Miksi suomalaisnaiset (ja -miehet) eivät sovellu hoitotyöhön?

Suomalaishoitajat valittavat aina kuinka raskasta ja huonopalkkaista heidän työ on. Suurin osa valittajista on suomalaisnaisia, koska miehet ovat lähes kokonaan jättäneet kyseisen alan.

Mutta tuttavan thaimaalainen vaimo ei ole koskaan valittanut lähihoitajan työstään, vaan tykkää siitä. Hänestä oli paikallisessa sanomalehdessä lehtijuttu, jossa hoitokodin asukkaat kilvan kehuivat tätä ahkeraa naista. Samanlaisia ilahduttavia kokemuksia olen kuullut muistakin hoitoalan aasialaisnaisista. Varmasti hekin väsyvät, mutta ovat sinut väsymyksensä kanssa, osaavat levätä eivätkä narise.

Onko se vain niin, että nykyajan suomalaisnaiset eivät yksinkertaisesti enää sovellu hoitotyöhön? Onko alan työtilanne niin varma, ettei sen hoitoalan ihmiset enää osaa kunnioittaa työtä? Vielä sota-aikana lotat ja hoitivat ihmisiä nälkäpalkalla - silti nurisematta ja tunnollisesti.

Vai eivätkö nykyajan suomalaisnaiset enää osaa arvostaa vanhoja ja sairaita? Aasialaisissa kulttuureissa vanhempi ihminen on aina yläpuolella. Vai onko kyse silkasta laiskuudesta?

Olisi kiva saada vastauksia hoitoalan ihmisiltä.