Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon miehen lapselta tulee sietää?
Nina
02.01.2017 |
Miehelläni on erittäin hemmoteltu lapsi. Todellakin, mitä tahansa pyytää niin asiat menevät juuri niin. Osaa myös teeskennellä erittäin hyvin.On miehen ainut lapsi, joten tietää myöskin, miten tärkeä on.
Voi sanoa vaikka mitä loukkaavia asioita toisille/käyttäytyä huonosti muita kohtaan, mutta tähän ei saisi puuttua.
En nyt ala tässä edes kaikkea luettelemaan, mutta lapsi on hyvin nenäkäs, sellainen lällättelijätyyppi. Kuvittelee olevansa jonkin sortin kingi, kotona ja kaveripiirissä. Suuttuu jos asiat ei mene kuten haluaa. Piilottelee/varastaa muiden tavaroita jne. Jos kukaan ei näe, hänen mielestään on ihan ok vaikka varastaa toisen lompakosta.
Tästä syystä mulla on aina hänen kanssaan sellainen olo, että en voi rentoutua, kun ei tiedä, mikä tavara voi taas kadota...:/
Mies on sitä mieltä, ettei mun tulisi puuttua hänen lapsensa kasvatukseen. Esim. tänään lapsi sanoi pöydässä ennen kuin edes koski ruokaansa:"Saanko oksentaa. Hyi yäk." Ja isä ei todellakaan sano mitään.
Mitä te olette mieltä? Pitäisikö mun todellakin tiukemmin alkaa torumaan lasta, silläkin uhalla, että isä vetää herneen nenäänsä? Onko tää tuhoon tuomittu suhdekin, jos mies antaa lapsensa tehdä mitä vain?
Lapsi myös nukkuu isänsä vieressä kaikki yöt, on täysin selvä, että hän nukkuu siinä, en minä, jos sänkyyn ei kolmea vaikka mahdu. Poika tietää tämän, ja todellakin vahvistaa hänen kingi-fiilistään.
Härnää koiraamme jatkuvasti, niin että koira murisee pojalle, vaikka kenellekään muulle ei murise. Sen sijaan että silittäisi koiraa, melkein lyö tätä. Väittää sitten, ettei muka tehnyt mitään, kun koira murisee."Mä vaan halasin." Niin varmaan.
Siis ehkä saitte kuvan käyttäytymisestä?
Näen suurimpana syynä käyttäytymiseen sen, että lasta hemmottelevat kaikki läheiset. Jos käyttäytyy väärin, ei toruta. Saa hyppiä kaikkien silmille jatkuvasti ja olla röyhkeä. Kuitenkin on isin, äidin, mummin ja kummien oma pikku kultamussukka, jota ei sovi torua, ettei mussukka vaan pahoita mieltään.
Kommentit (199)
Päässä vikaa koko porukalla, juokse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on alle 5 niin anna olla. jos yli 15 niin kannattaa hylätä tuo perhe.
Annan vinkin, lähde tuosta suhteesta.
Oon varmaan ihan kurja ihminen muiden mielestä, mutta mä jättäisin miehen. En näe mitään syytä jatkaa suhdetta jos yhteiselämästä ei tule mitään. Mies ja hänen lapsensa ovat paketti, heitä ei voi erottaa toisistaan. Jos olet puhunut asiasta miehelle eikä mikään ole muuttunut, niin suhdetta on turha jatkaa. En pystyisi katsomaan vierestä kun lapsi kiusaa eläintä etenkään jos kyseessä on mun oma koira. En jaksaisi parisuhdetta jossa en saa nukkua mieheni vieressä. En voisi asua talossa jossa joku varastelee rahojani tai tavaroitani. En myöskään jaksaisi kuunnella omassa kodissani jatkuvaa arvostelua (yök mitä ruokaa jne).
Tämän takia ei kannata ottaa ns. käytettyä miestä, jolla tulee vielä painolastina tommosia hulluja kersoja että sinun oma elämäsi menee pilalle niiden takia. Ja jos isäntä on vielä tuollainen saamaton vellihousu ettei saa lapseensa kuria tai ei ole onnistunut kasvattamaan sitä tähänkään saakka, niin rehellisesti sanottuna onnistuuko sellainen mies missään muussakaan asiassa? Kannattaa miettiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on 7 v.
Olen eri mieltä tästä:" Ei oikeastaan kuulu sinulle, kyseessä miehen lapsi. Jos olet hänet kumppaniksi valinnut tietäen lapsesta, on vaan pakko kestää. Lapsi ei ole valinnut sinua."
Joo, enkä minä ole valinnut lasta vaan miehen. Mies on myöskin minut valinnut. Jos on toisen partneri, mielestäni on oikeus myöskin oikeus ja velvollisuuskin kasvattaa lasta. Aivan samalla tavoin kuin mies saa minun lapsiani torua, jos tekevät jotain tyhmää.
Tässä tuntuu välillä, että mun pitäis suunnilleen lapsen kanssa nukkua samassa sängyssä eikä miehen, kun jos ei sovita siihen samaan sänkyyn (jossa lapsen on pakko aina saada nukkua) se on minä tai mies joka lähtee sängystä ja lapsi voi rauhassa valloittaa yli puolet siitä. En todellakaan jää lapsen kanssa yksinäni ilman miestä samaan sänkyyn nukkumaan. Tuossakin on sellainen kohta, että mielestäni tuon ikäiselle voisi jo sanoa, että iskä nukkuu nyt naisystävän kanssa, kun se nyt menee vaan niin kun yhdessä ollaan - yleensä tuossa iässä ihan ydinperheessäkin asuvat lapset kyllä nukkuvat jo omassa sängyssään ja aikuiset voivat saada vähän omaa aikaa. Tämä lapsi saa sitävastoin valvoa vaikka puoli yhteen yöllä ja ei kyllä ole sitä aikuisten omaa aikaa yhtään.
Ja minun ajatusmaailmassani muita ihmisiä ei kohdella huonosti, olet kuka tahansa ja kenen lapsi tahansa.
Ap
Kuinka vanha tuo poika oikein on jos varastelee tavaroita ja isottelee, mutta nukkuu silti vielä isän vieressä? 5 vai 15?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on kolme vaihtoehtoa:
-Yrität alkaa muuttamaan näkökulmiasi ja omia eettisiä käsityksiä, jolloin tottuessasi kyseiset asiat eivät enää ärsytä. Onnea valitsemallesi "uralle".
-Alat taistella "tuulimyllyjä" vastaan ts. yrität muuttaa miehesi näkemyksiä. Tämä vaihtoehto tod.näk. tuo todella paljon riitoja teidän välillenne ja tulet miettimään monta monituisen kertaa, onko tällainen yhteiselämä sen arvoista. Voi olla, että suhteenne tulee näistä huolimatta jatkumaan tai sitten juuri niistä syistä se tulee kaatumaan.
- Pidät kiinni itsellesi tärkeistä eettisistä ja moraalisista säännöistä (poikkeavat siis nykyisen miehesi vastaavista) ja lähdet nyt mahdollisimman pian suhteesta.
Tsemppiä!
Naura sille lapselle silloin kun isänsä ei kuule, että "hähähähää mä en tunne ketään noin vanhaa poikaa joka nukkuisi vielä isänsä vieressä, kyllä oot mamispoika, oikee mammanpoika tissiposki, mä en kehtais".
Sitten jos menee kantelemaan isälleen ja hän kyselee sulta niin valehtele pokalla ja ihmettele silmät suurena ettet ole mitään sellaista sanonut. Samalla tavalla valehtelet, kuin se lapsi valehteli ettei muka ole ollut kovakourainen sinun koirallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuo ettei mies toru lasta mitenkään. Tänäänkään ei mies mitään sanonut siihenkään kun lapsi haukkui ruokaani todella rumasti. Jos mun lapsi tekisi noin hän lähtisi armotta ruokapöydästä miettimään sanomisiaan. Tän lapsen kohdalla en vaan voi toimia kuten toimisin vaikka omien lasteni kanssa (tosin eivät he tuollaisia edes puhu...), koska mies suuttuu.Kerran kun puutuin johonkin asiaan niin kyllä sain palautetta toisen lapsen "ojentamisesta". Moni sanoi mulle, että olisi onnellinen kun joku yrittää kasvattaa lasta...
Ja meidän koira on niin superkiltti ja ihana, että oikein sattuu kun lapsi kohtelee sitä noin. Ajaa takaa ja yrittää väkisin vetää syliin tms. kun koira nukkuu ja kiusaa muutenkin. Totta kai sanon, että älä tee noin, mutta eipä tunnu auttavan kun ei voi tarpeeksi ponnekkaasti sanoa kun sittenhän puuttuisin toisen lapsen kasvatukseen.
Alkaa kyllä todella oikeasti kyllästyttää tää tilanne.
Nyt on onneksi sellanen voisi (valitettavasti) sanoa onnekas tilanne, että en tuu lasta kovin paljon nyt näkeen kun meillä muuttu lasten tapaamiset sillä tavalla, että yleensä lapsensa ei oo hänellä kun meillä mahdollisuus tavata. En haluaisi ajatella näin, mutta toisaalta en jaksa tuota möykkäämistä yms. Sekin vielä kun ei lapsi ole hetkeäkään paikallaan. Jos vaikka menee pöytään istumaan on ihan pakko hakata ensin miljoona kertaa tuolilla pöytään.
Ja huom. tässä kyse ei ole siitä, etteikö lapsi saisi huomiota ja sitä pitäisi jotenkin hakea. Isänsä antaa ehkä sitä liikaakin. Heillä on yhteisiä harrastuksia, ja isä lähtee vaikka koska tekemään vaikka mitä lapsen kanssa, jos lapsi ehdottaa. Emme myöskään tosiaan asu yhdessä. Enkä ihan heti muuttaisikaan...mun mielestä lapsilla täytyy olla samat säännöt ja en mä voi omiani kohtaan olla ankarampi kuin hänen poikaansa kohtaan.
Ap
Mielestäni sinulla uutena puolisona on oikeuksia, koskien hyvinkin lapsen kasvatusta. Miehesi on epäreilu koska ei sitä myönnä. Tämä asia tulee repimään suhteenne ilman muuta hajalle. Jäätkö sitä odottamaan? Reilua on kuitenkin miehelle kertoa, että tämä on eron syy, jos vaikka haluaisi neuvotella. Kuka tahansa täysjärkinen huomaa, että lasta kasvatetaan pieleen, olisi korjausliikkeen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olen todella myös alkanut melko vahvasti oleen sitä mieltä, että jos sulla ei oo ennestään itselläkään lapsia niin ei kannata ottaa miestä, jolla on entuudestaan lapsi/lapsia! (Ja yksi lapsi on vielä pahempi vaihtoehto kuin useampi. Ja varsinkin, jos mies on vähän vanhempana saanut sen ainokaisensa...)
Hanki mieluummin ne lapset jonkun kanssa jolla niitä ei entuudestaan ole.
Ap
Mulle tulee aina vaan huono omatunto, ja jotenkin ymmärränkin sen, että syyttähän se tulee, mutta siltikin tulee, jos vähänkään torun lasta, kun mies on siitä niin pahoillaan sitten ja lapsikin sen huomaa, ettei isä pidä siitä kun minä torun! Tulee sellainen "paha äitipuoli" -fiilis, vaikka aivan oikeasti mulla on tietyt säännöt todellakin omienkin lasten kasvatuksessa. Ihan yhtä vähän heiltä suvaitsen huonoa käytöstä.
Mahtavaa saada teiltä näitä kommentteja, jotenkin auttaa mua miettimään tätä asiaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa ole nyt taas mitään järkeä. Jos miehesi ei ihan oikeasti ole valmis muuttamaan suhtautumistaan lapseensa ja laita kasvatusmetodejansa kuntoon, niin ei sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde.
Koiran kiusaaminen on merkki lapsen vakavista henkisistä ongelmista. Siihen päälle vielä nuo varastelut ja muut, niin tarve olisi jo kipeästi ammattiavulle. Ethän oikeasti halua myöhemmin tulla tunnetuksi jonkun paloittelusurmaajan tms. äitipuolena?
Poika sano eilen just kun koira makoili unillaan ja sillä oli kaula pitkällä, että mä katkasen koiran kaulan. Joku voisi sanoa, että no lapset nyt voi kuvitella rajujakin juttuja, mutta mun mielestä kuulosti kauhealta! Onko toi ihan tervettä tosiaan?!? Pojalle tuntuu kehittyvän vähitellen sellainen kaikkivoipa "minä voin tehdä mitä vain", harhainen käsitys omasta itsestä.
Ap
Lähde nyt, kun vielä voit. Tilanne ei tule parantumaan, vaan poika muuttuu vuosi vuodelta sadistisemmaksi.
Sanoisin kyllä pojalle tuosta koiran kaltoin kohtelusta todella lujasti! Sama mitä mieltä mies asiasta olisi. Kuulostaa kyllä todella nyhveröltä,anteeksi vain,tämä miehesi.En näe kyllä suhteellanne tulevaisuutta jos mies on noin kädetön kasvatusasioissa.
Sellainenkin tilanne kävi, että tämä lapsi oli koulumatkalla kiusannut toista lasta. Tähän tuumi isä vain, että sellaista se nyt on tässä elämässä että toiset joutuvat kiusatuiksi. Sekin pantiin villaisella. Onneksi siitä oli uhrin vanhemmat ilmoittaneet opettajalle.
Mä en tajua, kun toisaalta mies on tosi ihana yms. mutta tuon lapsensa kanssa.......tuntuu, ettei voi myöntää, että lapsen kasvatus on nyt menossa väärään suuntaan, ja ettei tuollainen curling-vanhemmuus oo vaan hyväksi ja että rajoja täytyy olla siinä missä rakkauttakin.
Ap
Ei oikeastaan kuulu sinulle, kyseessä miehen lapsi. Jos olet hänet kumppaniksi valinnut tietäen lapsesta, on vaan pakko kestää. Lapsi ei ole valinnut sinua.