tunsin jotain uhkaavaa, ihan kuin joku olisi juuri mua kytännyt.
Peloissani katselin ympärilleni, mutta kukaan ihmisistä ei edes vilkaissut muhun.
Toisen kerran tunsin valtavaa pakokauhua, kun istuttiin taas juoppokavereitten kanssa sellasessa bussissa, missä usein ryypättiin ja ajeltiin sillä aina pitkin kyliä, niin sinne tuli uskovainen tyttö.
Hän joutui tekemisiin yhen silloin vähän "hullun" miehen kanssa. Tää ukko käski sen tytön siinä meiän ollessa ihan hiljaa, niin kattoa mulkkuaan...Tuo tyttö seisoi siinä ihan hiljaa, ja uskon että hän rukoili silloin mielessään...
Ja yhtäkkiä mun teki mieli juosta äkkiä ulos siitä autosta, mutta en uskaltanut ees liikahtaa. Tunsin hirveetä pelkoa.
Kolmannen kerran, olin silloisen poikaystävän kanssa mummonsa luona. Nukuttiin vintillä ja yhtäkkiä mun tajuntaan tuli vain ajatus "jotain pahaa on tulossa", ja tunsin voimistuvaa kauhua ja silloin näin ne kauhistuttavat silmät, demonin silmät ja suun? Olin silmät kiinni, ja oikein tunsin miten hyvökkäs mun päälle ja miten mua painettiin sänkyä vasten.
En pystynyt liikkumaan, en avaamaan hetkeen silmiäni. Ainostaan ajattelin "Jeesus auta".
Tuolla vintillä oli välillä myös mun koira, ja se aina tuijotti johonkin ja murisi. En ole varma oliko poikaystäväni joskus kertonut, että hän oli aikoinaan kokeillut siellä spiritismiä. Tuo poikaystävä kuoli myöhemmin, alle kolmekymppisenä...
Neljäs kerta tapahtui jo mun uskoontulon jälkeen, olin täyttynyt Pyhällä Hengellä ja käynyt kasteella..
Makasin hereillä sängyssä, oli ilta ja en muista oliko kovin pimeää...mutta yhtäkkiä koin että ihankuin sinne huoneeseen olisi tullut jotain pahaa. En voinut edes ajatella mitään kun makasin vain pelosta jäykkänä sängyssä. Mutta sitten, koin että siellä käytiin jotain taistelua, hengenmaailmassa, ja hetken päästä rauha laskeutui siihen huoneeseen.
Pitkään pelkäsin pimeää, mutta tänä päivänä nään juuri pimeässä ollessa, jotain ehkä enkeleitä tai muuta henkimaailmaan kuuluvaa. Ne ovat Jumalan lahjaa,saada nähdä henkimaailmaa, kirkkautta, valoa. Ja erityisesti rukoushetkinä.
Kaikki ennustelut ym on oikeasti vaarallista ja typerää.
Johan oli stoori. Mitä lääkkeitä käytät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaarallista leikkiä tuollaisten asioitten kanssa...olet tekemisissä demonien kanssa, pimeyden henkivaltojen kanssa.
Vaikka teitä ei kiinnosta, niin kerron silti. Olen muutamia kertoja, vielä uskoontulon jälkeenkin, kokenut pahan olemassaolon.
Ensimmäinen kerta "jostain pelottavasta", oli, kun ryyppykavereitten kanssa menimme ellivuorelle, kuuntelemaan jotakin bändiä.
Se oli saatanallista muusiikkia. Jossain vaiheessa siellä seisoessa, tunsin jotain uhkaavaa, ihan kuin joku olisi juuri mua kytännyt.
Peloissani katselin ympärilleni, mutta kukaan ihmisistä ei edes vilkaissut muhun.
Toisen kerran tunsin valtavaa pakokauhua, kun istuttiin taas juoppokavereitten kanssa sellasessa bussissa, missä usein ryypättiin ja ajeltiin sillä aina pitkin kyliä, niin sinne tuli uskovainen tyttö.
Hän joutui tekemisiin yhen silloin vähän "hullun" miehen kanssa. Tää ukko käski sen tytön siinä meiän ollessa ihan hiljaa, niin kattoa mulkkuaan...Tuo tyttö seisoi siinä ihan hiljaa, ja uskon että hän rukoili silloin mielessään...
Ja yhtäkkiä mun teki mieli juosta äkkiä ulos siitä autosta, mutta en uskaltanut ees liikahtaa. Tunsin hirveetä pelkoa.
Kolmannen kerran, olin silloisen poikaystävän kanssa mummonsa luona. Nukuttiin vintillä ja yhtäkkiä mun tajuntaan tuli vain ajatus "jotain pahaa on tulossa", ja tunsin voimistuvaa kauhua ja silloin näin ne kauhistuttavat silmät, demonin silmät ja suun? Olin silmät kiinni, ja oikein tunsin miten hyvökkäs mun päälle ja miten mua painettiin sänkyä vasten.
En pystynyt liikkumaan, en avaamaan hetkeen silmiäni. Ainostaan ajattelin "Jeesus auta".
Tuolla vintillä oli välillä myös mun koira, ja se aina tuijotti johonkin ja murisi. En ole varma oliko poikaystäväni joskus kertonut, että hän oli aikoinaan kokeillut siellä spiritismiä. Tuo poikaystävä kuoli myöhemmin, alle kolmekymppisenä...
Neljäs kerta tapahtui jo mun uskoontulon jälkeen, olin täyttynyt Pyhällä Hengellä ja käynyt kasteella..
Makasin hereillä sängyssä, oli ilta ja en muista oliko kovin pimeää...mutta yhtäkkiä koin että ihankuin sinne huoneeseen olisi tullut jotain pahaa. En voinut edes ajatella mitään kun makasin vain pelosta jäykkänä sängyssä. Mutta sitten, koin että siellä käytiin jotain taistelua, hengenmaailmassa, ja hetken päästä rauha laskeutui siihen huoneeseen.
Pitkään pelkäsin pimeää, mutta tänä päivänä nään juuri pimeässä ollessa, jotain ehkä enkeleitä tai muuta henkimaailmaan kuuluvaa. Ne ovat Jumalan lahjaa,saada nähdä henkimaailmaa, kirkkautta, valoa. Ja erityisesti rukoushetkinä.
Kaikki ennustelut ym on oikeasti vaarallista ja typerää.
Johan oli stoori. Mitä lääkkeitä käytät?
Ei tuohon lääkitystä tarvita. Nämä henkivallat on todellisia, todellisempia kuin monikaan tajuaa. Olen myös monesti saanut kokea suurta Jumalan pyhyyttä, ja voin kertoa, että myös siinä hetkessä olen tuntenut pelkoa, Jumalan pelkoa.
Sillä hetkellä olen tiedostanut, että Jumala pystyisi siinä hetkessä ottamaan minulta hengen ja tuomitsemaan ikuiseen kadotukseen. Siinä hetkessä tiedän olevani todella suuri syntinen joka tarvitsee anteeksiantoa ja armoa.
Tulen pian noutamaan sinut, vetäisen vain kaavun niskaan ja nappaan porstuasta viikatteen mukaan. See ya soon!
T:kuolema